Noitaepäilyt heräsivät, jos navetassa oli eläin syyttä vauhkona ja hiessä – Karolina Kouvola kirjoitti magian historiasta

Kuvat: Jonne Räsänen / Atena

Milloin noidat lentivätkään, oliko se kiirastorstaina vai pitkänäperjantaina? Vai ehkä pääsiäisyötä vasten?

Noidan olisi hyvin saattanut nähdä pulleaa täysikuuta vasten kirkkaana pakkasyönä.

No, mutta pikkunoidathan kävivät jo ovella palmusunnuntaina, nokipannu luudan laidalla keikkuen ja posket mustina.

Nykypäivänä nähdyn noidan hahmo kehiteltiin 1800-luvun alun Ruotsissa, pila mielessä. Maaseudulla usko noitiin eli edelleen vahvana, mutta noitaoikeudenkäynnit ankarine polttorangaistuksineen olivat kaukana takana.

Silti suhistiin Blåkullasta, jonne noidat kokoontuivat viettämään orgioitaan, noitasapattia, kestiten paholaista ja yhtyen kuka ja mikä minkäkin kanssa.

Kun nykyiset pikkunoidat herkuttelevat suklaamunilla ja hampurilaisilla, Kyöpelinvuorella oli tarjolla kylmää, mautonta ruokaa.

Ja vanhat naiset sinne ratsastivat. Eivät luudalla, vaan kuka lehmällä, kuka vuohella.

Noitaepäilyt heräsivät, jos navetassa oli eläin syyttä vauhkona ja hiessä. Sillähän oli käyty ties missä!

Vielä Karjalassa 1930-luvulla puhuttiin vakavissaan trulleista, pahantahtoisista naapureista, joiden sakset tai veitsi sattuivat tekemään viillon lehmän selkään.

Niin karkotettiin karjaonnea ja manattiin huonoa vuotta talolle. Noitaepäilyt heräsivät, jos navetassa oli eläin syyttä vauhkona ja hiessä.

Karolina Kouvolan Pohjolan noituus – magian historia Pohjoismaissa (Atena, 2023) menee aina viikinkiaikaan etsiessään salattujen voimien käyttöä pahan irti päästämiseksi, mutta myös onnen tuomiseksi ja sairauksien taltuttamiseksi.

Pohjoinen ilmansuunta on jo sinänsä käsitetty Vainajalaksi, tuonpuoleisen ja kuoleman sekä ääri-ilmöiden alueeksi.

Lounais-Suomessa ajateltiin, että maailmanlopussa kirkotkin kaatuvat kohti pohjoista.

Vanhoissa ruotsalaisissa uskomuksissa suomalaiset, saamelaiset ja romanit ovat hallinneet magian, koska he ovat olleet jostain muualta, vieraita ja kiertolaisia.

Karolina Kouvola kertoo havainnollisesti ja monin esimerkein, miten toiseuttaminen näkyy Suomen sisäisessä kulttuurissa. Olemme tottuneet ajattelemaan, että Lapista ja saamelaisilta ne vahvimmat taiat löytyvät, arpa rummulta kuvioitaan piirtämässä, seidat ja saivot, karhunkallo puusta roikkumasta ja samaanien, rituaalispesialistien jälkeläiset.

Karjalaiset loitsuineen ja käsillä parantajineen kuuluvat puolestaan itäiseen voimaan.

* *

Viikinkiajalta 750–1050 on runsaasti hautalöytöjä, joiden esineistössä yksi on ylitse muiden.

Rautasauvoja on löydetty niin Ruotsissa, Tanskassa kuin Norjassakin. Kookas, omistajansa mukana haudattu sauva on ollut magian ja rituaalinharjoittamisen väline.

Paitsi kantajansa tukena, sauva on saattanut toimia puolustusvälineenä, katseenvangitsijana ja seremoniallisena tahdinmäärääjänä ja taikaesineenä.

Jotkut metsästykseen liittyvät perinteet ovat säilyneet jopa tuhat vuotta. Karhunpeijaisissa karhun voimaan on suhtauduttu kunnioittavasti ja sen kaataminen on muodostunut suureksi juhlaksi pohjoisessa.

