Missä ovat luontokadon kuumat pesäkkeet? Arviossa tietokirja Luonnon muuttuva monimuotoisuus

Pekka Kauppi. Kuvat: Into / Nauska

Suomalainen metsäkeskustelu on sekavaa eikä keskity olennaiseen. Luontokadon polttopisteet ovat tropiikissa, eivät pohjoisen havumetsissä. Monimuotoista luontoa voi kehittyä myös ihmisen muuttamassa ympäristössä. Näin kiteyttävät viestinsä Pekka Kauppi ja Seppo Peltomaa tuoreessa pamfletissaan.

Kaksi nuoruuden koulutoveria, professori, metsä- ja ympäristötieteen tutkija Pekka Kauppi ja rakennusarkkitehti, luonnon ja valokuvauksen harrastaja Seppo Peltomaa ovat eläkepäivinä yhdistäneet voimansa ja tehneet pamfletin luontokadosta ja luonnon monimuotoisuudesta. Käytin tarkoituksella vanhahtavaa käsitettä pamfletti, koska kirja on tiivis ja kantaa ottava. Se on maltillisen metsäpolitiikan puolustus käynnissä olevaan luontokato- ja metsäkeskusteluun.

Luonnon muuttuva moninaisuus -kirjan (Into, 2024) teksti on Pekka Kaupin, kuvat Seppo Peltomaan. Kirjaa voi lukea pitkän uran tehneen Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professorin Pekka Kaupin tutkimustyön summauksena; ehkä ei kuitenkaan testamenttina, vaan välitilinpäätöksenä, koska mies jatkaa aktiivista kirjoittamista. Kirja sopii myös ympäristöalan opetukseen, siinä esitellään lyhyesti monia ympäristötieteiden käsitteitä, kuten fotosynteesi, ravintoketju, laji, sukupuutto, metsätransitio, resilienssi tai luontokato.

Kauppi on ollut pitkään mukana kansainvälisessä metsä- ja ilmastotutkimuksessa ja se näkyy globaalina katseena luontokatoon ja metsäpolitiikkaan. Yksi kirjan pääviesteistä on se, että metsäkato ja sen myötä luontokadon kuumat keskittymät ovat trooppisissa metsissä ja osin välimerellisen ilmastoalueen metsissä. Sen sijaan pohjoisissa havumetsissä ei ole luontokadon keskittymiä.

”Täällä ei ole kasvi- tai eläinlajistoa, jota uhkaa täydellinen sukupuutto”, kirjoittaa Kauppi. Hän kyllä heti tarkentaa, että ilmastonmuutos saattaa muuttaa tilanteen, koska sen myötä luontokato voi tunkeutua myös harvaan asutuille tai asumattomille alueille.

Trooppisten metsien luontokato on ongelmallisinta, koska tropiikissa on paljon endeemisiä, kotoperäisiä lajeja, joita ei saada koskaan takaisin, jos ne kuolevat sukupuuttoon. Metsäkadon syynä on väestönkasvu ja se, että maapallon väestö hankkii ravintoa trooppisia metsiä hävittämällä. Myös me suomalaiset. Kahvin, teen, kaakaon, palmuöljyn, riisin ja soijan (joka menee rehuksi lihan tuotantoon) viljely on keskeisiä syitä tropiikin luontokatoon.

Muilla metsävyöhykkeillä metsät ovat alkaneet Kaupin mukaan elpyä ”vuosisataisen riistokauden” jälkeen. Lauhkean vyöhykkeen metsät Keski-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa elpyvät osin kaupungistumisen ja peltoviljelyn vähenemisen, osin metsityspolitiikan seurauksena.

”Pohjoisiin havumetsiin metsänhakkuu tai pellonraivaus ei ole merkittävästi vaikuttanut, sillä ne ovat valtaosin asumattomia. Boreaalisten metsien eliölajeja ei ole tiettävästi kuollut sukupuuttoon uudella ajalla.”

Tällainen teksti särähtää korvaan, kun sitä lukee keskellä suomalaista metsä- ja luontokatokeskustelua. Helmikuussa yli 40 tutkijaa vaati lisää toimia luontokadon pysäyttämiseksi ja katsoi luonnon köyhtymisen uhkaavan myös Suomen taloutta ja hyvinvointia. Hallituksen asettaman luontopaneelin viime joulukuussa ilmestyneen raportin mukaan 68 prosenttia Suomen luonnontilaisista luontotyypeistä on menetetty. Uhanalaisia lajeja luokittelevan ”Punaisen kirjan” mukaan metsälajeista 9,2 prosenttia on uhanalaisia ja 312 lajia on jo kuollut sukupuuttoon, niistä monet vanhoissa metsissä eläneitä lajeja.

* *

Jäin kaipaamaan tarkempia vastaväitteitä Pekka Kaupilta, jos hän on eri mieltä näiden tutkijoiden kanssa. Hän opponoi Suomen luontokadosta huolestuneita vastaan ikään kuin rivien välistä. Tai sitten hän ei ole eri mieltä, vaan katsoo asioita eri näkökulmasta, ikään kuin avaruudesta käsin. Sieltä näkyy vain laaja boreaalinen havumetsä, jossa löytyy vielä asumattomia ja luonnontilaisia metsiä Venäjällä ja Kanadassa. Siellä nekin uhanalaiset lajit, jotka Suomessa ovat kuolemaisillaan sukupuuttoon, saavat elää rauhassa. Ainakin toistaiseksi, ja ainakin jos ilmastonmuutos tai metsäpalot eivät tuhoa niiden elinoloja.

Kauppi kannattaa nykyistä metsänhoitotapaa, haluaisi jopa suurentaa avohakkuita. Hänen mielestään se lisäisi metsien monimuotoisuutta, kun kehittyisi nuoria metsiä, ”joilla on omintakeinen ja monipuolinen kasvillisuus ja eläimistö”. Tällaisen kaupunkilaismaallikon – jota Kauppi pitää romantikkona – katseessa Suomen metsät ovat täynnä tuollaisia yhden puulajin metsänalkuja.

Ymmärrän Kaupin tarkoituksen tarkastella maailmaa kokonaisuutena ja keskittää huomio tulenpalaviin luontokadon pesäkkeisiin. Sitä en ymmärrä, että sen vuoksi ei pitäisi olla huolissaan Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä. Jokainen maa on vastuussa oman luontonsa suojelusta, ja sen lisäksi koko planeettamme säilymisestä elinkelpoisena niin ihmisille kuin muille eläväisille.

On silti piristävää lukea ympäristökirjaa, joka pyrkii synteesiin, eikä ole yksipuolisesti joko luonnon tai talouden asialla. Ilmeisesti Kaupin näkemykset perustuvat ainakin osin ”ekomodernismiin”, jota kirjassa lyhyesti kuvataan. Siinä korostetaan hyvinvoinnin, teknologian ja innovaatioiden roolia luonnonsuojelussa ja kannatetaan kaupungistumista ja intensiivistä maataloutta, koska näin voidaan säästää luontoa. Tästä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

Seppo Peltomaan valokuvat ovat kauniita ja värikkäitä otoksia luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista, useimmat yleisistä ja elinvoimaisista lajeista. Jäin kaipaamaan kuvien yhteyteen kuvatekstejä, ne on koottu liitteeksi kirjan loppuun, mikä tekee niiden lukemisesta hieman vaivalloista. Useat kuvat on otettu makrolinsseillä, jotka tekevät pienen pienistä otuksista isoja ja häkellyttävän näköisiä. Kuvat osoittavat, miten aivan lähellämme on yhä monipuolinen ja säilyttämisen arvoinen villi luonto.

Pauli Välimäki

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua