Kuvat: Hertta Kustannus
KIRJAT | Palkitun kirjasarjan viidennessä osassa vastahakoinen Murhabotti päätyy auttamaan murhatutkinnassa muuten hyvin rauhallisella avaruusasemalla.
”Vastentahtoisen supersankarihahmon sisäinen dialogi ja jatkuva rutina joka asiasta jaksaa huvittaa vielä viidennessäkin kirjassa.”
ARVOSTELU
Martha Wells: Pakoileva yhteys
- Suomentanut Mika Kivimäki.
- Hertta, 2026.
- 226 sivua.
Raflaavasti nimetty Murhabotti on kieltämättä juuri sitä, mitä nimi lupaa: SecUnit eli huippuunsa viritetty tappokone, jonka päätarkoitus on pitää kohdehenkilöt elossa vaikka mitä kävisi. Murhabotti on kuitenkin vapautunut hallinnasta ja toimii täysin itsenäisesti, mikä on useimmille ihmisille – syystäkin – hyvin pelottava ajatus.
Murhabotti itse haluaisi lähinnä katsella viihdesarjoja ja pysyä mahdollisimman kaukana ihmisistä. Neljässä aiemmassa kirjassa (Hälytystila ja Keinotekoinen olotila, 2023, Oikullinen protokolla ja Taktinen vetäytyminen, 2024) kuvattujen seikkailujen jälkeen Murhabotti on asettunut Preservationin liiton rauhallisiin puitteisiin elämään elämäänsä ystävineen. Sielläkin paikalliset turvapalvelut hieman nikottelivat ajatuksesta vapaana liikkuvasta SecUnitista, mutta onneksi Murhabotilla on neuvoston korkea-arvoisen jäsenen ja tämän juristin tuki.
Murhabotin taitoja kuitenkin tarvitaan, kun asemalla tapahtuu murha. Sellainen on Preservationissa harvinaista ja turvapalvelujen osaaminen keskittyy enemmän salakuljetuksen torjuntaan, kadonneen avaruusrahdin etsimiseen ja humalaisten rauhoittelemiseen. Murhabotin ystävä Mensah ehdottaa, että Murhabotti auttaisi tutkinnassa ja edistäisi siten suhteitaan turvapalveluihin. Murhabotti ryhtyy toimeen hyvin vastahakoisesti, ja turvapalvelut suostuvat ottamaan apua vastaan hyvin vastahakoisesti. Luvassa on siis kelpo annos molemminpuolista nyrpeyttä.
Lukijalle tämä nyrpeys on tietysti herkkua. Murhabotista pidetään juuri siksi, että hän on yksi hapannaama ja ihmisvihaaja, joka kuitenkin tekee työnsä kunnolla ja pitää hölmöilevät ihmiset hengissä hinnalla millä hyvänsä. Vastentahtoisen supersankarihahmon sisäinen dialogi ja jatkuva rutina joka asiasta jaksaa huvittaa vielä viidennessäkin kirjassa. Martha Wells on erinomainen kirjoittaja ja Mika Kivimäen suomennos soljuu mukavasti. Wells pitää myös tarinansa sopivan napakan mittaisina, tämä on nopeasti luettavaa ja helppoa viihdettä.
Suomennoksissa on nyt harpattu yhden osan yli, mutta se on fiksua. Englanniksi viidentenä ilmestynyt Network Effect (2020) sijoittuu sarjan sisäisessä kronologiassa vasta Pakoilevan yhteyden jälkeen, joten käy järkeen suomentaa Pakoileva yhteys ensin. Tämän jälkeen on sitten hyvä jatkaa Network Effectin ja System Collapsen (2023) pariin. Sen enempää Murhabottia ei englanniksikaan ole kirjamitassa. Keväälle 2026 on luvattu romaani Platform Decay.
Sarjan neljä ensimmäistä osaa muodostavat yhtenäisen tarinakaaren ja ne kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä. Jos Murhabottiin haluaa tutustua pienemmässä määrin, tämä viides osa ei ole siihen ollenkaan hullumpi: vaikka tässä viittaillaan aikaisempiin tapahtumiin, niiden tunteminen ei ole kriittistä, eikä kirjassa ole merkittäviä juonipaljastuksia aikaisemmista kirjoista. Murhabotin hurmaava luonteenlaatu käy kyllä hyvin ilmi tästäkin tarinasta.
Mikko Saari
@msaari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lapsen maailma on kiehtova ja uskomaton – Tuula Kallioniemi uskalsi sukeltaa sinne ja löysi tarinat sekä sankarit noin sataan kirjaan
KIRJAT | Rakastetun lastenkirjailijan elämäkerta on harvinaisen rehellinen, koskettava ja monella tavalla ainutlaatuinen muistelmateos.
Uuden rikostrilogian lähtölaukaus – arviossa Koski & Fors tutkivat -dekkari Viimeinen piste
KIRJAT | Anne Hietasen ja Michaela von Kügelgenin teos aloittaa Helsinkiin sijoittuvan dekkarisarjan, jota luonnehditaan määritteellä Helsinki Noir.
Historiikki seuraa sotilasmusiikin kehitystä rumpaleista ja piipareista sotilassoittokunniksi
KIRJAT | Raine Ampuja ja Jussi-Pekka Aukia ovat uurastaneet ja saaneet aikaiseksi lähes viisisataa sivua ja runsaat kaksi kiloa sotilasmusiikin historiaa.
Seitsemäs kysymys kietoo yhteen atomipommin ja ihmiselämän ketjureaktiot sekä yritykset ymmärtää elämän tarkotusta
KIRJAT | Richard Flanaganin kirjaa pitää lähestyä ilman ennakkoasenteita. Ei pidä kysyä, onko tämä tietokirja, elämänkerta vai kaunokirjallisuutta vai kenties esseekokoelma.