Marinin ja Niinistön vaikeiden vuosien kolmas pyörä muistelee viisaita – arviossa Matti Vanhasen kirja Kriisien keskellä

Kuvat: Otava / Hanne Salonen / Eduskunta

”16.10.2022: Ilmajooga.”

Kun kirja tehdään julkaisemalla päiväkirjamerkintöjä, voi ilmaisu teoksessa olla välillä huvittavankin ytimekästä.

Mutta nythän sitten tiedämme, että valtioneuvos Matti Vanhanen tuolla tietyllä päivämäärällä harjoitti juuri ilmajoogaa. Ehkä se oli niin kokonaisvaltainen elämys, että muuta kerrottavaa ei siltä sunnuntailta jäänyt.

Leikki sikseen. Kahta hallitusta pääministerinä ja viimeksi eduskuntaa johtaneen veteraanipoliitikon viimeisen vaalikauden päiväkirjamerkintöjen varaan on syntynyt täysin julkaisemisen arvoinen tietoteos. Ja enemmänkin.

Erkki Tuomiojan vastaavantyyppisiä mutta laajuutensa ja kattavuutensa takia järkälemäisiä kirjoja on aina arvostettu etenkin poliittista historiaa tonkivien ammattilaisten joukoissa. Kun päiväkirjamerkinnät on aikoinaan tehty tuoreeltaan tapahtumapäivinä, niitä voi pitää luotettavampana dokumentaationa kuin jälkikäteen muistinvaraisesti kirjattuja kertomuksia.

Vanhanen ei ole kyennyt yhtä pedanttiin työhön kuin Tuomioja. Hänen päivityksissään on välillä pitkähköjäkin taukoja. Niitä ovat aiheuttaneet siirtyminen välillä valtiovarainministeriksi, sydän- ja syöpäleikkaukset ja työmatkat.

Toisaalta Vanhanen on päätynyt julkaisemaan muistiinpanojaan poliitikolle harvinaisen tuoreina. Kirja Kriisien keskellä (Otava, 2024) näet kattaa ajanjakson keväästä 2019 kevääseen 2023 – käytännössä siis yhden vaalikauden, jonka jälkeen Vanhanen ei enää asettunut ehdolle kansanedustajaksi. Eikä presidentiksi, vaikka pyytäjiä oli. Se juna oli jo mennyt.

Tästä syystä teos tarjoaa mielenkiintoista vertailumateriaalia muihin tuoreisiin tietokirjoihin. Esimerkiksi Lauri Nurmen kertomuksia Sanna Marinin toiminnasta pääministerinä Vanhasen merkinnät eivät ainakaan kumoa suoraan. Mieluummin Nurmi saa niistä aihetodisteita tuekseen.

* *

Marinin, Vanhasen ja presidentti Sauli Niinistön keskinäinen suhde oli etenkin koronakriisin aikana erityisen kiinnostava. Se kuvastaa perustuslakimme puutteita ja tavallaan myös vahvuuksia.

Kun presidentti ja hallitus ovat eri linjoilla, on eduskunnan toimittava ratkaisijana. Parlamentarismin hengessä eduskunnan on toisaalta oltava ensisijaisesti hallituksen puolella. Vanhanen toimi juuri näin. Hän esimerkiksi sopi Marinin kanssa etukäteen taktiikasta, kun Niinistö pyrki dominoimaan tilannetta kesän 2020 Kultaranta-keskustelujen huipennuksessa. Se järjestettiin poikkeusolojen takia studiossa. Niinistö juonsi keskustelua ja esitti samalla omia näkemyksiään esimerkiksi EU-talouspolitiikasta, joka ei valtionpään tehtäviin kuulu. Ylen toimittajat istuivat hiljaa taustalla.

Vanhasen päiväkirjamerkintä tapahtuman aattona menee asian ytimeen: ”Onneksi olin häätämässä presidenttiä aikanaan pois EU-huippukokouksista. Olisi taas mahdoton tilanne eduskunnan kannalta, jos meiltä olisi huippukokouksessa kaksi, joista toinen edustaisi hallituksen eduskunnasta saamaa mandaattia ja toisella olisi omat painotukset.”

Kirjaaja ei siis mene Niinistöön henkilönä vaan presidenttiin instituutiona. Toisaalta Marinista Vanhasella näyttää olevan myös inhimillistä ymmärrystä huokuvia kommentteja: ”Tapasin Sanna Marinin ja rohkaisin häntä kaikin tavoin. Hän kuunteli omia kokemuksiani. Minulle on syntynyt hänestä hyvä kuva”, Vanhanen kirjoitti koneelleen 18. joulukuuta 2019 eli vielä koronakriisin alla.

* *

Eniten suoranaista vastenmielisyyttä on aistittavissa kommenteista, joita Matti Vanhanen on tallentanut tiedostoihinsa perussuomalaisista. Kenties jopa yksi ponnin päiväkirjan pitämiselle on ollut tarve purkaa turhautumista yhden puolueen kansanedustajiin, jotka puhuvat halutessaan aiheen vierestä ja aina tilanteesta tai aiheesta riippumatta nostavat esiin maahanmuuton oletetut ongelmat.

Mutta niinpä vain hänen työtään kansanedustuslaitoksen keulakuvana on päätynyt jatkamaan perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho, jonka sanomisia esimerkiksi venäläisten sotilaiden tapaamisesta Vanhanen seurasi omalla kaudellaan välillä todella huolestuneena.

Kaikkiaan Kriisien keskellä -kirja vahvistaa kuvaa valtioneuvos Vanhasesta poliitikkona, joka uhraa aikaa asioiden pohtimiselle eikä aina ole kiinni oman puolueensa tyylissä asettaa lyhyen aikavälin taktiset pyrkimykset pitkän tähtäimen strategisten tavoitteiden edelle.

Omia tulevaisuuden toivekuviaan hän avaa teoksensa lopussa. Niihin kuuluu juuri lisääntyvä maahanmuutto ja ehkä hieman yllättäen myös EU-maiden siirtyminen yhteiseen puolustukseen. Jotenkin toivoisi, että hän päivänpolitiikan ulkopuolelta eläkeläisenä jaksaisi pitää teemoja esillä, koska aktiivisti mukana oleville nämä tuntuvat olevan hankalia aiheita. Kun pitää aina ajatella seuraavia vaalejakin.

Ja vaikka päiväkirjoista on kuulemma karsittu tiettyjä yksityiselämän muisteluksia, vilahtaa lopputuotoksessa myös sivistyneen kulttuurin ystävä Matti Vanhanen, joka useammin kuin satunnaisesti nähdään esimerkiksi tamperelaisten teatterien katsomoissa.

Matti Mörttinen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua