’Ndrangheta on mafia, joka ei todennäköisesti kuole koskaan ja Anton Montin kirjan jälkeen käsittää miksi

Kuvat: Miikka Pirinen / S&S

Italiassa on vähintään toistasataa vuotta hallinnut mafia, jonka olemassaolo tajuttiin kovin myöhään. Italian ja koko maailman hiljaisen hyväksynnän alla siitä on kasvanut syöpä, joka on mahdoton tappaa. Se on kuin selkäydinhermoon tarttunut kasvain, joka on syvällä kiinni elintärkeissä elintoiminnoissa.

Taudin nimi on ’Ndrangheta ja se tunnistettiin Italiassakin vasta muutama kymmenen vuotta sitten, ja osin ei kunnolla vieläkään.

Anton Monti on koonnut yhteen kaiken mitä rikollisjärjestöstä tiedetään, ja Maailman vaarallisin rikollisjärjestö ’Ndrangheta -kirjaa (S&S, 2021) kirjoittaessaan hän kävi Calabriassa tutustumassa järjestön juuriin. Kirjan punainen lanka on ymmärtää, miksi Calabrian mafia on niin vahva kuin se on. Monti on suomalaisitalialainen ja asunut Roomassa 1980-luvun loppuun asti. Hän on kirjoittanut muutamia viihdyttäviä tietokirjoja Italian taloudesta, politiikasta ja historiasta. Viimeksi Minne menet Italia?

Monti nimeää ’Ndranghetan maailman vaarallisimmaksi rikollisjärjestöksi. Määritelmälle on peruste. Järjestö on hiljainen, se on tehokas, se noudattaa vain omaa moraaliaan, jonka rinnalla me muut olemme roskaa. Se on salaseura ja perheiden verkko. Se imee voimansa meidän muiden ahneudesta ja heikkoudesta. Sillä on kymmeniä tuhansia jäseniä ja kaikki ovat käsittämättömällä uskollisuudella sidotut toisiinsa.

Eikä ’Ndrangheta toimi vain Italiassa. Ei sinne päinkään. Kirjaa lukiessa tulee mieleen Mänttä-Vilppulan kunnan lentokenttäsuunnitelma, jonka rahoittajaksi on tarjoutunut omituisen oloista rahaa Italiasta. Rahoittaja, jonka raha-asiat suorastaan kiiltävät, mutta jonka kauniista tarinoista ei ole ihan loppuun asti todisteita.

Mafian lyhyt historia ja toimintatavat pitäisi ehdottomasti olla pakollinen oppiaine yliopistoissa kunnallispolitiikassa ja valtio-opissa ja kuulua puolueiden ehdokkailleen antamaan perehdytysohjelmaan. Ihan siinä esiintymiskurssin lopuksi, vaikkapa.

* *

Ensimmäinen ’Ndranghetan supervoima on Calabria. Rikollisjärjestö on maanosan suojelija, valtio valtiossa. Köyhä ja karu Calabria ei ole koskaan kiinnostanut hallitsijoita muuta kuin rahankeräyskohteena. Kansalaiset jätettiin rikollisten käsiin. Heiltä saat työpaikan, lainaa ja jopa ruokaa. Avulla on toki hintansa. Se on ainainen uhka menettää henkensä tai joutua tekemään vastapalvelus.

Mafiaperheet ovat vuosikymmenten aikana saaneet rauhassa ottaa haltuunsa kaikki sielut, ja nyt maakunnan auttaminen on liki mahdotonta. Jokainen julkinen hanke on vain uusi mahdollisuus ’Ndrangethalle pumpata euroja ensin Italialta ja sitten Euroopan Unionilta. Tavalliset ihmiset ja poliitikot lähtevät siihen mukaan, sillä kukapa ei halua rikastua. Tai toisaalta kukapa ei haluaisi säilyttää henkensä.

Italian lainsäädännössä mafian perusperiaatteiksi luetaankin, että ”rikollisjärjestö harjoittaa todellista ja jatkuvaa alueellista kontrollia, johon liittyy kyky vaikuttaa poliittisiin päätöksiin”. Montin kirjassa on esimerkkejä niin poliitikkojen kontrollista kuin julkisten hankintojen lypsämisestä. Surullisin esimerkki on terästehdas, joka tuotti terästä vain muutaman hetken. Sen satama sentään toimii – tosin mafian käyttämänä kokaiinireittinä.

* *

Vaan älkää tuudittautuko siihen, että mafia on vain Italian ongelma. Sitä se ei ole ollut vuosikymmeniin. Calabriasta järjestö on kauan sitten levittäytynyt ympäri maailmaa. Se on kaikkialla. Yhteys emämaahan kuitenkin säilyy. Jokainen kansainvälinen rikollissolu kysyy toiminnalleen ensin luvan pienestä San Lucan kylästä Calabriassa.

Toinen supervoima on perheet. ’Ndrangheta on paljon sitkeämpi kuin Sisilian Cosa Nostra tai Napolin Camorra. Muilla mafioilla on johtajat, hierarkia ja organisaatio. ’Ndranghetassa valta on hämyinen verkko. Ei ole johtajien johtajaa. Jäsenistössä kaikki eivät edes tiedä toisiaan.

Italian poliisi on onnistunut pidättämään kymmeniä ja takavarikoimaan kokaiinia ja satoja miljoonia euroja, mutta järjestön koneisto ei edes yskäise. Vaikka ei kaikki ole auvoista edes mafiaperheissä. Järjestö on teloittanut sisäisissä sodissaan perhekuntia.

Naisten tehtävä on tehdä lisää jäseniä rikollisjärjestöön. Heitä myös naitetaan ristiin perheiden kesken. Näin sinetöidään sopimuksia ja liittoja. Naisilla on kuitenkin mahdollisuus edetä rikollisella uralla. Calabrian mafia on ainoa, jossa myös nainen voi nousta korkealle, vaikka pääosin hän on kasvattaja ja peruskallio. Hän siirtää perheen rikollista traditioita eteenpäin ja opettaa lapset vihaamaan yhteiskuntaa, ”muita”. Järjestön säännöissä on, että naisia ei surmata.

Perheitä ja järjestöä liimaavat yhteen salaseuramaiset riitit. Ne ovat sekoitus uskontoa ja vapaamuurareiden oppeja. Kansainvälinen vapaamuurarijärjestö ei huolikaan mukaan italialaisia kollegoitaan. Yhteydet ovat liian hämärät.

Riitit sekoitettuna maskuliiniseen kunnian kulttuuriin luo omertan lain, joka pitää. Tämän rikollisjärjestön jäsenet eivät vasikoi. Kunnia on nostettu toiseen potenssiin ja siihen on sotkettu väkevä pala uskontoa. Mafian pyhimys on itse arkkienkeli Mikael.

Perheistä syntyy kolmas voima, raha. Perheet kykenevät yhteistyöhön ja saavat haalittua valtavia summia, jota tarvitaan kokaiinikaupassa. Huumetuotot pestään laillisissa yrityksissä ympäri maailmaa ja niille haetaan sijoituskohteita.

Alkuun oppimattomat miehet luovat uskomattomia talouden verkkoja. Nykyään heillä on varaa ja kulttuuria kouluttaakin itseään, mikä tekee heistä entistä vaarallisempia. ’Ndranghetan kulttuuriin kuuluu kuitenkin, että rikkautta ei näytetä.

Neljäs supervoima on kokaiini. Piittaamattomat bilettäjät kantavat miljardikaupalla rahaa rikollisten taskuihin. Jos mafian joskus aikoisi taltuttaa, pitäisi juhlakansan alkaa kantaa vastuunsa. Suurin asiakaskuntahan eivät ole narkomaanit, vaan tavallinen työtä tekevä kansa. ’Ndrangheta olikin aikanaan älykäs ja ymmärsi tämän huumausaineiden käyttötapojen muutoksen. Se jätti heroiinin suosiolla Cosa Nostralle.

* *

Montin kirja on helppolukuinen. Se toistaa asioita sopivasti, joten lukuja voi lukea myös loikkimalla. Materiaali ei ole vain historiaa; mukana on tuoretta tietoa vuodelta 2020.

Kirjaan on jäänyt muutama pieni kirjoitusvirhe, mutta ne on helppo antaa anteeksi, sillä lukijakin tuntee sen paineen, kun kokonainen mafian historia ja analyysi puristetaan reiluun 250 sivuun.

Sari Passaro
sari.passaro [at] gmail.com

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua