Maija Vilkkumaan elämäkerta on yhtä lempeä kuin laulaja itse

Kuvat: Gummerus

Maija Vilkkumaan ja Miina Supisen kirja Vilkkumaa (Gummerus, 2023) näyttää meille tavallisen Maijan, joka on erityislaatuinen muusikko, laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Maija Vilkkumaa. Ihminen, nainen, joka on rocktähteyden ohella ehtinyt olla äiti ja puoliso ja nauttinut kaikista elämänsä puolista.

Kirjan Maija Vilkkumaa on vaatimaton ja ystävällinen. Sellainen tyyppi, jonka kanssa olisi varmasti hauska viettää aikaa. Jos hän harvoin sanookin jotain negatiivista kanssakulkijoistaan, pehmentää hän viestiä nopeasti ymmärtävällä lauseella.

Vilkkumaa muistaa kehua muita ja erityisesti hän muistaa kehua muita naisia. Aiheesta kuitenkin.

Eivät kirja tai Maija kuitenkaan tylsiä ole. Eivät suinkaan.

Minä olen aina pitänyt Maija Vilkkumaan musiikista ja hänen äänestään. Siksi sainkin Vilkkumaan kirjan joululahjaksi tyttäreltäni. Faniksi en itseäni kuitenkaan luonnehdi, mutta sanotaanko, että suhtauduin kirjaan lähtökohtaisesti lämpimästi, enkä joutunut pettymään. Luultavasti kirjan kanssa viihtyy parhaiten joku kaltaiseni.

Maijan ääni. Niin, myös hän puhuu äänestään ja sen sointi oli hänelle itselleenkin yllätys. Se elää omaa elämäänsä ja syntyi pakottamatta sellaisena kuin sen kuulemme. Sitä ei käynyt muuttaminen. Jossain vaiheessa uraa ääni oli jättää hänet. Ääni kärsi ja katosi, vaikka Vilkkumaa sitä kuinka huolsi ja etsi parempaa tekniikkaa.

Olimme jopa lähellä menettää hänet laulajana. Ratkaisu löytyi kehon ja mielen hallinnasta. Sen sijaan laulamalla ääntä ei saa rikki, hän oppi.

Vilkkumaa on annostellut kirjaansa sopivasti lapsuuttaan, ajankuvia ja musiikkiaan. Hän paljastaa itseään, mutta erityisesti hän paljastaa musiikkiaan.

Vilkkumaan musiikista pitävä löytää tietoa laulujensa sanojen synnystä ja luomisprosessista. Hänen uransa portaat Tarharyhmästä ja läpimurrosta, Ei-albumista, tutuista soittajakavereista, monesta tunnetusta muusikkonimestä. Se on lempeä kurkistus suomalaiseen musiikkimaailmaan, joskin jo paljolti menneeseen. Lempeä siksi, että kritiikki sanotaan sievästi. Rajoittaviakin tuottajia ymmärretään.

Ei-albuminen menestyksen syyksi hän analysoi, että se puhutteli kaikenikäisiä, jopa lapsia. Huoltoasemalla jopa kolmivuotiaat riensivät halaamaan Maijaa. Ei sanoitti tyttöjen kokemuksia. Allekirjoitan analyysin. Lauloimme albuminen nimibiisiä yhdessä silloin kuusivuotiaan tyttäreni kanssa, ja kyllä siihen lauluun yhtyi myös poikani.

Maija Vilkkumaa oli yksi ensimmäisiä, hän oli uranuurtaja. Enää ei ihmetellä, että nainen tekee biisinsä itse tai että ylipäätään on rocktähti – tai vielä hurjempaa: rocktähti ja äiti.

Menestyksen rinnalla Vilkkumaa ei jätä kirjasta pois lukuja, joissa odotettua pystiä ei tullutkaan tai kun naapuripitäjässä soittava uusi tähti Cheek vie hänen yleisönsä ja keikkailijan pahin painajainen toteutuu: vain harva tulee kuulemaan. On aika astua sivuun.

* *

Tässä kiltissä kirjassa lähimmäs paljastuksia päästään, kun Maija Vilkkumaa kertoo erostaan Sami Aaltosen kanssa. Eron piti olla sopuisa, mutta pian yhteisten pitkien keskustelujen jälkeen Vilkkumaa sai lukea lehdistä, kuinka hän oli pettäjä ja salarakas.

He eivät ole väleissä vieläkään.

Kun googlaa asiasta, niin siellä kerrotaan Sami Aaltosen joutuneen erouutisoinnin riepoteltavaksi. Vilkkumaan kirjassa hän kuitenkin antaa uutisen medialle ihan itse.

Sari Passaro

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua