Osuuskumman julkaisema kirjoitusopas on mutkaton teos, josta paistaa tekemisen meininki ja rakkaus lajiin

Taru Kumara-Moisio on yksi Kumman kirjoitusoppaan kirjoittajista. Kuva: Outi Puhakka / Outo Kuva

Kumma kirjoitusopas (2022) on juhlavuottaan viettävän kustantamo Osuuskumman julkaisema kirjoitusopas, joka on suunnattu erityisesti spekulatiivista fiktiota eli spefiä kirjoittaville. Opas kuitenkin käsittelee kaikille kirjoittajille tuttuja ikuisuuskysymyksiä, kuten elävien henkilöhahmojen luomista, kertojan valitsemista ja kirjoitusajan puristamista oman elämän rakoihin.

Teoksen kuudestatoista artikkelista suurin osa on suoraan sovellettavissa mihin tahansa fiktion kirjoittamiseen, vaikka ne ovatkin kirjoitettu spefi-näkökulmasta. Ehkä maailmojen rakentamista käsittelevä teksti ei ole oleellinen realismin kirjoittajalle mutta suosittelen silti kurkistusta spefi-verhon taakse. Kirjasta huokuu tekijöiden rakkaus lajiin ja raikas tekemisen meininki.

Osuuskuntamuotoinen kustantamo Osuuskumma perustettiin vuonna 2012. Sen tavoitteena on korkeatasoisen spekulatiivisen fiktion julkaiseminen, sisältäen skaalan viihdekirjallisuudesta pohdiskelevaan taideproosaan ja nyt myös tietokirjallisuuteen.

Spekulatiivisen fiktion käsite avataan perusteellisesti kirjoitusoppaan ensimmäisessä luvussa. Lyhyesti sanottuna genre edustaa kirjallisuutta, jossa poikkeama konsensustodellisuudesta on jollakin tavalla merkittävä kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi scifi, fantasia, kauhu, maaginen realismi, vaihtoehtohistoria, steampunk ja paleofiktio kuuluvat spefi-sateenvarjon alle.

Kirjoitusopas on jaettu kolmeen osaan: valmistautumiseen, työkaluihin ja kirjoittajaelämään. Kirjoittajina on liuta Osuuskumman omia kirjailijoita, ja sen ovat toimittaneet Maria Carole, Nadja Sokura ja Kari Välimäki.

Ensimmäisessä osassa Vesa Sisättö määrittelee genren merkityksen, Minna Roininen kirjoittaa ideoinnista ja Magdalena Hai lyhyempien tekstien voimasta kirjoittamisen kehittäjänä.

Toisessa osassa kirjoittajan käteen aletaan sovittaa työkaluja, kattiloita ja lastoja, milloin mitäkin metaforaa käyttäen. Mia Myllymäki muuan muassa kirjoittaa tekstin rakenteen suunnittelusta ja tunteista kirjoittamisesta. Solina Riekkolan artikkeli käsittelee dialogin perusteita ja Taru Kumara-Moision teksti editointia. Anni Kuu Nupponen käsittelee omassa osiossaan erotiikasta kirjoittamista.

Viimeinen osio käsittelee kirjoittajaelämää. Konkreettisia neuvoja julkaisemiseen ja antologian kokoamiseen antavat Saara Henriksson ja Anni Kuu Nupponen. J.S. Meresmaa ja Tarja Sipiläinen keskittyvät kertomaan kirjoittajaelämän ylä- ja alamäistä ja niistä selviytymisestä.

* *

Oppaan teksteistä paistaa kirjoittajien kokemus ja halu jakaa oivalluksiaan kirjoittamisesta. Neuvoja ei jaella korokkeelta käsin vaan omat kömmähdykset ja matka kirjoittajana tuodaan rohkeasti esille. Käy selväksi, etteivät julkaisevatkaan kirjailijat selviä kirjoittamisesta ilman vitkuttelua, epätoivoa ja aivopieruja. Kaikki tämä kuuluu kirjoittamisen prosessiin, jonka vuoristoratamaisuudesta kirjoittaa Katri Alatalo.

Pidin tekstien omakohtaisesta ja rehellisestä otteesta. Sipiläinen kertoi suoraan, millaisen tuloksen tuotti hiprakassa kirjoittaminen ja millaisen vastaanoton sai yskänlääkekuurilla kirjoitettu novelli. Kumpaakaan metodia hän ei päätynyt suosittelemaan. Nupponen puolestaan kertoi kirjoittaneensa eroottiseen kohtaukseen liikaa käsiä. Kaksikätiseltä editoitiin kolmas käsi pois vasta loppuvaiheessa ennen julkaisemista.

Useimpien lukujen lopussa on konkreettisia vinkkejä tai harjoituksia. Kuka kirjoittaja ei hyötyisi siitä, että seuraa pari viikkoa tiedeuutisia ja keksii tekemiensä muistiinpanojen pohjalta muutaman tarinaidean? Editointiharjoituksessa esimerkkiteksti pitää tiivistää 100-sanaiseksi annettujen vinkkien avulla.

Oppaan artikkelit ovat toisistaan irrallisia tekstejä, jotka muodostavat mutkattoman kokonaisuuden. Tekstit eivät brassaile akateemisilla termeillä eivätkä mystifioi kirjoittamista vaan kutsuvat mukaan tekemään raastavaa, ihanaa, kamalaa kirjoittamista.

Kirja ei ole kaikenkattava opas kirjoittamisesta mutta se tarjoaa käteen sopivia työkaluja vähintäänkin aloittelijalle. Tekstit ovat sujuvia ja niitä lukee ilokseen. Toivoisin, etteivät kirjoittajat kavahda Kumman kirjoitusopasta sen spefi-etuliitteen takia kuten sekasyöjät vegaaniruokaa. Kun uskaltaa haukata vierasta hedelmää, voi oma maailma mukavasti laajentua.

Kirsti Toivonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua