Maija Sirkjärven romaani avaa oven arvaamattomaan – arviossa Kiinteistö

Kuva: Liisa Takala / Teos

Toisinaan kirja fyysisenä esineenä vaikuttaa lukukokemukseen häiritsevästi. Näin käy Maija Sirkjärven Kiinteistö-romaanin (Teos, 2026) kanssa, kun lukiessani jatkuvasti hahmotan, että tämähän loppuu pian. Sivumäärältään maltillinen nide kätösissä muistuttaa siitä jatkuvasti.

En nimittäin halua sen loppuvan. Toivon, että olisin saanut kulkea Esterin matkassa ja pään sisällä vielä paljon kauemmin. Jälkikäteen ymmärsin, että Kiinteistö on juuri sen mittainen kuin sen pitää. Siitäkin huolimatta, että Sirkjärven omaäänistä, viistolla tavalla havainnollista kieltä lukisi mielellään pidempäänkin.

Kiinteistö kertoo helsinkiläisestä julkkiskampaajasta Esteristä. Esterin Henkka-puoliso perii kehyskunnasta omakotitalon, jonne pariskunnan tien on vääjäämättä vietävä. Kiinteistö on juonivetoinenkin, mutta eniten huomiota saavat Esterin pohdinnat. Esterillä on runsas sisäisen ajattelun maailma, jossa lukija saa olla mukana tarkkailijana.

Esteri on tarkkailija itselleenkin. Hän puntaroi motiivejaan työskennellä kampaajana, olla avopuoliso duunarimiehelleen, pukeutua klassisen huomiota herättämättömästi ja tapaansa peitellä lukeneisuuttaan.

Tarinan keskiöön nousee Klaus-veli. Esterillä on veljeensä erityinen suhde, mutta he eivät ole tavanneet vuosikausiin. Historiassa on tapahtunut jotain, joka saa Esterin empimään. Kun he lopulta kohtaavat, jotain Esterissä muuttuu.

”Niin kuin kaikki olisi yhtäkkiä kiinnostavampaa kuin aikaisemmin. Klausin tapa puhua, tämän kyky ymmärtää hänen ajatuksenjuoksuaan. Esteristä tuntui, että hän ei ollut jutellut sillä tavalla kenenkään kanssa kenties ikinä.”

Kauan kadoksissa ollut veli saa Esterin tutkimaan itseään aiempaakin kiivaammin. Onko hän tavallinen, normaali, sosiaalisesti taitava Esteri vai sittenkin jotain aivan muuta, kaikilla mittareilla epäsovinnainen?

”Se, mitä olet tekemässä ylittää kaikki hyvän maun rajat, hän ajatteli, kun laskeutui rappuset katutasoon. Tämän illan jälkeen et ole enää kunnon ihminen. Ilta tulee seuraamaan sinua lopun elämäsi, tekemään kaikesta vääristynyttä ja sopimatonta.”

Kirjallisuuden parissa sivistyneet sisarukset ovat nopeasti kuin salaliittolaisia, jotka ymmärtävät kirjalliset viittaukset ja pohdinnan syvemmin kuin ulkopuoliset. Juuri tätä Esteri on kaivannut, hän huomaa, ja kokee veljen lähellä outoa, kiehtovaa levottomuutta.

* *

Kiinteistössä tapahtuu ja avataan sellaista, joka saa mielenkiinnon heräämään, mutta jota ei koskaan täysin tyydytetä. Miksi Esteri ja Henkka asuvat huoneistohotellissa? Hyvin toimeentulevalle julkkiskampaajalle se tuntuu omituiselta valinnalta. Mitä autokauppareissulla roistojen kanssa oikein tapahtuu ja miksi siitä kerrotaan? Mikä merkitys on tontinpuolikkaan ostajalla? Mitä Esterin ja veljen lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtui?

Tarina pohtii moraalia, luokkaeroja ja hyvän elämän suorittamista. Juonivetoisuus keventää ja nopeuttaa lukukokemusta, samoin Esterin värikkäät pohdinnat. Paikoin Kiinteistö on kuin viihdettä.

”Korjaamon parkkipaikalla seisoskeli ryhmä teini-ikäisiä tyttöjä. Tytöistä jokainen oli pukeutunut valkoisiin Air Force 1 -lenkkareihin, flare jeanseihin ja harmaaseen huppariin. Kuin univormu, Esteri ajatteli. Jos jollekin tytöistä olisi annettu toiset vaatteet – esimerkiksi jonkinlainen Tuska-festivaali- tai roadman-kokonaisuus – ja sanottu: käytä näitä kuukausi ja saat 10 000 euroa, olisiko kukaan heistä suostunut?”

Kiinteistö on Maija Sirkjärven esikoisromaani, mutta ensi kertaa hän ei ole pappia kyydittämässä. Sirkjärven novellikokoelma Barbara ja muita hurrikaaneja (2018) sai Kalevi Jäntin palkinnon.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua