Kuvat: Veikko Somerpuro / Atena
KIRJAT | Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi.
”Varjele varjoani on yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.”
ARVOSTELU
Anna Soudakova: Varjele varjoani
- Atena, 2022.
- 300 sivua.
Anna Soudakovan Varjele varjoani (Atena, 2022) alkaa 1980-luvulta ja nostalgisesti leningardilaisesta kommunalkasta, eli suuresta asunnosta, johon on majoitettu useita perheitä ja yksittäisiä ihmisiä. Kaikilla on yksi huone eikä elämä moisessa ahtaudessa voi olla kovinkaan mukavaa, mutta sellaisena siitä on kaunista lukea. Keittiön nimi on Omenapuutarha, koska sen seinät on koristeltu rehevillä hedelmillä. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, ja vaikka ajat ovat rankat, ihmiset selviytyvät yhdessä.
Oman alansa huippuosaaja, geotieteilijä Georgi, tuo kommunalkaan tuoreen vaimonsa Veran ja pian perheeseen syntyy tytär Nina. Pieni perhe asuu pientä huonettaan samalla, kun Neuvostoliitto alkaa olla henkitoreissaan ja maailma ympärillä muuttua.
Kun presidentti Mauno Koivisto lupasi 1990-luvulla inkeriläisille uuden kodin Suomessa, myös Vera, Georgi ja Nina jättivät synnyinmaansa ja muuttivat maahan, joka tarjosi heille uutta elämää. Kuten maahanmuuttajaperheissä usein, Ninasta tulee perheen ”pää”, koska hän oppii nopeimmin kielen, pystyy tulkkaamaan vanhemmilleen, sutviutuu muiden sekaan, ei erotu, on kuin muutkin. Tai siltä se aluksi näyttää, vaikkei olekaan niin. Ylisukupolviset traumat entisestä elämästä ovat yksi romaanin teemoista.
Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi. Kun on kerran lähtenyt kotimaastaan, on aina poissa jostakin eikä sitä aukkoa pysty paikkaamaan millään. Ei sopeutumisella, ei kotoutumisella. Vielä vähemmän sitten, kun entisen elämän ammatti tai asema ei uudessa elämässä olekaan mitään ja on nöyrryttävä yhteiskunnan tukiin. Tämän omanlaisensa irtolaisuuden kuvaamisessa Soudakova on mestari.
Varjele varjoani on alusta loppuun asti kauniisti ja taiten kirjoitettu romaani – yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rikkaasti kuvitettu kasvutarina – arviossa Taru Kumara-Moision ja Rimma Erkon Kaislankuiske
KIRJAT | Kaislankuiske on ajankohtainen, informatiivinen, hellyttävä, hauska, oivaltava ja tunnetaitoja opettava lastenkirja.
Waltarin tunne-elämän kriisit heijastuivat klassikkokirjan hahmoihin – arviossa Panu Rajalan Sinuhen synty
KIRJAT | Sinuhen synty on peräti 45. Panu Rajalan teos. Mika Waltarin lisäksi Rajala on tutkinut monia muitakin kotimaisen kirjallisuuden mestareita, kuten Sillanpäätä, Leinoa, Kiantoa ja Meriluotoa.
Markku Henrikssonin Yhdysvallat on toista maata -teos on valitettavan ajankohtainen
KIRJAT | Harva on se hetki, jolloin Yhdysvallat ja sen nykyinen johto eivät ole uutisvyöryssä. Toisaalta tämä demokratia täytti hiljattain peräti 250 vuotta.
Tarina rivien välistä – arviossa Marjo Katriina Saarisen Poispyyhityt rivit
KIRJAT | Poispyyhityt rivit vie matkalle Riikaan etsimään isomummun tarinaa, mutta muuttuu kolmen taiteilijan ihmissuhdevyyhdiksi ja älykkääksi kirjallisuuspohdinnaksi.