On syöty ja juotu monta päivää, nautittu karhusoppaa ja kallo on palautettu lopulta honkapuuhun roikkumaan. Taivaastahan karhu alun perin laskettiinkin mytologiassa, hopeasiimoilla.

* *

Eniten noituusoikeudenkäyntejä oli Suomessa 1670-luvulla.

Syitä olivat kahden ihmisen tai suvun välinen riita. Noituudesta käräjöitiin eniten nykyisen lounais-Suomen alueella.

Noita-oikeudenkäynnit alkoivat 1500-luvun loppupuolella ja päättyivät 1700-luvun alkupuolella.

Eniten syytettyjä oli naisissa. Margareta Kristofersdotterin tapaus Pohjanmaalta vuodelta 1675 kertoo hyvin noitasyytösprosessin luonteesta. Margaretaa syytettiin lapsensa synnyttämisestä salassa ja siitä, että hän olisi polttanut lapsensa sitten uunissa.

Syyttäjä oli Margaretan mies.

Aluksi Margareta kielsi kaiken, mutta lopulta kertoi lapsensa syntyneen epämuodostuneena ja siksi hän oli päätynyt tämän hävittämiseen.

Tunnustusta sekoittaakseen Margareta väitti, että hänen miehensä olikin koiranhahmoinen paholainen eikä hän itsekään ollut tuossa tilanteessa Margareta, vaan Agneta, ja lapsi oli syntynyt paholaisen ja Agnetan yhtymisestä.

Agneta oli myös usein osallistunut paholaisen pitoihin ja mennyt naimisiin tämän kanssa.

Nyt oli soppa valmis. Lapsenmurha yhdistettynä avioitumisen Paholaisen kanssa johti varmaan kuolemantuomioon. Vielä kun Margareta ilmiantoi useita paholaisen pitoihin osallistuneita, oli kyläläisen jos toisenkin elämä sekaisin. Noitaoikeudenkäynneissä oli useimmiten kyse vallankäytöstä, kuten Kouvola tiivistää.

Noituusasiat eivät kuitenkaan vieneet eniten aikaa piispantarkastuksissa. Eniten pohdittavaa antoivat esiaviolliset suhteet ja eläimiin sekaantumiset.

* *

Länsi-Suomessa noituudesta joutuivat eniten syytteeseen naiset, kun itäisessä Suomessa, kaskitalouden alueella syytteeseen joutuivat usein tietäjämiehet.

Noituus oli yleensä sairauden manaamista toiseen ihmiseen sekä olut- tai maito-onnen pilaamista toiselta.

Monesti syytetty ei itse tajunnut, mistä häntä syytettiin.

Kun lapset otettiin todistajiksi, tarina Blåkullasta vahvistui. Lapsen mielikuvitus varsinkin vahvisti Blåkullan ihmeet ja sinne lentämisen. Eivät edes papit olleet vapaita noituussyytöksistä.

Noituusoikeudenkäynnit loppuivat, kun hallinto karisti noituususkon liepeistään. Jos jonkun väitettiin olevan liitossa paholaisen kanssa, hän ei todennäköisesti tuntenut Raamattua kyllin hyvin eikä ollut muutenkaan sivistynyt. Noituudesta tuli naurettavaa.

Vielä 1800-luvulla tietäjät joutuivat oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Lähinnä silloin oli kyse huijausepäilystä.

* *

Kouvolan tietokirja on tietokirja noituudesta ja magiasta Pohjoismaissa, eihumoristinen knoppi- tai esseekokoelma. Kouvolan uskontotieteen alan väitöskirja käsitteli ruotsinkielisen Pohjanmaan tietäjiä toiseutettuina hahmoina.

Tämän tietokirjan lukuisten todellisuudesta poimittujen ja oikeuspöytäkirjoihin pohjautuvien esimerkkien avulla on antoisaa upota historiaan, jossa naapuria on voitu epäillä vahvojen todisteiden perusteella noidaksi tai tietäjäksi.

Jollei jopa itseä.

Parantajia taitaa olla edelleen muistissa yhdellä jos toisella ikäiselläni 60+-kansalaisella.

Äitini on kertonut lapsuutensa Suistamolla vaikuttaneesta miehestä, joka ajoi käärmeenpoikaset pulloon manauksillaan ja paransi palovammoja loitsimalla saunassa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua