Onko ihmismielen ulkopuolisia jumalia? Arviossa Teemu Pauhan ja Roosa Haimilan tietokirja Uskonto mielessä

Haimila & Pauha. Kuvat: Tinksu Wessman / Gaudeamus / Joel Grandell

Teemu Pauhan ja Roosa Haimilan toimittama ja osin myös kirjoittama Uskonto mielessä – Psykologisia näkökulmia uskonnollisuuteen ja henkisyyteen (Gaudeamus, 2024) on uskonnon psykologista tutkimusta esittelevä artikkelikokoelma, joka on luonteeltaan paremminkin kattava kuin aiheeseensa syvälle työntyvä. Siitä huolimatta teosta kahlaava voi jahkautua pohtimaan ihmiselämän suuria, ”perimmäisiä”, kysymyksiä. Mikä tai mitä uskonto oikeastaan on, ja miksi se on niin monelle niin tärkeä asia ympäri maailman? Entä voiko uskonto helpottaa kuolemanpelkoa tai lisätä hyvinvointia (tai pahoinvointia)? Ja tietysti on hyvä miettiä, mitä tiede – psykologia tai muut tieteenalat – ylipäätään voi sanoa uskonnosta.

Kirja on poikkitieteellinen ja yhteistyöhakuinen ja sitä voinee luonnehtia sen artikkelikokoelmaluonteesta huolimatta ”vanhanajan kunnon” tietokirjaksi, joka keskittyy genrenimikkeensä mukaisesti jakamaan tietoa. Teoksen alaotsikosta huolimatta kirjoittajat eivät ole pelkästään psykologeja, vaan heidän joukossaan on myös esimerkiksi uskontotieteen, sosiaalipsykologian, uskonnonfilosofian, arkeologian ja liikuntatieteen edustajia. Ehkä näkyvimmän roolin kirjassa on nykytyyliin saanut kognitiivinen uskontotiede, joka jo itsessään nojaa usean perinteisemmän tieteenalan teoriaperinteeseen ja metodologiaan.

Kognitiivisesta uskontotieteestä tekee kiinnostavan ja perinteisempiä lähestymiskulmia haastavan sen tapa selittää yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä, kuten uskontoa, ihmismielen toimintaperiaatteista ja rakenteista käsin, eikä siis niinkään esimerkiksi muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin tai ”faktoihin” (Durkheim) viitaten. Tieteenala on varsinkin metodologialtaan korostetun naturalistista: uskonnollisia ilmiöitä selitetään luonnollisin, eikä yliluonnollisin syin. Ala hakee näin ainakin osin ihanteitaan luonnontieteiden suunnalta.

Vähintään samaa eetosta henkii myös koko teos sikäli, että se on tunnustukseton ja ”uskoton”, eli se ei ota kantaa eri uskontojen totuusväittämiin. Teos kuitenkin päättyy oivaltavasti uskovan uskonnonfilosofin Lari Launosen pohdintaan psykologisen tutkimuksen vaikutuksesta uskontoon. Jos uskonnolliset kokemukset voi selittää mielen ja aivojen toiminnoilla ja rakenteilla, ilman oletusta jumalasta tai muusta yliluonnollisesta, miksipä ei tarttua Occamin partaveitseen ja leikata tuonpuoleinen ja muut vastaavat käsitteet ja ideat uskonnollisten kokemusten ja uskontojen synnyn selityksistä?

Launonen osoittaa, että vastaus ei ehkä ole lopulta kovinkaan itsestäänselvä.

* *

Uskonto mielessä tarjoaa monenlaisia tarttumapintoja aiheeseensa. Siinä keskustellaan elämän merkityksestä ja merkityksellisyydestä ja molempien yhteydestä uskonnollisuuteen, kuolemanpelosta, uskonnosta luopumisesta, uskonnon ja henkisyyden eroista ja päällekkäisyyksistä, uushenkisyydestä ja useista muista erityiskymyksistä. Samalla kirja esittelee eri tutkimusperinteitä ja niiden kehittymistä sekä luonnollisesti myös tutkimusten tuloksia. Useassa tapauksessa artikkelin tai luvun kirjoittaja esittelee nimenomaan omaa tutkimustaan ja sen tuottamia tuloksia.

Mielenkiintoinen esimerkki kirjoittajien omasta tutkimuksesta on Roosa Haimilan väitös, jossa hän paneutuu tiedemyönteisten ihmisten yliluonnollisiin uskomuksiin. Niitä nimittäin on. Ilmiöt eivät sulje toisiaan pois. Haimilan kyselytutkimuksessaan esittämistä ”suurista kysymyksistä” eniten yliluonnollista ajattelua paljasti pohdinta kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Osa tiedettä arvostavista vastaajista kertoi uskovansa kuolemattomaan sieluun ja taivaaseen. Heistä osa kyllä näki kyseisten uskomusten ja tieteen tulosten välisen jännitteisyyden, mutta ilmoitti yhtä kaikki pysyvänsä taivasuskossaan.

Lyhyenä ekskursiona Uskonto mielessä -kirjan ulkopuolelle voi todeta, että Haimilan saamia tuloksia on filosofian puolella selitetty esimerkiksi niin, että tieteellisen maailmankatsomuksen omaavallekin ihmiselle voi jo(i)ssakin elämäntilanteessa ei-tieteellinen selitys tai tulkinta vain kerta kaikkiaan olla tarpeellinen, ja nimenomaan pragmaattisesti tarpeellinen (ja hyödyllinen). Elämä ei tällöin tunnu kantavan eteenpäin ilman koetun uskonnollista tai muuta ei-tieteellistä selitystä.

Esimerkiksi Sami Pihlström katsoo, että tällainen hänen pragmaattiseksi teismiksi nimittämänsä näkemys olisi ainakin ”problemaattisesti oikeutettavissa”. Pihlström kehittelee aihepiiriä koskevia ajatuksiaan jo vuonna 2001 ilmestyneessä teoksessaan Usko, järki ja ihminen (Suomalainen teologinen kirjallisuusseura).

Uskonto mielessä -teoksen paikoittaista jatkuvuutta ja sujuvuutta (isosta kirjoittajamäärästä huolimatta) kuvaa, miten Haimilan osuutta seuraa Teemu T. Mantsisen kirjoittama luku kognitiivisesta dissonanssista, jollaisen luulisi vaivaavan vaikkapa juuri tieteellisen maailmankuvan omaavaa uskonnollisesti uskovaa.

Mantsinen on löytänyt omassa, helluntailaisuudesta irtautumiseen liittyvässä tutkimuksessaan selviä merkkejä epäsuhdan (dissonanssin) kokemuksista. Vahvaa epäsuhtaa haastatellut irtaantuneet olivat kokeneet erityisesti, jos arvot ja toiminta eivät kulkeneet käsi kädessä yhteisön sisällä.

Esimerkiksi haastatellun ”Pauliinan” isä korosti ja piti julkisesti esillä konservatiivisia arvoja, mutta ei kotonaan niitä noudattanut. Niin ”Pauliina” muutti toiselle paikkakunnalle ja etsiytyi aiemmista poikkeaviin sosiaalisiin suhteisiin.

Koetun dissonanssin syyt ja seuraukset voivat myös vaihdella. Esimerkiksi ”Saima” ei ”Pauliinan” tapaan irtaantunut uskostaan, vaan vain yhteisöstään, jonka hierarkkisuus ja auktoriteettiuskoisuus ei hänestä vastannut saarnatun sanan välittämiä arvoja. Saimaa kiusannut epäsuhta helpotti hänen päädyttyään evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseneksi.

* *

Pauhan ja Haimilan kokoama ja toimittama teos on kiinnostava ja hyödyllinen ainakin kaltaiselleni uskonno(i)sta kiinnostuneelle ei-uskovalle. Se lisäsi huomattavassa määrin ymmärystäni siitä, miten ja miltä taustoilta uskontoa Suomessa ja muuallakin nykyisin tutkitaan. Oma harrastukseni kun on toistaiseksi keskittynyt lähinnä vain uskonnonfilosofiaan. Ammattimaisempien tutkijoidenkin oletan kiinnostuvan ja hyötyvän tällaisesta yhteenvedosta, ja kyllä teos kurkottaa, ainakin varovaisesti, myös niin sanotun suuren yleisön suuntaan. Se on hengeltään jo mainitsemallani tavalla lähellä ”vanhanajan kunnon tietokirjaa”, jossa eivät värikuvat leisku ja jossa uuden asian määrä voi välillä väsyttääkin, mutta joka lopulta tekee juuri sitä, mitä lupaa: jakaa tietoa.

Yksi tapa vähentää paksun, tieto edellä lukijaansa lähestyvän kirjan herättämää työläydentunnetta, on aloittaa pläräämällä lukujen ja sivujen läpi löytöjä tehden. Uskonto mielessä -teoksenkin voi vallan mainiosti lukea itse valitsemassaan järjestyksessä. Tekijät kyllä puurtavat kirjan alkusivuilla lukijaa valmistellen ja käsitteitä kirkastaen, mutta siihen kaikkeen voi palata myöhemmin, kun on ensin sytyttänyt itsensä aiheelle. Kurkkiminen ja omaehtoinen etsiminen on tärkeää jo siksi, että osa otsikoista on varsin muodollissointisia. Niin ne eivät aina kovin selkeästi kerro maallikolle, mitä leipätekstistä löytyy. Toisinaan kertovat. ”Uskonto ja hyvinvointi” esimerkiksi on selkeä ja jopa lukemaan kutsuva otsikko. Lukijan kiinnostus vielä vain kasvaa, kun hän näkee leipätekstin ensimmäisen lauseen: ”Uskonto on nähty psykologian piirissä välillä jopa mielenterveyden ongelmana.”

Eli tuoko uskonto hyvin- vai pahoinvointia? Ei muuta kuin pohtimaan asiaa kirjoittajien tukemana.

Alansa esittely- ja hakuteoksena Uskonto mielessä on kattava, hyvin toimitettu ja luettava. Vahva kirjallisuusluettelo ohjaa lisälukemisen pariin, ja sanasto auttaa alaan vasta tutustuvaa. Huomionarvoista on sekin, että teoksesta löytää virikkeitä myös monen muun ilmiön kuin uskonnon tutkimiselle ja pohtimiselle. Elämän merkityksellisyys, identiteetti ja vaikkapa yleinen henkisyys voivat olla kiinnostavia ajatuksennostatajia myös ilman uskonnollista ulottuvuutta.

Kari Heino

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua