Miten rikolliseksi tullaan? Arviossa Nadia Sandhun tietokirja Rikosten juuret

Kuvat: Viisas elämä / Paula Kaskimaa

Miksi jostakusta tulee rikollinen? Miksi toinen lähtee rikosten poluille, kun toinen valitsee kaidan tien? Onko rikollisilla aina rikkinäinen tausta, huonot kotiolot tai vähintäänkin ongelmia päihteiden kanssa?

Nadia Sandhun tietokirja Rikosten juuret (Viisas elämä, 2026) tarkastelee rikollisuuden taustalla vaikuttavia syitä. Teoksen ytimenä on laadukkaasti kuratoitua asiantuntija- ja tutkimustietoa ja kirjailijan laadukasta pohdintaa, mutta mukana on myös rikostaustaisten ihmisten haastatteluita.

”Ylpeilin sillä, kuinka hyvä olin tekemään rikoksia, koska se oli ainoa asia, jossa olin hyvä. Tykkäsin ja oikeasti nautin siitä.” Näin sanoo elämässään kokin ammatista haaveillut, huumeidenkäyttäjäksi ja varkaaksi ajautunut Afeni.

Kirjasta näkee, että se on kokeneen toimittajan tekemä. On tärkeää ja kirjan kannalta ratkaisevaa, että haastattelija on osannut hommansa. Sandhu on saavuttanut haastateltaviensa luottamuksen ja saanut heidät pohtimaan rikolliseen elämään johtanutta elämäänsä tavalla, jota he eivät todennäköisesti koskaan olisi ilman haastattelua tehneet. Ehkä terapiassa olisivat?

Esimerkiksi Jon kertoo itsemurhayrityksestään, mustanpuhuvan hirtehisesti. Hän yritti hirttää itsensä koiran remmillä, mutta ruotsalaisvalmisteisena se katkesi kesken kaiken.

”Soitin kaverilleni ja sanoin, etteivät nämä ruotsalaiset narut sitten mitään kestä. Otin koko jutun muka huumorilla, vaikka olo oli todella paha.”

Päihteidenkäyttö on usealla rikoksentekijällä sekä syy että seuraus elämänvalintoihin. Huumeisiin sortunut väkivaltarikollinen Julius kuitenkin analysoi, että Suomessa on melko pienet erot ihmisryhmien välillä elämän lähtökohdissa. Hän uskoo, että perhetausta tai -olot eivät pakota rikosten tekemiseen.

”Itse en varmaan olisi tehnyt rikoksia, jos en olisi käyttänyt päihteitä. En osaa ainakaan kuvitella sitä—”

Rikollisuuteen ja esimerkiksi väkivaltaan voi kuitenkin saada mallin kotoa. Riku toteaa ensin, että hänen lapsuutensa oli ihan hyvää, mutta lopulta hoksaa, että hänelle ”hyvä” olikin todellisuudessa paha. Uusperhekuviossa oli verisiä naamoja, puukotuskin.

”Ehkä väkivallasta ja sen uhasta tuli normaalia, koska en itse koskaan ajatellut, että lapsuudessani oli mitään erikoista.”

* *

Mitään rikollisen reseptiä ei Rikosten juuret lopulta piirrä, eikä se voisikaan. Syyt tehdä rikoksia ja elää rikosten sävyttämää elämää ovat moninaisia. Köyhyys, väkivaltainen ja päihteiden värittämä lapsuus ovat usein taustalla, mutta eivät kaikki rikkinäisen lapsuuden eläneet tee rikoksia – ja toisaalta niin sanottuja hyvien perheiden vesoja istuu linnassa.

Kirjaan haastateltu Afeni esimerkiksi ei varsinaisesti kärsinyt puutteesta eikä kotona ryypätty. Ei hänellä tosin vakainta mahdollista perustaa kasvulleen ollut. Teoksen loppulause lienee useimmissa tapauksissa totta: ”Rikotut ihmiset rikkovat lakia”.

Nadia Sandhu on aikaisemmin kirjoittanut Huijarien Suomi -tietokirjan (Docendo, 2023) Annukka Jokipiin kanssa. Teos käsittelee väärinkäytöksiä organisaatioissa. Molemmat teokset ovat oiva lisä niiden tietokirjojen joukkoon, joiden kautta ymmärrämme suomalaista yhteiskuntaa taas vähän paremmin. Kuten Sandhu itse Rikosten juurten kohdalla toivoo: syiden ymmärtäminen rikollisuuden taustalla voi auttaa rikosten ennaltaehkäisyssä.

Jos jotain olisi voinut toivoa lisää, niin rikollista elämää yhä elävien henkilöiden haastattelut. Nyt kirjan haastateltaviksi oli valikoitu henkilöitä, jotka ovat jo pyristelleet rikoksista eroon. Mitä toimistaan ajattelevat he, jotka kenties tuomioistakin huolimatta jatkavat? Kykenisivätkö he Sandhun haastateltavien tapaiseen itsereflektioon?

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua