Kuvat: Veikko Somerpuro / Atena
KIRJAT | Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi.
”Varjele varjoani on yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.”
ARVOSTELU
Anna Soudakova: Varjele varjoani
- Atena, 2022.
- 300 sivua.
Anna Soudakovan Varjele varjoani (Atena, 2022) alkaa 1980-luvulta ja nostalgisesti leningardilaisesta kommunalkasta, eli suuresta asunnosta, johon on majoitettu useita perheitä ja yksittäisiä ihmisiä. Kaikilla on yksi huone eikä elämä moisessa ahtaudessa voi olla kovinkaan mukavaa, mutta sellaisena siitä on kaunista lukea. Keittiön nimi on Omenapuutarha, koska sen seinät on koristeltu rehevillä hedelmillä. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, ja vaikka ajat ovat rankat, ihmiset selviytyvät yhdessä.
Oman alansa huippuosaaja, geotieteilijä Georgi, tuo kommunalkaan tuoreen vaimonsa Veran ja pian perheeseen syntyy tytär Nina. Pieni perhe asuu pientä huonettaan samalla, kun Neuvostoliitto alkaa olla henkitoreissaan ja maailma ympärillä muuttua.
Kun presidentti Mauno Koivisto lupasi 1990-luvulla inkeriläisille uuden kodin Suomessa, myös Vera, Georgi ja Nina jättivät synnyinmaansa ja muuttivat maahan, joka tarjosi heille uutta elämää. Kuten maahanmuuttajaperheissä usein, Ninasta tulee perheen ”pää”, koska hän oppii nopeimmin kielen, pystyy tulkkaamaan vanhemmilleen, sutviutuu muiden sekaan, ei erotu, on kuin muutkin. Tai siltä se aluksi näyttää, vaikkei olekaan niin. Ylisukupolviset traumat entisestä elämästä ovat yksi romaanin teemoista.
Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi. Kun on kerran lähtenyt kotimaastaan, on aina poissa jostakin eikä sitä aukkoa pysty paikkaamaan millään. Ei sopeutumisella, ei kotoutumisella. Vielä vähemmän sitten, kun entisen elämän ammatti tai asema ei uudessa elämässä olekaan mitään ja on nöyrryttävä yhteiskunnan tukiin. Tämän omanlaisensa irtolaisuuden kuvaamisessa Soudakova on mestari.
Varjele varjoani on alusta loppuun asti kauniisti ja taiten kirjoitettu romaani – yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.
