Kuva: Pixabay / Tuuma / Warelia
KIRJAT | Mirjami Haimelinin ja Satu Rämön sekä Liina Näsin teoksissa ääneen pääsevät myös muut kirjailijat.
”Kirjailija on pahimmassa tapauksessa kurjailija.”
Mirjami Haimelin & Satu Rämö: Kynä
- Tuuma, 2024. 310 sivua.
Liisa Näsi: Lukko sulaa
- Warelia, 2024. 252 sivua.
Kirjoitusoppaita on viime vuosina ilmestynyt niin tiheään, että ne harvoin enää kykenevät sanomaan mitään uutta kirjoittamisesta. Tämän syksyn oppaista toinen kuitenkin onnistui yllättämään positiivisesti.
Mirjami Haimelinin ja Satu Rämön Kynä – Kaikki tärkeä kirjoittamisesta (Tuuma, 2024) on toinen uudistettu painos vuonna 2020 ilmestyneestä oppaasta, johon on lisätty ajankohtaista tietoa. Teoksen sanotaan olevan käytännönläheinen, fiksu ja inspiroiva kirja, joka on suunnattu niin pöytälaatikko- kuin ammattikirjailijoillekin.
Haimelin ja Rämö halusivat kirjoittaa oppaan, joka inspiroi ja kannustaa, valottaa kirjoittamisen prosessia sekä antaa vinkkejä kirjoittamiseen. Kirjan keskeinen sanoma onkin, että jokainen voi kehittyä kirjoittajana tekstilajista ja taustasta riippumatta.
Teos on jaettu teemoittain lukuihin, joissa käsitellään muun muassa motivaatiota, inspiraatiota, taustatyötä, aloittamista, omaa ääntä, kirjoittajan blokkia ja flowta. Teoksen pieniä helmiä ovat kirjailijoiden kertomukset, sitaatit ja anekdootit. Esimerkiksi Anna-Leena Härkönen sanoo, ettei voi sietää kirjoittamista:
”Minä en voi sietää kirjoittamista, mutta ilmankaan en voisi olla. Eräs kirjailijaystäväni, joka on kuolemansairas, tiivisti tuntemuksensa kirjoittamista kohtaan erinomaisesti. Diagnoosin saatuaan hän sanoi, että nyt ei tarvitse sitten enää kirjoittaa.”
Tämän vuoden Finlandia ehdokas Anna-Kaari Hakkarainen taas kertoo pitävänsä kokeellisista kirjailijoista (mikä näkyy myös hänen omissa teoksissaan):
”Ajattelen, että pääni on museo. Keräilen sinne kaikenlaista, omiin huoneisiinsa. Sekoitan tietoisesti eri aineksia keskenään: katson, mitä tapahtuu, kun ripustan rinnakkain yllättäviä asioita.”
Pirkko Saisio puolestaan korostaa lopputulosta:
”Ei ole merkitystä, teetkö kirjan yöllä vai päivällä, kaoottisesti vai järjestelmällisesti, päässäsi vai koneella, kävellen vai istuen, humalassa vai selvinpäin, kiltisti vai tuhmasti, kuukaudessa vai kymmenessä vuodessa. Vain lopputulos merkitsee.”
Lopussa Satu Rämön kuvaa vielä omaa kirjoitusprosessiaan sekä Hildur-teoksen syntyä:
”Ensimmäisenä mielessäni syntyi henkilöhahmo, Islannin Länsivuonoilla asuva nainen, Hildur Rúnarsdóttir. Umpimielinen, vahva tyyppi, joka urheilee paljon ja saa etiäisiä onnettomuuksista ja muista katastrofeista.”
Kynä-oppaassa liikutaan loppujen lopuksi melko yleisellä tasolla, eikä upota kovinkaan syvälle itse luovaan kirjoittamiseen tai tekstin rakenteisiin. Se on kuitenkin kelpo opas aloittelevalle kirjoittajalle, joka kaipaa ohjeita vähän kaikesta. Teos keskittyy kirjoittamiseen enemmänkin toimittajan näkökulmasta, mutta kenties se onkin aloittelevalle kirjoittajalle seikka, joka täytyy ensin hallita. Opas esimerkiksi antaa ohjeita siihen, mistä ja miten lähteä liikkeelle.
* *
Pidempään kirjoittaneille ja kirjoittamista ehkä jo opiskelleillekin suosittelisin sen sijaan Liisa Näsin Lukko sulaa – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle -teosta (Warelia, 2024), joka yllätti tuoreudellaan ja erilaisuudellaan. Opas pyrkii vastaamaan kysymykseen: Mitä on olla kirjailija?
Takakannessa Näsi lupaa antaa sekä käytännön neuvoja että miettimisen aihetta. Mukana on tietoa esimerkiksi kustannustoimittamisesta ja työskentelystä kustannustoimittajan kanssa. Kynän tapaan tässäkin teoksessa on lisäksi ajatuksia myös muilta kirjailijoita. Lukko sulaa onkin enemmän työnohjauksellinen teos kirjoittaville ihmisille.
”Kirjailijan ammatissa on syytä olla paksu nahka ja hyvä itsetunto. Ne luovat perustan vahvalle työidentiteetille, jota ego ei horjuta eikä kritiikki murenna.”
”Suomalaisiin tapoihin kuuluu ylenmääräinen vaatimattomuus, itsensä alentaminen ja kehujen toppuuttelu. Rehellinen ylpeys saavutuksista käsitetään helposti leuhkimiseksi.”
”Lukeminen on sisäänhengitystä, kirjoittaminen uloshengitystä. On hyvä hengittää.”
Läpi tekstin kulkee kriittinen Aune-täti, joka haluaa lannistaa kirjailijan ja antaa teoksesta murskakritiikin edes lukematta tekstiä. Lukko sulaa on kirjailijalle hyvin samaistuttava teos. Se kuvaa kokemuksia ja tunteita, joita itsekin on kokenut, ja käsittelee monia kirjailijan työn kannalta tärkeitä seikkoja, kuten työttömyystukea ja työterveyttä, rehellisesti:
”Jutellaanpa vielä hetki kirjailijan työterveyshuollosta.
Sitä ei ole.
Juttutuokio on ohi.”
Kirjailija on pahimmassa tapauksessa kurjailija, joka kirjoittaa yksin, syrjäytyneenä risaisissa lökäpöksyissään, vierellään kahvinkarstainen muki, kyhmy yläselässä, iskiaksen, hermopinteiden ja niskasäryn vaivatessa.
”Valmiin teoksen eteen hän on vuodattanut hikeä tai kyyneleitä, todennäköisesti molempia. Hän on raastanut hiustukkoja päästään ja kärsinyt toisinaan stressi-ihottumista. Työ on voinut kurittaa mielenterveyttä, rapistaa ihmissuhteita ja fyysistä kuntoa peräpukamien puhkeamisesta puhumattakaan.”
Tekstissä pilkahtelee samantapainen, hieman ironinenkin huumori kuin Stephen Kingin Kirjoittamisesta-oppaassa (2000). Molemmissa kirjailija myös peilaa asiaansa vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Lukko sulaa onkin teos, joka jokaisen palkintoja ja apurahoja vaille jääneen kirjailijan kannattaisi lukea.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
