Melkein kaikki elämästä ja vähän muustakin – Juha Drufvan kirja Martti Joenpolvesta yltää Nokialta avaruuteen

Kuva: Matti Kuusela

Nyt hattu päästä kaikki kirjallisuuden ja Suomen lähihistorian ystävät.

Juha Drufvan kirja Elämän turhuuksien kehä (Atrain & Nord, 2025) on täysin ällistyttävä löytö ja loputon aarrearkku. Alaotsikkonsa mukaan teoksen ytimessä ovat Martti Joenpolven vuodet 1956–1982, mutta on siellä paljon muutakin.

Kirja kertoo meille Urho Kekkosesta, Väinö Kirstinästä, Väinö Linnasta, Veijo Merestä, siirtotyömaista, Nokiasta, kustantajista, Pekka Kuusesta, Antti Eskolasta, naisista, miehistä, voi heitä poloisia, vasemmistosta, Hannu Salamasta, avaruuden valloituksesta, mainosten laatimisesta – kaikesta mahdollisesta ja myös mahdottomasta eli myyvistä novelleista.

Ennen muuta se kertoo kirjoittamisen ilosta ja tuskasta, vaivasta ja taidosta. Suomen Tšehovilla, Hämeen Hyryllä ja Nokian realistilla ei totisesti ole ollut helppoa pitää kiinni kynästään ja järjestään kaiken maailman modernistien ja surrealistien ilkkuen murentamassa maailmassa.

Drufvan kirja on myös pakahduttava hyvästijättö kirjakritiikeille. Hän käy ilahduttavan perusteellisesti läpi Joenpolven teoksista kirjoitettua. Melkein tekee mieli itkeä kun tajuaa, miten paljon, miten mietittyä ja miten painavaa sanomalehtien kulttuuritoimittajat ovat osanneet ja saaneet kirjoittaa.

Matti Paavilainen, Pekka Tarkka, Toini Havu, Erkka Lehtola, Annamari Sarajas, Arto Seppälä, Harry Sundqvist, Pekka Lounela… Nyt tämä arvokas traditio on katkeamassa tai jo katkennut. Esimerkiksi Aamulehdessä ei ole ollut puoleen vuoteen ainuttakaan kirja-arviota.

Se on aika vähän Suomen toiseksi suurimmalta sanomalehdeltä.

Kritiikeistä jopa oppii. Kirjailijakin. Joenpolvi otti jopa niin opikseen, että lopetti toviksi romaanien kirjoittamisen ja siirtyi novelleihin vaikka niitä ei kukaan lue…

Kuten Gummeruksen pomo Vilho Viksten kirjeessään 15. elokuuta 1968 kirjoitti:

”Mitä sinne Nokian maisemiin kuuluu? Tarkoitan kirjallisia maisemia, joita silloin Päätalolla vähän tarkastelimmekin. Muistaakseni esitit novellikokoelmaa, mutta sitä en suositellut – jostain kumman syystä tämä kansa ei lue novelleja, ei kirveelläkään. Sitten oli puhetta pienoisromaanista – sen kohdallahan on hiukan samat näkymät, mutta ei yhtä lohduttomat.”

Novellit taisivat olla oikea ratkaisu? Siitä saamme lukea enemmän, kun Drufva saa valmiiksi teoksen toisen osan. Kyllä vain: nyt on koossa 449 sivua, saa nähdä kuinka lähelle tuhatta lopulta päästään.

* *

Ensimmäinen osa julkaistiin asiaan kuuluvasti Nokian uudessa Kulttuuri- ja kirjastotalo Virrassa. Paikalla olivat myös Martti Joenpolvi ja Vuokko Joenpolvi. Drufva on haastatellut heitä kirjaan aivan viime vuosina, joten koossa on paljon täysin uutta tietoa ja ymmärrystä ja jotenkuten liikuttavaa lämpöä ja läheisyyttä.

Koska kirja on niin runsas, keskityn tässä arviossa Joenpolveen ja jätän suomalaisen yhteiskunnan sisä- ja sosiaalipolitiikan pohtimisen vähemmälle. Tekee kuitenkin mieli toistaa, mitä Urho Kekkonen sanoi uudenvuodenpuheessaan 1970.

”Kun luonnonsuojeluvuoden tunnukseksi on valittu Pohjolan luonto – Pohjolan tulevaisuus, saattaa olla, että tähän tunnukseen sisältyy syvempi totuus kuin tänä päivänä osaamme arvatakaan.”

Saattoi hyvinkin.

* *

Millainen kirjailija Martti Joenpolvi sitten oli? Näin kirkkaasti hänet näkee Ulf Erik Qvickström arvioidessaan Kansan Uutisiin pienoisromaanin Kaikki alennuksella (25.11.1973):

”Kirjailija ei huutele, aina Joenpolvi on puhunut hiljaa ja mietteliäästi, hän on sukua sekä Hyrylle että Haanpäälle, mutta kumminkin vallan toista lajia: ikioma niin että vain harva sen huomaa. Kirja kirjalta hän selkeyttää sekä sumentaa käsitystä itsestään – on samanlainen ja muuntelee kumminkin itseään. Kaikki alennuksella on aika murheellinen kirja, koska se kertoo meistä niin ikävästi kuin me juuri nyt tässä olemme.”

En osaa sanoa teistä, mutta minä olen kunnioituksesta mykkä tämän arvion edessä. En ikinä pystyisi samaan, en lähimaillakaan.

Kaikki alennuksella sai valtion palkinnon kesäkuussa 1974. Veijo Meri sai samana vuonna saman palkinnon Aleksis Stenvallin elämästä ja Eeva Kilpi romaanista Häätanhu.

Meri, Kilpi, Joenpolvi – siis melkein kaikki tärkeä sanottava.

* *

Joenpolvi on myös melkoinen näkijä. Näin päähenkilö Markkula puhuu romaanissa Yö jona jäät vahvistuivat (1971):

”Vaikka avaruuden valloituksesta puhutaankin ihmiskunnan nimissä, sen tosialliset tekijät ovat jonain päivänä yläluokka, jonka ihailevat massat ovat nostaneet valtaan. Ja valta on oleva poliittista. Tuon vallan maanpäällisyys tulee kokemaan.”

Huh, siis näin 54 vuotta ennen Trumpia ja Muskia.

* *

Joenpolven kirjoista yksikään ei noussut myyntimenestykseksi. Mutta kuunnelkaa tätä Toini Virisalon arviota. Sen hän kirjoittaa Parnassoon vuonna 1972.

”Keski-ikää lähestyvä mieshenkilö, joka ei saa enää mitään uutta irti ympäristöstään, jurpottaa hämäläisentuntuisesti. Hän suhtautuu skeptisesti, pessimistisesti ja pohdiskellen kaikkiin ja kaikkeen. Uskon puute vaivaa, mutta räyhätäkään ei sen takia viitsi…”

Siinähän meillä on Mielensäpahoittajan ilmiselvä esikuva, taas paljon etuajassa.

* *

Myyntimenestyksiä ei tullut, mutta kriitikot alkoivat pikkuhiljaa oivaltaa Joenpolven arvon ja erityslaadun. Pekka Tarkka kutsui häntä Helsingin Sanomissa vuonna 1982 ”novellin mestariksi”. Joenpolvi itse kuvaili novellien rakentamista Kulttuurin vuosikirjassa 1984:

”Lavean proosan vuolaus, monisanaisuus ja rönsyily eivät kuulu novellin kuvaan. Novelli on herkkä sanataiteen laji, jota ammattikirjailijankaan ei ole terveellistä ryöstöviljellä. Runon tavoin novelli on tehokas tunteensiirron väline.”

Kirjan lopussa eletään vuotta 1982, Juha Drufvan teoksen ensimmäisen osan loppu lähestyy. Urho Kekkonen vaihtuu pian Mauno Koivistoon, Martti Joenpolvi on vasta 46-vuotias. Hän saa Antti Tuurilta mustepullokynällä pahvilapulle käsinkirjoitetun viestin.

”Martti,

 

Luin uuden novellikokoelmasi tässä jokin aika sitten. Minusta se oli valtavan hieno kirja ja upea lukukokemus. On tärkeä asia, että meillä nykyisessä kirjallisuudessamme ja myrskyisten kirjailijoidemme joukossa on Sinun tasoisesi novellisti. Kaikkea hyvää sinulle, toivoo Antti Tuuri.”

Eiköhän näin hyvissä tunnelmissa jakseta odottaa Elämän turhuuksien kehän toista osaa. Kirjan on kustantanut kemiläinen Atrain&Nord. Toivottavasti etäisyys ei estä Tietokirjallisuuden Finlandia-raatia tarttumasta teokseen. Se on tietokirja isolla Teellä ja isolla Koolla.

Matti Kuusela

Juha Drufva kirjailijavieraana Pispalan kirjastossa torstaina 10.4.2025 klo 18.

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua