Outi Heiskanen, taiteilija kuin shamaani – Tuula Karjalaisen kirjoittama elämäkerta on ylistys taiteelle, luovuudelle ja rohkeudelle

Outi Heiskanen Punkaharjulla toukokuussa 2000. Kuva: Lehtikuva / Tor Wennström

Tuula Karjalainen on Outi Heiskasen pitkäaikaisena ystävänä päässyt syvälle taiteilijan sielunelämään. Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani -elämäkerta (Siltala, 2021) avaa lukijalle maailman, johon uppoutuu kuin toiseen todellisuuteen.

Kirjan oleellinen lähdemateriaali on ollut taiteilijan päiväkirjat, jotka tuovat ilot, surut, tragediat ja rakkaudet avoimesti tietoisuuteen. Outi ei enää ole kirjaa tehdessä muistisairautensa vuoksi ollut läsnä, mutta Karjalainen on saanut päiväkirjojen ja läheisten haastattelujen kautta elämäkerrasta elävän ja hienon teoksen.

Taiteilijana Heiskanen on ollut uraa uurtava. Hän ei ole suostunut tekemään taidetta syrjässä, miesten varjossa, häntä ei kukaan ole voinut dominoida.

Suurin tiennäyttäjä Outille on ollut Mestari K. eli Pentti Kaskipuro. Hänestä Outi puhui kuin ihmeolennosta, ja Mestari K on ollut usein ja lähes jatkuvasti muistelun kohde. Parhaan opettajan uskollisin oppilas. Outistakin tuli opettajansa lailla merkittävä esikuva, jonka vaikutus oppilaisiinsa on ollut suuri.

Outi Heiskanen, Syysjärvi 1988. Kuva: Sakari Viika

Kunniaa ja arvonimiä

Outi Heiskanen on saavuttanut taidegraafikkona arvostusta laajalti ulkomaita myöten. Ansioista on tullut toimet professorina ja rehtorina. Näyttelyitä Outi piti uskomattoman määrän; olennaista niille olivat performanssit ja esiintyminen avajaisissa. Vuoden taiteilija hän oli Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1986.

Merkittävin kunnianosoitus on ollut akateemikon arvo. Professuurin ja rehtoriuden aikana Outi nimitti itseään ”Patri Akaksi”. Sittemmin akateemikon arvon saatuaan nimeksi tuli ”Akka Teemikko” ja iän myötä jo alkaneen huolen aiheen mukaisesti ”Akka Dementikko”.

Outin hersyvä huumori ja kielellinen nokkeluus on herkullista luettavaa. Karjalainen on upottanut päiväkirjamerkinnöistä näitä mietelmiä, runoja ja mielen avauksia tekstiin kiitettävästi elävöittämään tarinaa.

Outi Heiskanen on aina ollut yllättävä, epäsovinnainen ja karismaattinen. Hän on murtanut naistaiteilijan asemaa ja naisille asetettuja normeja koko uransa ajan.

Julkisuus rakastaa Outia ja hän esiintymistä ja julkisuutta.

Outi Heiskanen, Lallukka 2013. Kuva: Pertti Nisonen

Matkalla kaiken aikaa

Elämäkerta etenee kronologisesti taiteilijan matkassa kohti vanhuutta. Se ei kerro vain taiteesta vaan koko hänen elämänsä kaaresta. Elämä naisena, vaimona ja äitinä on ollut monien Outin teosten lähteenä.

Aasiaa Outi rakasti ja erityisesti Tiibetiä. Toisaalla häntä kalvoi huono omatunto jatkuvasta poissaolosta lasten ja perheen luota, mikä välillä masensi Outia. Matkat ovat olleet kuitenkin Outille tärkeitä.

Yksi pitkäaikainen haave oli Kailasvuoren kiertäminen ja se toteutuikin yhdessä elämäkerran kirjoittajan Tuula Karjalaisen kanssa. Matkan kuvaus on itsessään hengästyttävä. Suorastaan ihmeeltä tuntuu, että se on toteutunut ja että molemmat selvisivät matkasta hengissä.

Matka muistisairauteen on edennyt vähitellen, mutta vääjäämättömästi. Nyt rakastetut matkat taittuvat mielessä pasianssia pelatessa rauhallisessa Vehmaan hoitokodissa.

Kirjailijan sanoin:

”Outi on edelleen olemassa, mutta ei tavoitettavissa.”

Päiväkirjaansa Outi kirjoitti, kun hänellä oli ensimmäiset, vielä heikot aavistukset tulevasta:

”Unohtamisesta jää jälki, mikä on ollut ei katoa, vaikka se ei näy, se vaikuttaa”

Taiteilijana Outi sai kaiken mitä kukaan voi toivoa. Kaikkea hän arvosti suuresti, mutta tärkeimmän elämästään hän kiteytti:

”Ihmeellistä on ollut saada olla ihminen.”

Tämä kirja on kaunis teos. Se kertoo lämpimästi ja jopa kaunistelematta yhdestä maamme merkittävimmästä taiteilijasta. Se on ylistys taiteelle, luovuudelle ja rohkeudelle olla juuri sellainen kuin on.

Irmeli Heliö

Outi Heiskasen näyttely Helsingin Ateneumissa 9.1.2022 asti. Lue arvio näyttelystä täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua