Kylmä tekee meistä rohkeampia, siksi avanto kannattaa – Tiina Torpan kirja kertoo talvisesta hyvinvoinnista

Tynnyrisauna Tampereen Tohlopissa. Kuva: Anne Välinoro

Olin siellä eilen ja menen tänään. Menen huomenna ja ylihuomenna ja ensi viikolla ja sitä seuraavalla. Menen niin kauan kuin jalka nousee ja pää sallii.

Menen avantoon, kylmään veteen ja ylipäätään uimaan avovesiin joka päivä, koska se on itselleni lääke.

Aloin käydä avannossa vuonna 2000, koska olin saanut sitkeän keuhkoputkentulehduksen ulkomaanreissulta. Tauti oli taittumassa vanhaksi piinaksi, astmaksi. Siitä oli tullut seuralainen jo opiskeluaikoina, mutta vaiva oli haipunut pois latentiksi, piileväksi.

Olin jo ottanut käyttöön avaavat ja hoitavat suihkeet, kun puoliso sanoi, että kokeile avantoa. Sinne ne kävelevät peräkanaa hänenkin vanhempansa – no, ainakin uutenavuotena.

Siitä se alkoi ja siinä olen pysynyt. Ensimmäinen kerta oli kuin raastinraudalla kehoa kuorisi, nykyään en juuri erota puolen asteen vedessä uintiani muusta uinnista. Oikeastaan kun pääsen veteen, haluaisin jatkaa siellä oloani.

Meitä on kaikkialla

Pari vuotta sitten hurahdin avantouintikisoihin. Lupaavasti alkanut kilpailijanura tyssäsi koronapandemiaan, joka on nyt pari vuotta siirtänyt kisoja. Ehdin kuitenkin kokea paikalliset, SM- ja MM-tason mittelöt.

Kaikkialla tuntuu olevan talviuimareita! Cornwallista Baikalille ja Pekingistä Bretagneen.

Niin hauskaan liikuntaan en ole törmännyt viimeksi kuin lapsena siskoni kanssa nurmella painiessa. Kun satoja ihmisiä kiehuu endorfiinihurmassa pitkin luonnonstadionin laitureita ja pyllistelee kylpytynnyreissä, addiktio on luotu.

Kylmän veden tiheys on suurempi kuin lämpimän veden. Kylmässä uinti on siksi aavistuksen jäyheämpää kuin sisähallissa, mutta kisoissa mennään täysillä ja tulokset eivät juuri eroa sisähallituloksista. Nuorten miesten sarjoissa 11–12 sekunnin aika 25 metrin rintauinnissa on normaali.

Puolen vuoden talvi

Tiina Torpan kirja Kylmä kutsuu – hyvinvointia talvesta (Gummerus, 2021) on tarinaa kylmän viehätyksestä laajemminkin kuin avannon kutsuna. Siksi sitä on niin mukava lukea. Terminen talvihan on seuranamme parhaimmillaan kuusi kuukautta vuodesta.

Viime keväänä kirjasin lumisateen toukokuun 13. päivällä ja ensipakkaset marraskuulle. Mitä tuona aikana voi tehdä muuta kuin surkutella Siperian rajalle eksyneitä esi-isiä?

Tänä talvena (jonka selkä muuten taittui Heikin-päivänä 19.1.) olen erityisesti nauttinut kaikista lumen muodoista, kerroksista, muodostumista, hiutaloinnista (Kiitos Anniina Valtonen!), pyrystä, rännästä, tuprutuksesta, hiljalleen putoavista hiutaleista, railojen kolaamista ahtojäistä, kuurankukista, jään alle syntyneistä ilmakuplista, ritinästä, ratinasta, narskeesta, humahduksista, kopsauksista, ulvahduksista ja lirinästä.

Puhumattakaan talven tuoksuista, joita on veden jäätymis- ja sulamisasteen mukaan monia vivahteita.

Talvi on tosiasia Suomessa parhaimmillaan puolen vuoden ajan.

Lämpimässä ihmisen koti

Mutta mennäänpä ihmisen alkukotiin tropiikkiin. Ihminen syntyi lämpimiin oloihin. Siellä oli hyvä olla. Kun siirryimme pohjoiseen, piti kehittää vaatteet, asunnot, lämmitys ja lämmin ruoka.

Kun menen puolialastomana avantoon, elimistö pyrkii estämään lämmönhukkaa. Lihasvärinässä lihasten supistuminen tuottaa sivutuotteena lämpöä. Voimistuessaan värinä havaitaan vilunpuistatuksina, joiden aikana aineenvaihdunta kohoaa parhaimmillaan viisinkertaiseksi lepotilaan verrattuna.

Kylmä aktivoi myös autonomista hermostoa. Stressissä ja kylmässä sympaattinen hermosto reagoi. Kylmä ilma ja liikunta aiheuttavat samanlaisen reaktion.

Syntyy stressivaste, onnellinen, rentoutunut tila haasteen vastaanottamisesta ja sen ylittämisestä. Saman stressivasteen voi kuitenkin saada myös ilman kylmävesiuintia ja liikuntaa, kertoo Torpan haastattelema tutkija Tiina Ikäheimo.

Kun selvittää kognitiivisesti haastavan tehtävän onnistuneesti, vaikka laskutoimituksen, syntyy myös stressivastetta.

Avantouimareiden hellimä ajatus kylmäaltistuksen ainutlaatuisesta tehosta mielen ja kehon rentouttajana ei siis aivan pidä paikkaansa.

Jäätä parhaimmmillaan. Kuva: Anne Välinoro

Entä karaistuuko kylmässä, kuten itse väitän? Siedänkö talvia paremmin avantoharrastukseni vuoksi?

Siihen kylmätutkija Ikäheimolla on vastaus. Toistamalla kylmäaltistusta, kuten vähintään pari kertaa viikossa jäihin pulahtava tekee, saa merkittäviä hormonaalisia ja verenkierrollisia muutoksia kehoonsa. Kehon kylmäntuntemukset heikkenevät ja lämmöntuotto vähenee.

Ja se itsensä voittamisen tunne ei ole tietysti vähäisin avannon tuottamista mielihyvistä.

Mutta karaistumisella on rajansa. Nuorison paljaissa nilkoissa tai hatuttomassa päässä ei ole järkeä. Kylmävesiuinnissa koko keho kohtaa kylmän hetkellisesti, mutta hatutta seikkaileva altistaa lämmönhukan kannalta tärkeimmän osansa pitkiksi ajoiksi ja kylmettyy, vilustuu.

Itse en ole vilustunut tai sairastunut flunssaan pariinkymmeneen vuoteen, vaikka särjen jäätä avannossa tai riisuudun rannalla.

Pitää toimia ripeästi ja tietää mitä tekee. Avantouinti ei pohjimmiltaan ole extreme-laji vaan kylmänviileää rationaalista toimintaa, jossa tunteita ei tunnusteta.

Tästä voi hankkia lisätietoa katsomalla taistelusukeltajakoulutusta valottavia dokumentteja.

Kylmäuinti on myös nopeasta toiminnasta pitävän laji. Saman rentoutumisen saavuttaakseen pitäisi hinkata juoksulenkillä tunnin tai joogata kolme varttia. Avanto mahtuu kahvituntiin.

Avanto saunalla vai ilman

Avanto ja sauna kuuluvat ainakin niiden Suomen parinsadantuhannen avantosaunan käyttäjän mielestä yhteen. Itse en kuulu koulukuntaan.

Avanto ja sauna on kiva pari ja tekee aloittelevasta avannossa kävijästä himosaunojan. Sauna taas vahvistaa terveyttä.

Torpan haastatteleman kardiologin, professori Jari Laukkasen tutkimuksissa on selkeästi todettu, että useita kertoja viikossa saunovat välttyivät sydän- ja verisuonitaudeilta huomattavasti saunaa vältteleviä paremmin. Runsas saunominen on Laukkasen tutkimuksissa havaittu olevan hyväksi myös aivoille ja muistille. Runsaasti saunovilla oli jopa 65 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan kuin vähemmän saunovilla.

Sauna ja avanto ei ole välttämätön yhdistelmä, mutta hauskaa se on. Kuva: Anne Välinoro

Suomalainen sauna on Laukkasen mukaan varsinainen terveyskylpylä, mutta Laukkanen haluaa välttää kaikenlaista medikalisaatiota saunan suhteen.

Saunan ja avannon yhteistehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Nopea lämmönvaihtelu on stressi elimistölle, tosin lihaskipujen paraneminen voi nopeutua kuuman ja kylmän vaihteluilla ja lihaksiin kertyneet kuona-aineet poistuvat vauhdilla.

Toisaalta mikään mittari ei pysty todentamaan sitä mielihyvää, joka leijuu saunasta avantoon hanhenmarssivien yllä.

Lääkettä kahdesti päivässä

Entä kuinka usein avannossa on terveellistä käydä? Torpan jututtamista ihmisistä löytyy Hannu Markkanen, joka ui Helsingin Katajanokalla kaksi kertaa päivässä, uisi kolmekin kertaa, jollei olisi havainnut teostaan koituvan voimakkaita vieroitusoireita, jotka tuntuivat kuin tulossa olisi flunssa. Samoja vieroitusoireita on huumeidenkäyttäjillä.

Torppa ottaa esimerkiksi itsensä ja vaikean elämänvaiheen, jolloin hänkin päätti uida kylmässä kahdesti päivässä. Se helpotti stressiä, paransi unta ja auttoi suoriutumaan päivän tehtävistä.

Kesät talvet uiva tietää tunteen, kun keho käskee veteen jokaisen avoveden ja houkuttelevan tumman virtauksen kohdalla. Tässä on syntynyt jo positiivinen riippuvuus, peilaus siitä, mikä minulle on hyväksi.

Avantoon menijä ei aikaile. Kuva: Anne Välinoro

Kylmä kutsuu -kirjassa on tarkkoja kuvauksia varsinaisten jäägurujen kuten Magnus Appelbergin ja Wim Hofin tekniikoista ja kursseilta. Appelberg istuu nolla-asteisessa vedessä tunnin hengitystään ja mieltään ohjailemalla.

Ytimenä on pelon haltuunotto. Kylmä aiheuttaa valtavan pelkoreaktion, mutta kun sen saa hallintaansa, luovuus ja energia vapautuvat.

Itse koen avannon juuri näin. Kun rauhoitan itseni kylmään veteen ja uin siellä minuutin, mieleni rauhoittuu ja ideat irtoavat.

Jäämies Hofin metodeista ollaan montaa mieltä ja onpa hänen kursseillaan kuoltukin. Hyvin voimakkaassa stressireaktiossa immuunivaste pikemminkin heikkenee kuin nousee ja altistaa siten sairauksille.

Mutta kun näet parta huurussa avannossa itseään liottavan miehen, voit uumoilla, että hänen testosteroniarvonsa ovat hyvät. Näin kuusikymppinen Appelberg on mittauttanut kroppansa toimivan positiivisesti.

Torpan kirja on sympaattinen opas talveen sopeutumiseen ja pimeän vuodenajan mahdollisuuksiin muutenkin. Meillä on niin paljon järviä ja merenrantaa, että se kaikki rikkaus kannattaa ottaa täysillä käyttöön.

Suppaa, melo, hiihdä, luistele, kalasta, purjelautaile ja matkaui! Tuo viimeinen on suotta ollut pimennossa ja vain harvojen ilo. Tarvitset vain tukiveneen tai suppailijan, joka kulkee rinnallasi ja kilometrit taittuvat huomaamatta sorsan perässä.

Jokaisella uudella paikkakunnalla voit etsiä avantouintipaikat ja rannat. Sillä lailla tutustuu alueeseen ennen kokemattomalla tavalla, olet osa sen luontoa. Missään ei vastapäinen ranta näytä yhtä kauniilta kuin avannon reunalta illalla länteen tuijottaessa.

Näkymä talviseen auringonlaskuun saa pohjoisen ihmisen herkistymään. Kuva: Anne Välinoro

Kaamos ei luo kaaosta

Torppa otsikoi esipuheensa rakastettavasti: Talventörröttäjä ystävystyy kylmän kanssa.

Siitähän tässä kaikessa kylmän kanssa pelehtimisessä on kysymys. Kaamos ei luo kaaosta vaan ihanaa rauhaa ja aikataulun mieleen. Käy uimassa kun on valoisaa tai marssi avantoon lyhtyjen loisteessa. Ei talven tarvitse kangistaa ja kadottaa sinua peiton alle.

Sitä paitsi kuuma sää voi rajoittaa enemmän kuin kylmyys. Oliko viime kesä kiva, häh? Saitko edes paitaa päällesi, kun jo piti vaihtaa. Ja vedet olivat silkkaa virkistämätöntä haaleutta.

Talven valot ovat ihmeellisempiä kuin kesän, niin nurinkurista kuin se onkin. Facebook on täyttynyt auringonnousuista ja laskuista, kun me silmät sikkaralla odotamme päivää nousevaa.

Se nousi sittenkin! Ja minä pääsin ylös.

Päivä on nyt jo reilun tunnin pidempi kuin 22.12.2021. Tästä mennään silkkaa mäenlaskua kevääseen. Viimeksi katsoin Helsingin Sinebrychoffin puistossa, kun murrosikäiset päästivät koronapaineitaan kamikaze-laskuissa.

Vielä kun Tampereen seudun avantosaunat avaisivat itsensä varattaville privaattivuoroille myös korona-aikana, kansan mieliala nousisi kohisten.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua