Kuvat: Otava / Niclas Mäkelä
KIRJAT | Elisen kirja-balladi kauniisiin kansiin sidotusta kelpo tietoteoksesta.
”Hyvin kirjoitettu tietokirja todistaa, että tutkittuihin lähteisiin nojaava teksti ei ole tuoppi tervaa täynnänsä.”
ARVOSTELU
Elise Pihlajaniemi: Linnaelämää keskiajan Suomessa
- Otava, 2025.
- 271 sivua.
Ensimmäinen säkeistö, jossa linnasaaren rantaan lyövät kehujen laineet. Linnaelämää keskiajan Suomessa (Otava, 2025) on kannesta kanteen kaunis kirja. Se kutsuu punnitsemaan painoaan ja selaamaan tukevalle paperille painettuja sivuja. Teksti on kookasta ja taitto rauhallisesti aseteltu. Aihealueet erotellaan selkein otsikoin. Kiinnostavia tiedonjyviä kylvetään kappaleiden väliin kuitenkaan tekstin juoksua katkaisematta.
Runsaan kuvituksen joukossa on keskiaikaisia piirroksia, eri ikäisiä keskiaikaa esittäviä maalauksia, kuvia esineistä ja asiakirjoista, parin viime vuosisadan aikana tehtyjä piirroksia ja maalauksia sekä valokuvia linnoista nykypäivän asussaan.
Kaikesta näkee, että rakasta aihetta käsittelevän kirjoittajan rinnalla myös kustantamon väki on lähtenyt rakentamaan kokonaishienoa teosta.
Kirjan viidessä pääluvussa kerrotaan linnojen elämästä eri näkökulmista.
Aluksi tutustutaan keskiajan maailmaan ja linnarakentamisen alkuvaiheisiin Ruotsin riikin itämaassa. Seuraavaksi tavataan linnojen asukkaista kuninkaista liinavaatevaraston hoitajiin ja karjasuojassa mäkättäviin vuohiin.
Kolmas luku kertoo arjesta muurien sisällä ja linnan vaikutuspiirissä. Linnoista monelle ensimmäisenä mieleen tulevaa sodankäyntiä käsitellään neljännessä luvussa. Viimeisessä luvussa käydään läpi linnojen merkitys keskiajan jälkeen aina nykypäivään asti.
Päälukujen välissä perehdytään rautakauden rakennelmiin, myöhäiskeskiajan yksityislinnoihin ja kauan sitten maastoon kadonneisiin keskiajan linnapaikkoihin. Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla esitellään maamme yhdeksän jäljellä olevaa keskiaikaista linnaa kätevästi käsikirjan tapaan, kukin omassa luvussaan, ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.
Tarinoita ja kiehtovia tiedon murusia tarjoileva kirja on nautinnollinen selattava. Ollapa vielä samassa huoneessa joku, jolle huudahdella löytöjään. Alusta aloittava lukija tuskin malttaa laskea kirjaa käsistään.
Teksti on kiitettävän selkeää. Tämän päivän puheenparteen sopivat sanavalinnat siellä täällä maustavat tekstin viihdyttämään. Kevyesti kulkevat sanat on kuitenkin tarkoin punnittu. Hyvin kirjoitettu tietokirja todistaa, että tutkittuihin lähteisiin nojaava teksti ei ole tuoppi tervaa täynnänsä.
* *
Toinen, lyhyempi säkeistö, jossa kukkopillitetään pilkun paikasta. Linnoja yksitellen esittelevissä erillisluvuissa toistuu jonkin verran jo aiemmin kerrottu. Kirjan loppuun niputetut kuvatiedot olisi voinut liittää kuvatekstien yhteyteen. Samalla olisi tullut oikopäätä selväksi, että kyseessä ei ole keskiaikainen dokumentti esimerkiksi Kaarle Herttuasta Klaus Flemingin arkun ääressä vaan 1800-luvulla eläneen taidemaalarin tulkinta aiheesta. Entä olisiko ne muutamatkin muualta Euroopasta peräisin olevat kuvat voinut korvata Pohjolassa tehdyillä?
Linnoja on viime vuosina tutkittu Suomessa ahkerasti, mutta Linnaelämää keskiajan Suomessa on ensimmäinen kattava yleisteos aiheesta yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Kirjaan on koottu uusimman tutkimuksen tuloksia ja samalla kumotaan sitkeitä vanhoja myyttejä.
Kirjaa lukiessa käy myös hyvin selväksi millaista palapeliä on satojen vuosien takaista ajankuvaa kokoavien tutkijoiden työ. Maasta kaivetaan enemmän pois heitettyä ja hukattua kuin tieten kätkettyjä kalleuksia. Kirjalliset lähteet saattavat olla aikansa poliittista propagandaa, legendoina kerrottu on elänyt kansan suussa ajast’aikaan, eikä linnoista ole olemassa edes rakennuspiirrustuksia.
* *
Kauan aikaa sitten, vaikka ei kuitenkaan keskiajalla, joulupukki toi minulle ison kuvitetun lasten tietokirjan, jonka kannessa luki suurin kirjaimin: ”On kiva tietää”. Teos on yksi parhaita kovia paketteja koskaan ja sen nimi on ollut jonkinlainen elämän johtolause.
Kenties tämä tuli mieleen, koska olin nuuskivinani historianopettajana toimivan Elise Pihlajaniemen kirjasta myös pedagogista osaamista, joka lietsoi ainakin tämän koulupojan mielessä kytevän keskiaikakipinän täyteen roihuun.
Kesällä lähden retkelle Raaseporiin spelttilimppu ja suolakalaa repussa.
Kimmo Ylönen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Melkein kaikki elämästä ja vähän muustakin – Juha Drufvan kirja Martti Joenpolvesta yltää Nokialta avaruuteen
KIRJAT | Elämän turhuuksien kehä käsittelee Martti Joenpolven vuosien 1956-1982 tuotantoa ja suomalaisen yhteiskunnan muutosta noina vuosina.
Hanna Tokoin elämä kolmessa maassa, kahdella mantereella – arviossa Tuula Vainikaisen Nainen sivulauseessa
KIRJAT | Tuula Vainikaisen kirjan päähenkilö eli miehensä tekemien päätösten seurauksissa.
Evakkoperhe etsii paikkaansa – arviossa Riko Saatsin Yönistujat
KIRJAT | Äidinrakkaus pitää perheen koossa, kun on pakko sopeutua uuteen kieleen ja uskontoon.
Eläköön kritiikki! Arviossa Maaria Ylikankaan Kritiikistä-teos
KIRJAT | Kritiikin parissa monella kulmalla työskennellyt Maaria Ylikangas käsittelee esikoiskirjassaan kritiikkiä ja kriitikoita laaja-alaisesti, hauskasti ja purevasti.