Markus Nummen nerokas romaani tiivistää suuret kysymykset pieneen pitäjään – arviossa Käräjät

Kuvat: Sabrina Bqain / Otava

Nuori lääninetsivä Vaasasta lähetään vuonna 1938 pienelle eteläpohjanmaalaiselle paikkakunnalle selvittämään epäiltyä sikiönlähetystä eli aborttia. Kun yleisesti höppänänä pidetty, mieleltään järkkynyt ja ikkunastaan maailmaa tarkkaileva Vilja-täti mainitsee näkemistään asioista etsivälle, alkaa auki keriytyä vuosien aborttivyyhti, minkä seurauksena suuri osa pitäjän asukkaista päätyy käräjille. Aborttien rinnalla selvitettävänä on tapaus, jossa yhtä pitäjän ”isännistä” epäillään hänen luokseen sijoitetun tytön raiskauksesta.

Käräjät (Otava, 2024) etenee kahden kertojan välillä: ylimielinen, koomisuuteen asti omaan erinomaisuuteensa luottava etsivä Iivonen muistelee vuoden 1938 tapahtumia haastattelutilanteessa, kun taas toinen, aluksi kaikkitietävältä kertojalta vaikuttava ääni kertoo kylän tapahtumista laajemmin ja keskittyen erityisesti Vilja-tädin ja tämän veljen, kansakoulun opettaja Fransin, perheeseen.

Etsivän käräjät ovat tapahtumien tutkimista ja oikeudenkäyntiä. Niin kuin Markus Nummen Finlandia-ehdokkaana olleessa Karkkipäivässä (2010) pienen pitäjän käräjät toimivat yhteiskuntakriittisenä ponninlautana, jossa valokiila kohdistuu sinne, mikä yritetään pitää piilossa. Kun useat kymmenet väsyneet, köyhät, raiskatut ja naimattomat kyläläiset todistavat, miksi valitsivat abortin, piirtyy voimakas kuva jaetuista mutta vaietuista ratkaisuista.

Samalla panoraamamainen asetelma luo oivat puitteet yhteisökuvaukselle, jossa suuret prosessit riippuvat ihmisten haluista ja keskeisistä suhteista: koululaisen mustasukkaisuus voi johtaa lisätietojen antamiseen poliisille, ja puuttuva todistaja voi saada kutsun käräjille ihastumisen vuoksi. Sattuma määrittää monta kohtaloa, mutta erilaiset valta-asemat tekevät niin vielä enemmän. Historiallisessa miljöössä Käräjät onnistuu käsittelemään riipaisevasti yhä ajankohtaisia kysymyksiä: kenen todistusta uskotaan, kenen ei, kenellä oikeus päättää kehostaan.

Kirjaimelliset käräjät eivät kuitenkaan jatku kirjan loppuun asti. Vieläkin kiinnostavammiksi nousevat Vilja-tädin henkilökohtaiset, mielensisäiset käräjät, jotka luovat lisätason näkymisen ja todistuksen teemoihin.

Lukijalle paljastetaan pienissä erissä, kuinka rippikesänä ”Vilja-tytön” elämä pirstaloituu ja kuinka hänestä tuon jälkeen kasvaa muiden silmissä omiaan höpöttävä, veljensä huolehdittavana elävä yksinäinen nainen, jolle ainoa vaihtoehto on kunnalliskoti. Vilja-tädin ympärille rakentuu taidokas psykologinen kuvaus muistojen torjumisesta, kotiloitumisesta itsensä suojaamiseksi sekä uudelleen muistamisesta, ja tässä Käräjät liikkuu samojen aiheiden äärellä kuin esimerkiksi Susanna Hastin Ruumis/huoneet (2022). Vilja-tädin tarina on omalta osaltaan myös vahva kannanotto universaalin ihmisarvon puolesta, ja kuinka se liian helposti jää tunnistamatta.

* *

On hetkiä, jolloin tuntui, että vajaa 600-sivuinen teos olisi voinut olla lyhyempikin, esimerkiksi kun asukkaiden kohtaloita sotavuosina käydään läpi. Lopun kiepsautus perustelee kuitenkin kaiken tämän kertomisen, kun romaanin rakenne ja sen nerokkuus vähitellen paljastuvat.

Vilja-täti ajatuksineen rinnastuu romaanissa filosofi Immanuel Kantiin, joka ei poistunut kotikaupungistaan Königsbergistä, mutta jonka ajatukset resonoivat paljon pidemmälle niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin. Käräjät toimii samalla periaatteella: kertomus pienestä pitäjästä onnistuu kurkottamaan paljon suurempiin kysymyksiin tavalla, joka jättää lukijaan jäljen.

Anna Hollingsworth

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua