Muistutus ihmisluonteen ahneudesta ja itsekeskeisyydestä, mutta myös kyvystä hyvään – arviossa Johanna Sinisalon Joutsenlaulu

Kuvat: Otava / Jonne Räsänen

Joutsenlaulu (Otava, 2025) on romaani, joka kertoo ihmisen harhaisuudesta. Ylimielisestä ajatuksestamme, että olisimme ylivertaisia muuhun luontoon nähden. Johanna Sinisalo maalaa kirjassa taitavin siirtymin kuvaa siitä, miten kapeasti me ihmiset katselemme maailmaa ja miten vajavaisia me olemme monessakin suhteessa. Kirjassa näkyy ihmisluonteen ahneus, itsekeskeisyys ja usko omaan ihmeellisyyteen. Mutta sivuilta nousee myös ihmisen kyky ja pyrkimys hyvään sekä sen pohjalle rakentuvia toivon pilkahduksia tulevaisuuden suhteen.

Kirja ottaa vahvasti kantaa maapallon kantokyvyn rajallisuuteen ja kertoo siitä, millaisessa maailmassa me saatamme elää ilman havahtumista.

Joutsenlaulu sijoittuu jonnekin lähitulevaisuuteen. Nykyisellä teknologian kehitysvauhdilla on vaikea arvioida, miten läheisestä tai kaukaisesta tulevaisuudesta on kyse. Niin nopeasti viime vuosisatojen ja -kymmenten teknologiset uudistukset ovat muuttaneet tapaamme elää ajassa.

Kirjassa maailma on kuitenkin muuttunut sellaiseksi, että luontoa suojellaan ihmiseltä. Maapallolla on eristettynä laajoja alueita, jonne ihmisillä ei ole mitään asiaa. Siellä luonto saa elää omaa, ihmisen toimien ulottumattomissa olevaa elämää.

* *

Kirjan keskeinen henkilö on suomalaissyntyinen Jane, jonka työ on pelastaa etätyönä ihmisiä tulipalojen ja lumivyöryjen kaltaisista katastrofeista. Hänet kuitenkin siirretään tylsältä tuntuvaan tiedetehtävään, kun hänen hermonsa pettävät kesken pelastusoperaation. Uudessa työssä hän saa toimeksiannon noutaa etänä vuosia luonnon keskelle sijoitetun tekoälylaitteen uumenista sen kokoama tieto kaikesta siitä, mitä luonnossa on tapahtunut.

Tekoäly on suojelualueella vuosien ajan tarkkaillut ympäristöään ja koonnut kaikki eläinten, kasvien ja muun luonnon toimista tekemänsä havainnot talteen laitteen muistiin. Kuin epähuomiossa Jane alkaa aikaa tappaakseen keskustella ”Sieluksi” nimeämänsä tekoälyn kanssa ja antaa sille tehtävän, joka muuttaa historian kulkua.

Jane tutustuu sivujen mittaan myös erityislaatuiseen Melokhuleen, jonka kanssa he nousevat puolustamaan sitä, mikä heidän mielestään on oikein.

Kirjassa on heidän elämäntilanteidensa kuvaamisen lisäksi kaksi muuta tasoa. Toinen on Oortin Pilven Heimo -pelaajayhteisön uutiskirjeiden kautta valottuva rikkaan miljardöörin, Wang Minin, (kirjassa eniten tittelillä rouva Wang esiintyneen) elämä. Naisen, joka on päättänyt uhrata elämänsä luonnon varjelemiselle. Kuitenkin hän on altis samalle kiireelle ja sen myötä vaarassa sivuuttaa tärkeitäkin asioita.

Kolmantena tasona on kirjailijan alter ego, joka kertoo vierailuistaan Häikäisyksi kutsumassaan rinnakkaistodellisuudessa. Se jäi minulle kaikkein hämärimmäksi, koska teksteistä oli välillä vaikea saada kiinni. Välillä se kuitenkin taitavasti kokosi kirjan teemaa pohtiessaan isojakin filosofisia kysymyksiä.

* *

Joutsenlaulu on täynnä yksityiskohtaisia faktoja, jotka ovat lukijalle välillä jo liikaa. Hetkittäin minusta tuntui kuin olisin lukenut tietokirjaa romaanin asemesta. Mutta tämä kuulunee scifikirjallisuuden genreen.

Sinisalo on myös aiemmassa tuotannossaan pohtinut ihmisen ja muun luonnon suhdetta eri näkökulmista ja eri tavoin tuonut esille sitä, miten tuhoisaa ihmisen toiminta on maapallon hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta. Joutsenlaulussa hän kuvaa taitavasti sitä, miten muunlajiset kommunikoivat ja kokevat maailmaa.

Kirja on painava puheenvuoro maapallon puolesta. Sellaisen maapallon, jossa ihminen kunnioittaa kaikkea elämää ja näkee eri elämänmuotojen ainutlaatuisuuden. Sen, että ihminen ei ole kaiken yläpuolella.

Marja Heinonen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua