Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi
KIRJAT | Kirjallisuudentutkimuksen avaaminen nuorisokielellä on haastavaa. Maria Laakso ja Johanna Rojola suoriutuvat siitä pääsääntöisesti hyvin.
”Kepeästi mutta selkeästi itseään ilmaiseva kirjallisuudentutkija on lottovoitto kaikille turhan puisevaa tieteellistä jargonia karsastaville.”
ARVOSTELU

Maria Laakso: Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus
- Kuvittanut Johanna Roju Rojola.
- Tammi, 2021.
- 320 sivua.
Tamperelaisen kirjallisuudentutkijan, kirjoittajan ja kirja-alan jokapaikanhöylän Maria Laakson Taltuta klassikko! (Tammi, 2019; lue arvio täältä) sai Finlandia-ehdokkuuden nuorten tietokirjasarjassa. Sarjakuvataiteilijanakin tunnetun Johanna Roju Rojolan teemaan sopivasti kuvittama kirja tarttui härkää sarvista nuorten, ja miksei aikuistenkin, lukemattomuuteen ja tarjosi kepeän huumorin sävyttämällä tyylillä ja mukavan väljällä fontilla tiivistelmät kahdeksasta kotimaisesta kirjaklassikosta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen ja Aino Kallaksen Sudenmorsiameen.
Laakso kertoi olennaiset kirjailijasta, kirjan juonesta, analysoi kirjaa ja sen klassikkoasemaa nykypäivän silmin ja teki kaiken pilke silmäkulmassa – tosissaan, muttei turhan vakavasti.
Nyt parivaljakko sukeltaa samoilla laseilla länsimaiseen kirjallisuuteen ja sen eri aikakausiin antiikista nykypäivään. Taltutettavana on kaksinkertainen määrä teoksia, kaikkiaan kuusitoista teosta Homeroksen Odysseiasta Danten Jumalaisen näytelmän kautta Shakespeareen, Austeniin, Dostojevskiin ja Morrisoniin. Kaanoniin kuuluvien teosta avulla avataan myös eri aikakaudet, niiden näkökulmat, lajityypit, tyylit ja perustelut siihen, miksi tällaisia valintoja on tehty.
Kepeästi mutta selkeästi itseään ilmaiseva kirjallisuudentutkija on jo sinänsä lottovoitto kaikille turhan puisevaa tieteellistä jargonia karsastaville, mutta näkökulma avata kirjallisuutta ”helpommin” niille, joille kynnys on korkea, on hatunnoston arvoinen. Klassikontaltutus avaa paljon lukevallekin silmiä monen kirjan suhteen, että kiinnostaako vai ei, jos on jäänyt joku keskeinen avainteos lukematta.
Ihan täysin en silti lämpene Laakson paikoin hiukan kankeaankin nuorisokielen käyttämiseen. Paikoin tekstissä vilahtelevat ”nuorisosanonnat”, kuten I feel you bro, sori siitä, heavyuser, mahtiäijä, häppeninki, guugeloida, häshtägien käyttö ja niin edelleen, särähtävät omaan korvaan mukahauskoina setämäisinä/tätimäisinä pyrkimisenä jollekin mystiselle ”samalle tasolle”.
Mutta minä en olekaan ”pääkohderyhmää”, vaikka toki nuorisoalalla töitä tehneenä tällainen on valitettavankin tuttua. Arvostan Laakson tapaa välttää kankeutta, mutta läikehtiikö välillä jo vähän yli?
Joka tapauksessa Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus (Tammi, 2021) on ansiokas ja viihdyttävä teos, josta saa hyvin kuvaa länsimaisen kirjallisuuden historiakaaresta ja joistakin sen keskeisistä teoksista sekä helposti ymmärrettävää analyysiä syy-seuraus-suhteista, perusteista ja teoksiin ja tekijöihin liittyvistä myyteistä.
Toivottavasti Laakso–Rojola-kaksikko jaksaa vielä ottaa työn alle myös muun maailman klassikot. Niitä odotellessa, tervetuloa ajelulle halki länsimaisen kirjallisuuden aikakausien! Kiinnitä turvavyöt ja laita selfiekeppi valmiuteen!
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anne Vuori-Kemilä rivit soljuvat rauhallisesti, ilman ylimääräisiä ponnisteluja – arviossa Kaikki valo mitä täällä on
KIRJAT | Anne Vuori-Kemilän runokokoelma on ehjä kokonaisuus, jossa yhdistyvät havaintojen tarkkuus, hiottu mutta luonteva ilmaisu sekä vahva inhimillinen lämpö ja läsnäolo.
Tapahtuminen on pelkkä harhautus – arvosteltavana Markku Paasosen Rikospaikka / Ilmestyskirja
KIRJAT | Palkitun kirjailijan runoproosateos hämmentää ja huvittaa viedessään lukijan kahdelle erilaiselle matkalle. Luvassa on rikospaikkatutkimusta ja eskatologisia näkyjä.
”Maa muistaa kaiken” – arviossa Hanna-Riikka Kuisman Maaperä
KIRJAT | Hanna-Riikka Kuisma osaa kuvata yhteiskunnan rakenteita ja marginaalissa eläviä ihmisiä ja heidän yhteyksiään uskottavasti.
Kirjallista nuorallakävelyä Ian McEwanin tapaan – arviossa Mitä voimme tietää
KIRJAT | Mitä voimme tietää on ajatuksellisesti palkitsevaa, eleganttia tarinankerrontaa, joka kestää vaivatta useamman lukukerran.






