Musiikin monitaiturin, taiteilijan ja luottomiehen elämän nälkä – arviossa Pave Maijasen elämäkerta

17.05.2021

Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi

KIRJAT | Tommi Saarelan Elämän nälkä -kirjassa Pave Maijasen elämää tarkastellaan taiteilijan omien muistelojen lisäksi 35 valitun ystävän ja kollegan haastattelujen kautta.

”Pave seurasi sydäntään ja teki valintoja rehellisenä itselleen ja uskoen niihin.”

ARVOSTELU

5 out of 5 stars

Tommi Saarela: Pave Maijanen – Elämän nälkä

  • Tammi, 2021.
  • 543 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Tommi Saarela sai kunnian kirjoittaa Pave Maijasen ensimmäisen elämäkerran yhteistyössä itse taiteilijan kanssa. Pave suostui elämänkertaprojektiin vasta, kun oli jo tiedossa, että parantumaton sairaus oli tullut osaksi hänen elämäänsä. Kirjan julkaisemista

Pave Maijanen – Elämän nälkä -teoksen (Tammi, 2021) ilmestymistä taiteilija itse ei ehtinyt näkemään; se tapahtui vasta sen jälkeen, kun Maijanen oli siirtynyt tuonilmaisiin.

Monille jäi vahva tunne siitä, että Paven aika loppui kesken, vaikka 70 vuotta täytettyään hän lukeutuukin Suomen tuotteliaimpien ja monipuolisimpien muusikkojen joukkoon.

* *

Tästä aiheesta ja kirjasta on vaikea kirjoittaa neutraalisti, erityisesti juuri nyt, näin pian Pave Maijasen poismenon jälkeen. Tunnustan, että olen 1980-luvun alusta saakka (jolloin aloin ymmärtää musiikista hieman enemmän) ollut vaikuttunut Paven monipuolisesta muusikkoudesta. Tanssivat kengät oli yksi nuoruuteni tärkeimmistä levyistä ja esimerkiksi Pidä huolta iski uuden aallon tiimellyksessä vahvasti. Royals ja Rock’n’Roll Band kiinnostivat myöhemmin. Kuten moni muukin Paven bändeistä ja kappaleista.

Paven elämää tarkastellaan kirjassa taiteilijan omien muistelojen lisäksi 35 valitun ystävän ja kollegan haastattelujen kautta. Nämä tarinat nivoutuvat sulavasti osaksi kirjan tapahtumien kuvausta. Kansien väliin mahtuvat tarinat Paven kasvusta, musiikillisesta lahjakkuudesta, instrumenttien hallitsemisesta, soittamisesta eri kokoonpanoissa, sävellyksistä, tuottajuudesta, äänittämisestä.

Pave liikkui luontevasti rockista iskelmään, trubaduurikeikoilta areenoille ja Euroviisuihin. Hän esiintyi jousikvartetin kanssa ja sävelsi runoja. Hän oli rivimies, tähti, idoli, mutta kuitenkin vahvasti jalat maassa ja sydän perheessä ja ystävissä elänyt musiikin luottomies.

**

Pave Maijanen sävelsi yli 300 kappaletta lukuisille artisteille, vaikka omien sanojensa mukaan teki vain sen mitä tarvittiin, ei sävellellyt ylimääräistä pöytälaatikkoon. Sanoituksiakin syntyi, vaikka niiden tekeminen ei ollutkaan hänen vahvuuksiaan. Gramexin rekisteritiedoista löytyy Paven nimellä 2 123 raitaa, eikä siinä ole kaikkia kappaleita, joissa hän esiintyy. Pave laulaa taustoja muun muassa monilla Frederikin ja Irwinin hittiraidoilla.

Pave Maijanen oli tunnetusti hyvä laulaja ja laulustemmojen sovittaja, mutta teki myös taitavia instrumenttisovituksia. Pave oli kuudes Dingo. Televisiossa hän oli mukana laulajana, säveltäjänä tai sovittajana sellaisissa ohjelmissa kuin Hukkaputki, Velipuolikuu, Mutapainin ystävät ja Hymyhuulet.

Maijasen varsinainen musiikillinen suosio alkoi 1980-luvulla, kun hän muutti rohkeasti tyyliään ja aloitti soolouransa. Suuri yleisö ihastui kappaleisiin, kuten Lähtisitkö ja Jano. Tämä muutos ei rockpiirejä miellyttänyt, mutta tässäkin asiassa hän uskalsi seurata omaa sydäntään. Onneksi.

Kirjassa on paljon kuvia Paven varhaisista vuosista viimeisiin saakka. Musiikin lisäksi Paven elämästä kerrotaan muitakin kiinnostavia asioita, kuten hänen lämpimästä suhteestaan saunomiseen tai jääkiekkoon. Kesäpaikka Kesälahden Sarvisalossa oli rakas ja tärkeä, siellä asuttiin kesät ja viljeltiin ruista, josta leivottiin leipää naapurilta saatuun vanhaan juureen. Valokuvauksesta tuli myöhemmällä iällä tärkeä harrastus. Maijasen elämä on tuntunut olevan suurelta osin tasapainossa.

Tommi Saarelan kirja on merkittävä lisä suomalaisen rockin elämänkertojen ja historiallisten teosten joukkoon, joka on viime vuosina kasvanut mukavasti. Tämän kirjallisuusgenren taso on yleisesti noussut ja useampien näkökulmien kautta myös kokonaiskuva valottunut ja hahmottunut kiinnostavalla tavalla. Esimerkeistä käyvät vaikkapa Vesa-Matti Loiria, M.A. Nummista ja Hurriganesia käsittelevät teokset – kaikista löytyy yhtymäkohtia Maijas-kirjaan, vaikka lähtökohta onkin erilainen.

* *

Pave Maijanen on jättänyt jälkensä monien sukupolvien musiikkikokemuksiin. Moninaisuus ja monipuolisuus, luotettavuus ja taituruus ovat piirteitä, joita hänen työssään muusikkopiireissä arvostettiin. Tämä kirja on kirjoitettu Maijasesta ja hänen kanssaan.

Ainoana harmittavana ja pohdituttavana puolena ajankuvasta voi mainita sen, kuinka karusti rockin sukupuolittuneisuus kirjassa näkyy ja ”kuuluu”. 1980-luvulle tultaessa ei näissä tarinoissa naisartisteilla ollut juurikaan sijaa, he olivat sivuosan esittäjiä. Tämä on leimaava piirre erityisesti ennen 1990-lukua koskevassa populaarimusiikin historiankirjoituksessa.

Pave oli mukana niin monessa suomalaisen rockin ja popin tuotannossa, että ilman häntä sen koko kenttä ja historia näyttäisi hyvin erilaiselta. Tässä piilee myös lohdullinen havainto siitä, että on tosiaan merkitystä sillä, mitä teemme ja miten toimimme toisten kanssa, ja annammeko itsestämme sen minkä koemme oikeaksi. Pave seurasi sydäntään ja teki valintoja rehellisenä itselleen, niihin uskoen.

Pave on itse kirjoittanut kirjan finaalin, jossa hän kuvaa elämänsä viimeistä lukua. Sen lukeminen on tunteikas kokemus, mutta tyylilleen uskollisena siinäkin keskitytään valoon ja kiitollisuuteen.

Siinäpä hienoa elämänfilosofiaa, vaikka muille jaettavaksi.

Terhi Skaniakos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua