Minimalistista, tarkkaa ja säästeliästä kerrontaa – arviossa Henri Hirvenojan Djiboutin aavikon paino

Kuvat: Basam Books

Virkamies runoilijana on yhdistelmä, joka tarjoaa nykytermein mahdollisuuksia törmäyttää käsitteitä, sielunmaisemia ja maailmoja. Mieleen tulee tuoreena esimerkkinä Hannu Luntiala ja Väestörekisterikeskuksen maailmassa liikkuva Suonissamme virtaa Spoon River (Aviador, 2023; lue arvio).

Henri Hirvenojalla puolestaan on tausta EU-virkamiehenä. Käsillä oleva kokoelma Djiboutin aavikon paino (Basam, 2024) hakeekin aiheensa EU:n siviilikriiisinhallintaoperaatiosta Afrikan sarven Djiboutissa. Kustantajan esitteen mukaan kyseessä on toinen osa maantieteellistä trilogiaa. Ensimmäinen käsitteli vaihto-oppilasaikaa Japanissa (Nousevan auringon otteessa Basam, 2023; lue arvio) ja kolmas osa tulee käsittelemään Euroopan Unionia ja Brysseliä.

Kirjoittajan esipuheen mukaan kyseessä on tositapahtumiin perustuva lyyrinen kertomus kokemuksista EU:n lehdistövirkamiehenä Djiboutissa ja Nairobissa vuosina 2013–2014. Djibouti on Punaisen meren ja Adenin lahden välissä sijaitseva strategisesti tärkeä pieni valtio, jonka naapureita ovat tunnetut kriisipesäkkeet Etiopia, Eritrea ja Somalia. Djiboutista ovat kiinnostuneita kaikki: sotilastukikohta maassa on Ranskalla, Yhdysvalloilla, Kiinalla ja Japanilla. Roolinsa mukaisesti EU keskittyy siviilikriisinhallintaan.

Djibouti

Hirvenojan teksti on tiivistä mutta rytmikästä proosarunoa, hyvällä sykkeellä kulkevaa. Edellistä Japani-kokoelmaa suosittelin luettavaksi yhdellä istumalla ja saman suosituksen annan nytkin. Jo ensi sivuilla sukelletaan kuumaan, pölyiseen, likaiseen, meluisaan ja täynnä ristiriitoja olevaan maailmaan, josta Hirvenojan tarkka katse poimii täynnä merkityksiä olevia yksityiskohtia.

”Vaivoin, niin harvoin kukaan tästä maasta mitään kuuli./ Ihmisten kipu kärpästen surinaa./ Pörinää./ Mediassa ei kerrottu arjesta paljoakaan./ Helteellä kaikki haisi, uutisetkin.”

Länsimaisen virkamiehen idealismi törmää nopeasti raadolliseen todellisuuteen. Kokeneempien kollegoiden kyynisyys ei motivaatiota kohota. Eurooppalainen toimistobyrokratia kokoustamisineen, lehdistökatsauksineen, powerpointeineen ja jännitteineen pyörii ikiliikkujan tavoin omassa kuplassaan. Mutta lisää näkyvyyttä ja Twitteriä tarvitaan.

”Aikaa ei muuten tapeta./ Sehän menee päinvastoin.”

Hirvenoja kertomuksesta välittyy monia mielenkiintoisia havaintoja siviilikriisinhallinnan arjesta. Byrokratia, monikansallisuus, tavoitteiden epämääräisyys, jatkuva väliaikaisuuden tunne sekä kaikki tämä yhdistettynä kertojan pohjoismaiseen työetiikkaan kypsyttävät kertojaa sekä henkisesti että fyysisesti.

Selviytymisen kiinnekohtia löytyy ympäröivästä maailmasta, kaikkine ristiriitaisuuksineen. Kätkettyä kauneutta, ystävällisyyttä, hyvyyttä ja elämänuskoa on siellä, missä tarkkailijalla on kykyä ja kärsivällisyyttä niitä havainnoida:

”Vastaan käveli hunnutettu nainen./ Eikä mikään ollut enää ohimenevää.”

Tai:

”Näkymää Adenin lahdelle ei unohdu koskaan./ Ei kenenkään maa./ Ei kenenkään meri./ Elintasokuilu./ Tästedes maisema minussa on.”

Nairobi, Nairoberry, Nightrobbery

Hirvenojan komennus jatkui Nairobissa. Kokoelman kolme viimeistä lukua kertovat Nairobista toimintaympäristönä, uupumisesta ja toipumisesta. Havainnoinnin kohde on enenevästi henkisesti ja fyysisesti uupunut oma minä. Ajatukset toimivat, mutta kroppa laahaa perässä.

”Yhtä asiaa en ymmärtänyt./ Miksi joka aamu, iltapäivä piti olla kokous?/ Oikeasti? [—] Palaverit./ Pala verta./ Vereslihalle meni.”

Mutta jotain iloakin, käynti luonnonpuistossa:

”Kirahvi tuli suoraan kohti./ Silitin sen päätä./ Päälleni satoi iloa.”

Hirvenojan kerronta on minimalistista, tarkkaa ja säästeliästä sanankäyttöä. Kertoja ei ole ulkopuolinen tarkkailija, vaan tilanteissa läsnä oleva hiljainen todistaja, jonka omat reaktiot ja tunteet välittyvät – osin viitteenomaisesti, mutta tarkasti – lukijalle. Säkeiden alkujen näennäinen tekstiviestinomaisuus muuntuu eräänlaiseksi verbaaliksi pointillismiksi, josta edelleen kietoutuu aforisminomainen loppupelkistys – tai yllättävä rinnastus.

Edellisen Japani-kokoelman tavoin Djibouti-kokoelma on tavattoman informatiivinen myös asiasisällöltään, eikä tämä suinkaan vähennä sen arvoa runoteoksena. Havainnot esimerkiksi Kiinan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan kasvusta Afrikassa, Välimerellä ehtyvän kalastuksen korvaamisesta ryöstökalastuksella Somalian rannikolla sekä tarpeesta saada lisää suomalaisia nuoria kiinnostumaan EU-virkamiesurasta ovat teräviä ja kriittisiä.

Johtuneeko käytössä olleesta pdf-versiosta, muutamat lyöntivirheiltä vaikuttaneet sanamuunnokset osuivat silmiin.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua