Murha ja miten erilainen se onkaan, kun kertojana on uhrin perhe – Kamel Daoudin Tapaus Mersault

Kuvat: Renaud Monfourny / Aviador

”Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen.”

”Äiti on elossa vielä tänään.”

Kaksi aloituslausetta. Ensimmäinen on Albert Camus’n Sivullisesta, jälkimmäinen algerialaisen Kamel Daoudin kirjasta Tapaus Mersault (suom. Leena Rantanen; Aviador, 2022). Molemmat lauseet kertovat enemmän kuin niiden sisältämät muutamat sanat. Daoud lisää myöhemmin kirjassa lauseeseen vielä sanat ”mutta hän ei puhu”.

Daoud käy kirjassaan kuvitteellista ja kriittistä vuoropuhelua Camus’n kirjan kanssa. Camus’n sankari Mersault tappaa nimettömäksi jääneen arabin meren rannalla. Mersault tuomitaan kuolemaan, mutta ei siksi, että hän on tappanut arabin, vaan siksi, ettei hän surrut äitinsä kuolemaa. Arabin ampumisen voisi antaa anteeksi, mutta ei sitä, että Mersault vain päivää tai paria äitinsä kuoleman jälkeen menee elokuviin, huvittelee tyttöystävänsä kanssa ja elää kuin ei olisi äitiään vastikään haudannutkaan.

Daoud antaa kuolleelle arabille nimen ja tarinan. Uhri on Moussa ja hänellä on pikkuveli Haroum, joka joutuu kantamaan veljensä kuoleman jälkiä loppuikänsä. Moussan ja Haroumin äiti menee poikansa kuolemasta sekaisin ja alkaa elää elämäänsä murhaa selvittäen ja Moussan kadonnutta ruumista etsien. Hän pukee Haroumin Moussan vaatteisiin ja samalla syyllistää tahtoen tai tahtomattaan pikkuveljeä siitä, että tämä elää eikä isoveli.

Lopulta äidin harhaiset ajatukset johtavat siihen, että Haroum surmaa ranskalaisen naapurinsa vain muutamaa päivää sen jälkeen, kun vastarintaliike on saavuttanut voiton ranskalaisista siirtomaaisännistä ja Algeria on itsenäistynyt. Vastarintaliikkeen aikana Haroum olisi saanut teostaan sankarin kohtelun.

* *

Kun aikoinaan Camus’n Sivullisen luin, kummeksuin, miksi arabin murha kuitattiin kirjassa niin lakonisesti. Myös Camus’n Rutossa keskitytään vain Algerian ranskalaisten kohtaloihin tappavan taudin kourissa. Alkuperäiset algerialaiset elävät jossakin omilla alueillaan, eikä heidän terveydenhuoltoaan tarvitse miettiä.

Daoudin Tapaus Mersault antaa vastauksia siirtomaaisäntien ja alkuperäisasukkaiden suhteisiin. ”Tarvittiin sankarisi katse, että veljestäni tuli arabi ja että hän kuoli siihen.” Daoud kirjoittaa myös, ettei kertoja Haroum itsekään määrittelisi itseään arabiksi. Hän on arabi vain valkoihoisten silmissä.

Ranskan ja ylipäätään siirtomaaisäntien ja entisten siirtomaiden suhde on kompleksinen, kuten viimeaikaiset uutiset Venäjän saavuttamasta jalansijasta Pohjois-Afrikassa kertovat. Mikä tahansa vaihtoehto on esimerkiksi Malissa parempi kuin Ranska.

* *

Tapaus Mersault on Daoudin esikoisromaani, ja se on palkittu muun muassa Concourtilla vuonna 2015. Kirja on käännetty yli 35 kielelle. Daoud on palkittu myös vuoden parhaana journalistina Lagardère-palkinnolla.

Daoudin teksti on tiivistä ja vaativaa luettavaa. Lauseisiin on pakattu paljon merkityksiä, joita pohjoismaisesta kulttuuripiiristä tulevan on vaikea tulkita ja havaita. Kirja antaa kuitenkin tervetulleen erilaisen kulttuurisen näkökulman. Camus Nobel-kirjailijana on arvostuksensa ansainnut, mutta maailmaa voi katsoa toisinkin.

Toisin silmin näkee vielä enemmän.

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua