Kuvat: Harald Eisenberger / Minerva
KIRJAT | Auktoriteettiviha synnytti Adolf Hitleristä lopulta harhaisen itsevaltiaan, jonka fantasioissa hän itse oli uuden maailmanjärjestyksen luoja.
”Kirja on kylmäävää luettavaa näinä sairaalloisen vallanhalun päivinä.”
ARVOSTELU
Roman Sandgruber: Alois Hitler – diktaattorin isä
- Suomentanut Sirpa Hietanen.
- Minerva, 2022.
- 300 sivua
Diktaattorillakin on ollut isä. Ja isäähän voi aina syyttää elämänsä epäonnesta, heikkolahjaisuudesta ja ulkonäöstä.
Adolf Hitlerin isä Alois Hitler oli tullivirkamies. Hän kohteli vaimojaan ja lapsiaan perinteiseen tyyliin.
Heitä saattoi kurittaa mielensä mukaan ja vislata paikalle kuin koiraa.
Lapset olivat miehen kunnia menestyvinä. Aloisin pojat joko kuolivat jo pienenä tai sitten heistä kasvoi äkkivääriä hunsvotteja.
Isänsä etunimen perinyt Alois, Adolfin vanhempi veli antautui rikosten polulle jo varhain.
Adolf taas ei halunnut päntätä päätyäkseen virkamieheksi. Se oli kammottavin uranäky, jonka hän tiesi.
Ei ei ei. Linzin reaalikouluun asteli kymmenvuotias, joka halusi toteutua arkkitehtien jalanjäljissä ja näki itsensä mestaripiirtäjänä ja taidemaalarina.
Vielä enemmän: hän halusi olla se luova strategi, joka palauttaisi Saksan suuruudenajat ritarilinnoineen.
* *
Mutta mitä Adolf erityisesti omaksui syvästi vihaamaltaan, mutta myös rakastamaltaan isältä?
Isä halveksi kouluviisautta, opettajia ja tieteellistä asiantuntemusta.
Roman Sandgruberin teos Alois Hitler – diktaattorin isä (Minerva, 2022) käy läpi kymmeniä isän kirjeitä, vetoomuksia ja asiapapereita, joissa tämä koukeroisella, itseään täynnä olevalla omahyväisyydellä esittelee asiansa ja korostaa kiireitään vastuullisessa tehtävässään.
Alois-isä myös tunsi suurta ennakkoluuloa oikeuslaitosta kohtaan. Hän haukkui tuomarit ja niin teki myös poika. ”Lakimiehet saisi kaikki hävittää”, kuului Adolfin ratkaisu oikeusvaltiosta.
Niin isä kuin poika halveksivat aatelisia, mutta olivat valmiita ottamaan itse heidän statussymbolinsa käyttöön, isä hevosvaljakon ja vaunut, Adolf aikansa suurimmat ja tehokkaimmat autot.
Ulkoisilta tavoiltaan isä ja poika olivat erilaisia.
Kun Alois kumosi isoja tuoppeja, poltti kuin korsteeni ja uneksi rasvaisista sioista, Adolfista tuli kasvissyöjä, joka ei juuri alkoholiin ja tupakkaan kajonnut.
Isän malli ei myöskään innostanut poikaa perhe- tai sukupuolisuhteissa.
Kun Aloisilla oli paljon huomattavasti itseään nuorempia naisseuralaisia, seksikumppaneita, useita vaimoja ja lapsia, Adolf päätyi lapsettomaksi. Diktaattorin sukupuolielämästäkään ei ole skandaalien aiheeksi.
Perheessä oli salaisuus, joka vaivasi isää ja poikaa. Kuka oli lopulta Aloisin isä? Maria Anna Schicklgruber synnytti Aloisin 41-vuotiaana, aviottomaksi lapseksi.
* *
Niin isä kuin poika pitivät katolista kirkkoa ahneena ja elämää vääristävien uskomusten opettajana.
Hitlerin äiti Klara oli sen sijaan harras uskovainen, ahkera kirkossakävijä ja vanhemmista se, jonka anteeksiantamukseen Adolf saattoi luottaa.
Poika järjestikin äidille kalliin sielunmessun ja kunnon hautajaiset.
Rippilapsi Adolf oli jo aikalaisten silmissä nuori, josta ”oli mahdoton pitää”. Niin ärtyisä ja niskoitteleva tuppisuu tämä oli.
Linzin tuomiokirkossa saatiin tuijotella katolisen kirkon mahtavuutta heijastelevia lasimaalauksia ja odottaa piispan symbolista lyöntiä kaikkiaan 1 380 konfirmoitavan poskelle.
Niin uskonnonvastainen kuin Adolf Hitler olikin, hän omaksui katolisen kirkon ulkoisia tapoja hallinnan välineiksi.
Vielä Berliinin taistelujen lähestyessä loppuaan Hitler pyysi luokseen bunkkeriin nuorisojoukkojensa poikasia, jotka hän tarkasti ja lähetytti kuolemaan symbolisella lyönnillä poskeen – kuten konfirmoitavat.
Kielenkäyttöönsä Hitler taas omaksui saarnojen kielen, suorat muunnetut lainaukset Raamatusta ja messiaanisen puheen.
Hän samaistui Vapahtajaan ja käytti ilmaisuja ”Tulee aika” ja ”Te olette minussa ja minä teissä”.
* *
Sandgruberin kirja Hitlerin isästä ja Adolf-pojan kasvusta sisältää sivutolkulla pieteetillä valittuja yksityiskohtia ja kuvauksia suvun asuinpaikkakunnista 1850-luvulta lähtien. Mukana on kaikkea mahdollista nippelitietoa Ylä-Itävallan maalaiselämästä, johon poika kiintyi.
Roman Sandgruber sai innoituksen kirjaansa Alois Hitlerin kirjeistä, joita löytyi muutama vuosi sitten nippu erään itävaltalaisen talon ullakolta.
Kirjeistä avautuu tietoa vaikkapa isän tekemistä kiinteistökaupoista tarkkoja ostosummia myöten.
Itse isän ja pojan suhde peittyy monin paikoin numerojen, tapakulttuurisen sekä kaupunkihistoriallisen vyörytyksen alle.
Mutta se kirjasta käy kirkkaasti selväksi, että pelkästään kasvattamalla ei lapsestaan saa hirviötä.
Klara ja Adolf olivat suhteellisen tavallinen aikansa pariskunta, huomattavan eri-ikäisiä kyllä, mutta Alois Hitlerin tavoissa tai ammatillisissa ja poliittisissa pyrinnöissä ei ollut mitään poikkeuksellisen fanaattista.
Hän oli äkkipikainen ja lapset saivat piiskaa ja kuriton Adolf varsinkin, mutta ruumiillinen rangaistus oli aikansa sääntö.
Adolf Hitler löysi jo alta kymmenvuotiaana poikajoukot, joita johti. Heiveröisenä häntä pilkattiin, mutta jokin hänessä vetosi jo lapsena muihin samanikäisiin ja vanhempiinkin.
Hänellä oli fanaattinen usko omiin kykyihinsä ja ylivertaisuuteensa. Vaikka opettajat koettivat sitä ominaisuutta kitkeä, hän näki itsensä kuin kissa kaiken herrana.
* *
Kun Alois lysähti kapakan penkille ja kuoli sen tien vuonna 1903, poika Adolf oli 14-vuotias. Murrosiässä isän auktoriteetista murtautuminen ja sukulaisten tuen varaan jääminen oli omiaan lisäämään aggressiivisuutta.
Auktoriteettiviha synnytti lopulta harhaisen itsevaltiaan, joka oli fantasioissaan uuden maailmanjärjestyksen luoja.
Putinia ja Hitleriä yhdistää monikin asia, kuten täydellinen piittaamattomuus valtioiden rajoista ja itsemääräämisoikeudesta, fantasia oman historiallis-etnisen suurvallan kokoamisesta ja pitkälle pohjustettu propagandakoneisto.
Kirja on kylmäävää luettavaa näinä sairaalloisen vallanhalun päivinä.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä on rento ja intensiivinen kuvaus miesparin matkasta vanhemmiksi
KIRJAT | Todellisiin tapahtumiin perustuva teos imaisee lukijan yhteiselle matkalle miesten kanssa. Finlandia-ehdokkaan kirjalliset ansiot ovat ilmeiset, ja Korkea-aho taitaa tarinankerronnan.
Miika Nousiainen osaa tehdä urheilukentän ympäri juoksemisestakin mielenkiintoista – arviossa Ratakierros
KIRJAT | Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen.
Nainen haluaa kuolla puuna – arviossa Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Han Kangin Vegetaristi
KIRJAT | Han Kangin Booker-palkinnolla vuonna 2016 palkittu romaani kertoo naisesta, jonka kauheat unet pakottavat lopettamaan lihansyönnin.
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.