Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja

Kuva: Atrain & Nord

Historioitsija Ilkka Teerijoki on kaivanut viime vuosina julkaisukuntoon isoisänsä, Orivedellä syntyneen ja Kemissä pisimpään vaikuttaneen kotiseutuneuvos Niilo Teerijoen (1902–1996) käsikirjoituksia 1960- ja 1970-luvuilta. Vuonna 2022 ilmestyi Kotiseutuneuvos: muistelmat (Atrain & Nord) ja nyt kansien väliin on päätynyt käsikirjoitus Teerijoen opettaja-ajasta Aunuksessa, muistelma sekin.

Todennäköisesti Teerijoki kirjoitti Uskon ja toivon aikoja (Atrain & Nord) julkaistavaksi, mutta 1960- tai 1970-luvun Suomessa julkaiseminen oli poliittisesti mahdotonta.

Kirjan otsikko lupaa hieman liikaa. Kuvittelin tarttuvani tutkimukseen, mutta sainkin luettavakseni omakohtaisen kokemuksen.

Kun kansankoulunopettaja Kemistä lähtee opettajapuolisoineen kohti Aunuksenlinnaa ja Yllösen kylää, heidän pontimenaan on tietysti Suur-Suomi aate. Valloitetut alueet on suomalaistettava ja liitettävä myös kulttuurisesti Kanta-Suomeen.

Itä-Karjalan kylät ovat täynnä lapsia, nuoria, naisia ja vanhuksia. Miehet ovat Suomen ja Saksan vastaisella rintamalla – tai heidät on jo aiemmin eliminoitu Stalinin leireihin. Suomalaiset tulevat kyliin sotilashallinnon edustajiksi, opettajiksi, papeiksi ja tuovat mukanaan kunnon vaatteita, ruoka-aineita, pulpetteja, suomenkielisiä kirjoja.

Kirjassa kuvataan kolmea kouluvuotta loppusyksystä 1941 kesään 1944. Koulutilat rakentuvat, keittola ja siivoaminen järjestyvät, koulukasvitarhaa viljellään ja oppilasjoukko saadaan hallintaan. Opetellaan viettämään suomalaisia juhlia, perehdytään käsitteeseen ”itsenäisyys”. Lomilla opettajat matkustavat vuorotellen Suomeen. Teerijoki jatkaa myös omia opintojaan ja käy lomillaan professoreiden luona tenttimässä. Hän laatii myös Historian opetusohjeet Itä-Karjalan kansakouluille. Ohjeet ovat kirjan liitteenä.

Teerijoen tekstissä itäkarjalaiset näyttäytyvät alempina ja yksinkertaisempina, välittöminä luonnon lapsina ja erityisen hyvinä laulajina. Aatteen mukaisesti he voivat kuitenkin nousta ryssän painamasta kansasta kantasuomalaisten tasolle, samaa heimoa kun ollaan. Opettajan työ on siksi merkityksellistä.

* *

Teerijoen katse Yllösen kylään ja koko Aunuksen Karjalaan on pääosin kansatieteellisen havainnoiva. Myös sotatapahtumia hän seuraa ikään kuin tietäen mitä tulee tapahtumaan. Ja niinhän hän tiesikin, koska ainakin tekstin viimeinen silaus on tehty vasta parin vuosikymmenen kuluttua tapahtuneesta.

Uskon ja toivon aikoja muotoutuu kuitenkin kiihkoilemattomaksi kuvaksi 1940-luvun aatemaailmasta, jota erityisesti akateemisten ihmisten parissa leimasi suursuomalaisuus. Nelikymppinen kolmen lapsen isä suoritti velvollisuuttaan ihanteellisesti kynän ja sanan parissa. Aatteellisen palon aika Itä-Karjalassa oli kuitenkin sangen lyhyt ja paluu kolonnana Kanta-Suomeen realistinen ja kenties ihmetteleväkin.

Kirjan lukijoille Itä-Karjalan maantiede on todennäköisesti kohtalaisen tuntematonta. Yksi epäselvä kartta piirtää kyllä Yllösen, Aunuksenlinnan ja Nurmoilan kylät Laatokan ja Äänisen välille, mutta kirjan herättämään kiinnostukseen aluetta kohtaan se ei vastaa.

Marja Mustakallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua