Kuvat: Alma Insights
KRITIIKKI | Mertzi Bergman lähestyy työelämän aikaista oppimista erityisesti asiantuntijoiden, esihenkilöiden ja johtajien näkökulmasta.
”Kirja palvelee parhaiten työelämässä olevia eri alojen asiantuntijoita, jotka kaipaavat uudenlaista ajatusta arjen oppimisajatteluunsa.”
ARVOSTELU
Mertzi Bergman: Asiantuntijasta oppimisen mestariksi – näin lisäät organisaatiosi vetovoimaa
- Alma Insights, 2024.
- 205 sivua.
Oppimiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun liittyviä kirjoja on julkaistu runsaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Monet kirjoista ovat niin kutsuttua itseapukirjallisuutta (eng. self help), joka on tietokirjallisuuden alalajina ollut erittäin suosittu. Näiden kirjojen tematiikka pyörii vahvasti oman elämän hyvinvoinnin, onnellisuuden ja itsensä kehittämisen ympärillä.
Mertzi Bergmanin kirja Asiantuntijasta oppimisen mestariksi (Alma Insights, 2024) lähestyy työelämän aikaista oppimista erityisesti asiantuntijoiden, esihenkilöiden ja johtajien näkökulmasta. Lähtökohtana on, että työelämän jatkuvan muutoksen vaateet edellyttävät kykyä oppia ja elää muutoksessa. Kirjan tärkein sanoma onkin juuri siinä: työelämässä tarvitaan kykyä uudistumiseen ja kasvuun. Kyky oppia uutta ja uudistua on jo nyt olennainen työelämätaito, ja Bergman näkee sen roolin vain kasvavan tulevaisuudessa.
Kirja lähtee liikkeelle oppimisen haasteista ja lukoista, riittämättömyydestä, ajan puutteesta ja stressistä. Ajan puute, tai oikeastaan se, miten aikaamme käytämme, on monille arjen iso haaste: mistä aikaa oppimiseen tai opiskeluun?
Bergman käsittelee sitä, miten pienillä asioilla oppimista voi edistää ja miten asettaa rima oikealle korkeudelle. Usein laitamme itsemme liian koville ja vaadimme itseltämme liikoja. Toisaalta vain kaksi sivua myöhemmin Bergman esittää vinkkejä oppimisen tehokkuuteen: ”Näin opit suuria tietomääriä nopeasti”. Oppimisen tekniikoille on varmasti tarvetta, mutta onko tässä ajassa oleellista pyrkiä nopeasti isojen tietomäärien oppimiseen? Tässä jatkuvassa tietotulvassa, jossa tieto on paremmin ja nopeammin saatavilla kuin koskaan aikaisemmin, voisi korostaa nimenomaan ajattelun taitoja laajasti ottaen. Oppimisen, niin kuin ajattelun ja ymmärryksen rakentamisen yksi perusluonteista on hitaus, ei nopeus ja tehokkuus.
Muita kirjassa käsiteltyjä teemoja ovat muun muassa pienet kokeilut, kokemuksesta oppiminen, metataidot (asiakaspalvelu- ja ongelmanratkaisutaidot), uteliaisuus, hyvinvointi, tunteet, sisäsyntyinen halu ja motivaatio oppia, oppimisen ihme ja ilo. Kaikki teemoja, joista puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Oppimisen ammattilaisille tai asiantuntijoille nämä ovat kovin tuttuja asioita, eikä niitä tässä teoksessa käsitellä kovin syvällisesti.
* *
Tekstiä värittävät kokemusasiantuntijoiden ja työelämän toimijoiden kertomukset sekä kevyet viittaukset tutkimuksiin. Kirja ei missään nimessä ole tutkimuspainotteinen, vaan tyyliltään kevyehkösti ja helppolukuiseksi kirjoitettu.
Luvuissa siteerataan tunnettuja haastateltuja henkilöitä, kuten poliitikko Li Andersson tai Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom. Muutamien lukujen lopussa tarjotaan kuhunkin teemaan liittyvä ”Minulla on unelma” -tarina, jossa työelämän edelläkävijät kertovat omia ajatuksiaan oppimisesta oman työnsä ja roolinsa näkökulmasta. Näin tekevät muun muassa näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja Kari Ketonen sekä Sitran asiantuntija Mikko Dufva.
Käytännön oppimisen esimerkkeinä esitellään muun muassa Kone-yhtiön oppimisen espressot, jotka vastaavat jatkuvan oppimisen diskurssissa käytettyjä pieniä osaamiskokonaisuuksia, joilla voi ketterästi ja joustavasti kartuttaa omaa osaamistaan, tietoja ja taitoja pieninä palasina. Tämä varmasti palvelee hektisessä työelämässä ja kiireisen elämän keskellä arjen haasteiden kanssa painivia, mutta kun toisaalta todetaan, että oppiminen vaatii ponnisteluja, keskittymistä ja aikaa, on vaikea hahmottaa, miten isossa kuvassa oman osaamisen kehittymisen reflektointi ja syvällinen oppiminen tapahtuu.
Kirja tarjoaa myös konkreettiseksi tarkoitettuja reseptejä, kuten Nopea kasvu oppimisen mestariksi -viikko-ohjelman, jossa on kullekin viikonpäivälle oma tehtävänsä. Sisäisenä ajatuksena on vahva itsensä johtaminen, ja tekstissä seikkailee trendikästä termistöä, kuten Peter Sengen oppivan organisaation henkilökohtainen mestaruus, miten olla ”paras versio itsestäni”, tai miten saavuttaa oppimisen ”next level”. Mallit ovat konkreettisia, mutta samalla myös hyvin suorituskeskeisiä.
* *
Itselleni tärkein näkökulma kirjassa on, että oppimisen tärkeyttä ei käsitellä vain yksilön, vaan myös yhteisön ominaisuutena. Oppiminen, luovuus ja innovaatiot syntyvät usein eri alojen osaajien yhteistyönä. Erityisesti esihenkilöiden ja johtajien tehtävänä on ymmärtää ja mahdollistaa oppimista. Mitä oppiminen organisaatioissa ja työssä edellyttää esihenkilöltä ja miten oppimisen halua ja prosesseja voi tukea?
Oppiminen kytkeytyy myös työelämässä hyvin ajankohtaiseen muutostarpeeseen, joka vaatii yksilöiltä paljon. Oppiva organisaatio on muutoskykyisempi, ja johtajilla tulisi olla tästä hyvä ymmärrys. Työkykyyn sisältyy kyky oppia, ja siitä pitää huolehtia yksilöiden lisäksi osana yhteisön toimintakulttuuria. Organisaation vetovoimaa varmasti lisää, että se luo edellytyksiä oppimiselle sekä yksilönä että yhteisönä.
Kirjan tekstityyli on epämuodollinen ja rento, helppolukuinen ja käytännönläheinen, mutta myös hieman poukkoileva ja pinnallinen. Punainen lanka hukkuu ajoittain ja ajatusta on vaikea seurata. Parhaimmillaan kirja herättää ajattelemaan omia oppimisen tottumuksia, mikä liene meyös sen tarkoitus.
Bergman pyrkii tarjoamaan kirjassa vinkkejä ja niksejä ”ketterään” oppimiseen ja osaamisen päivittämiseen työelämässä. Näistä voi olla hyötyä, mutta kirjan yhtenä metatekstinä voi tulkita ajankäytön ja tekojen tehokkuuden ja tuottavuuden maksimoimisen, menestyksen. Tämä osaamisen kehittämisen ja ”pikaoppimisen” eetos on osa laajempaa yhteiskunnallista jatkuvan oppimisen eetosta, jolla on vahva poliittinen agenda. Varmasti tällaistakin oppimisen tasoa ja taitoa tarvitaan, mutta onko se oppimisen mestaruutta?
Toiseksi metatekstiksi tulkitsisin yksilöiden elämän merkityksellisyyteen ja hyvinvointiin liittyvät tarpeet ja haasteet, joita oppiminen voi tukea ja lisätä. Nämä ovat vahvasti myös kytköksissä henkilökohtaiseen oppimisen motivaatioon.
Kirja palvelee parhaiten työelämässä olevia eri alojen asiantuntijoita, joilla ei ole vahvaa oppimisen, reflektion tai kehittymisen osaamista. Alan ammattilaisena kirja ei resonoinut omiin ajatuksiini tai kokemusmaailmaani kovinkaan vahvasti. Oppiminen saattaa olla valtavasti iloa ja merkityksellisyyttä tuottava voimavara, mutta siitä voidaan tehdä myös työn tehostamiseen tähtäävä väline. Tämä on aihe, josta olisi mielenkiintoista käydä keskustelua laajemminkin, sekä nostaa erilaisia yksilöiden, yhteisöjen ja työn tuottavuuden välisiä yhteiskunnallisia jännitteitä esiin.
Terhi Skaniakos
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.