Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen.
”Nousiaisen kerronta on asiantuntevaa, huumorilla höystettyä ja naurattaa usein.”
ARVOSTELU
Miika Nousiainen: Ratakierros
- Otava, 2024.
- 335 sivua.
Kirjailija Miika Nousiainen on aina ollut urheilija tai urheilua harrastava ihminen. Liki 50-vuotiaana hän päättää juosta 400 metriä hyvään aikaan ja pärjätä kansainvälisissä kilpailuissa. Hänen mielestään on tärkeää muistaa, että Markku Kukkoaho teki vuonna 1972 matkan voimassa olevan Suomen ennätyksen 45,49. Tuota aikaa Nousiainen ei sentään tavoittele. Hän haluaa olla ikämiesmestari, joka saa harjoittelemalla itsestään irti lisää vauhtia.
Ratakierroksen 50-vuotiaiden Suomen ennätys on 54,51. Nousiainen on kirjaa kirjoittaessaan täyttämässä 50 vuotta. Hän päättää pyrkiä Suomen edustajaksi elokuussa 2024 Göteborgissa järjestettäviin veteraaniurheilun MM-kisoihin ja siellä voittaa koko kilpailun.
Ratakierros-kirjassa (Otava, 2024) Nousiainen analysoi omaan humoristiseen tapaansa harjoitteluaan ja valintojaan – ja puhuu väliin hiukan politiikkaa. Demarius on hänelle isän perintöä. Nyt hän juoksee porvarillisen urheiluseuran riveissä ja huomaa samalla, ettei taloudellisesti edusta enää työväenliikettä. Hänellä on ollut asunto kalliissa helsinkiläisessä kaupunginosassa ja loma-asunto Portugalissa, muiden veronkiertäjien kanssa.
Ennen urheiluseurat olivat poliittisesti valveutuneita; urheilijat kuuluivat joko TUL:n tai SVUL:n joukkoihin. Esimerkkinä tästä Nousiainen muistelee nuoruutensa tapahtumaa, kun Anssi Rauramo tuli pitämään puhetta kirjailijan kotikonnuille Säynätsalon Riennon juhliin ja sai porvarina hyvät buuaukset.
Kirjailijan täytyy selittää itselleen, päiväkirjalleen ja joskus jopa kanssaurheilijoilleen, miksi tekee mitäkin ja miksi ei tee. Ikä tekee sen verran tehtävänsä, että Miika Nousiaisen muistokirjoituskin on mietitty. Sen kirjoittaa ystävistä Kari Hotakainen, joka kertoo totuuden hakaniemeläisestä kirjailijasta, demarista ja paljosta muusta. Yllättävää on ”väite”, jonka mukaan tiedämme Nousiaisen olevan Mikko Kuustosen lasten isä. Toivottavasti kaikkien huumorintaju kestää moiset hillittömyydet. Ja toivotaan myös, ettei muistokirjoitusta tarvita vielä pitkään aikaan.
* *
Harjoittelun tiimellyksessä, ravintovalintoja miettiessään Nousiainen pohtii tarvittaisiinko maailmaan lisää emäksisiä ja keveitä urheilijoita. Ollaanko nyt NATO-yhteensopivia urheilijoita ja pitääkö se ottaa huomioon harjoittelussa?
Juokijalupaus miettii myös kirjailijan mahdollisuuksia ja osaamisen tasoa. On mahdollista kirjoittaa ja kertoa juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa ja joita kuitenkin kerrotaan vuosikymmeniä totena.
Esimerkkinä on tarina itsensäpaljastajista Detroitissa, joiden rikos tuomittiin lopulta ”sen” pituuden mukaan. Se, jolla oli pienempi, suuttui ja vaati saada yhtä pitkän tuomion kuin se isomman omaava.
Yksityiselämästä paljastuu sen verran, että Miika Nousiainen ei ole ollut kertakaan presidentinlinnassa itsenäisyyspäiväjuhlilla eikä Arto Nybergin vieraana. Kerran hän meinasi jälkimmäisen vieraaksi päästä, mutta sitten Nyberg sai tilalle presidentti Tarja Halosen. Presidentti olikin ainoa hyväksyttävä ”ohittaja” julkidemari Nousiaiselle.
* *
Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen. Kirja kertoo sen mitä kuuluu melkein ammattimaisen urheilijan tehdä, jotta mestaruus irtoaa.
Nousiaisen kerronta on asiantuntevaa, huumorilla höystettyä ja naurattaa usein. Juoksijan elämään kuuluu huomattavasti enemmän tietämistä kuin kirjailijana oloon, jossa tärkeintä on pää, ei jalat.
Miika Nousiaisen mukaan saattaa käydä niin, että hänen on kuitenkin jatkettava uraansa kirjailijana. Voi olla, ettei kilpajuoksu tuo toivottua tonttia Helsingistä eikä suuria summia palkintorahoja, joilla rakentaa lahjatontille talo.
Meidän onneksemme taitaa käydä niin, että saamme jatkossakin nauttia enimmäkseen Nousiaisen mielikuvituksen tuotteista.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.
Paha saa palkkansa, joko rahana tai tuomioina – arviossa Jo Nesbøn Kylän kuningas
KIRJAT | Jo Nesbøn Valtakunta-romaanin jatko-osassa pienessä Osin norjalaisekylässä tapahtuu taas. Veljekset Roy ja Carl Obgard ottavat mittaa toisistaan ja muista.
Asko Jaakonaho kirjoitti veijariromaanin Sigurd Wettenhovi-Aspasta – arviossa Tulenkantaja-palkintoehdokas Kulta-aura
KIRJAT | Asko Jaakonaho tarttuu yhteen Suomen historian omalaatuisimmista henkilöistä, etenkin kielitieteellisistä tulkinnoistaan muistettuun Sigurd Wettenhovi-Aspaan.
Talouden ja yhteiskunnan kehityksen unilukkari – arviossa Risto Murron Miksi Suomi pysähtyi?
KIRJAT | Murto kirjoittaa selkeästi, havainnollisesti ja tyynen rauhallisesti asioista ja ilmiöistä, jotka päiväkohtaisessa uutisoinnissa ajautuvat helposti riitoihin tai poliittisen myllytyksen kohteiksi.