Kuvat: Veikko Somerpuro / Atena
KIRJAT | Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi.
”Varjele varjoani on yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.”
ARVOSTELU
Anna Soudakova: Varjele varjoani
- Atena, 2022.
- 300 sivua.
Anna Soudakovan Varjele varjoani (Atena, 2022) alkaa 1980-luvulta ja nostalgisesti leningardilaisesta kommunalkasta, eli suuresta asunnosta, johon on majoitettu useita perheitä ja yksittäisiä ihmisiä. Kaikilla on yksi huone eikä elämä moisessa ahtaudessa voi olla kovinkaan mukavaa, mutta sellaisena siitä on kaunista lukea. Keittiön nimi on Omenapuutarha, koska sen seinät on koristeltu rehevillä hedelmillä. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, ja vaikka ajat ovat rankat, ihmiset selviytyvät yhdessä.
Oman alansa huippuosaaja, geotieteilijä Georgi, tuo kommunalkaan tuoreen vaimonsa Veran ja pian perheeseen syntyy tytär Nina. Pieni perhe asuu pientä huonettaan samalla, kun Neuvostoliitto alkaa olla henkitoreissaan ja maailma ympärillä muuttua.
Kun presidentti Mauno Koivisto lupasi 1990-luvulla inkeriläisille uuden kodin Suomessa, myös Vera, Georgi ja Nina jättivät synnyinmaansa ja muuttivat maahan, joka tarjosi heille uutta elämää. Kuten maahanmuuttajaperheissä usein, Ninasta tulee perheen ”pää”, koska hän oppii nopeimmin kielen, pystyy tulkkaamaan vanhemmilleen, sutviutuu muiden sekaan, ei erotu, on kuin muutkin. Tai siltä se aluksi näyttää, vaikkei olekaan niin. Ylisukupolviset traumat entisestä elämästä ovat yksi romaanin teemoista.
Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi. Kun on kerran lähtenyt kotimaastaan, on aina poissa jostakin eikä sitä aukkoa pysty paikkaamaan millään. Ei sopeutumisella, ei kotoutumisella. Vielä vähemmän sitten, kun entisen elämän ammatti tai asema ei uudessa elämässä olekaan mitään ja on nöyrryttävä yhteiskunnan tukiin. Tämän omanlaisensa irtolaisuuden kuvaamisessa Soudakova on mestari.
Varjele varjoani on alusta loppuun asti kauniisti ja taiten kirjoitettu romaani – yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sotilastausta näkyy – arviossa Erkki Sinivaaran tietokirja Kremlin kellonsoittajat ja Suomi
KIRJAT | Teos kuvaa asiallisesti Suomen ja Neuvostoliiton ja lopulta Venäjän naapurisuhteita jatkosodan päättymisestä Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.
Suuri suosikki ja iso inhokki samassa persoonassa – arviossa Jukka-Pekka Pietiäisen elämäkerta tamperelaisesta huippuvaikuttajasta
KIRJAT | Väinö Hakkila puolusti punavankeja, torjui kommunismia, tuli äärioikeistolaisten kaappaamaksi, uhosi suur-Suomea ja suututti Kekkosen.
Maria Wern palaa kouluaikaisten muistojen aikaan – arviossa Anna Janssonin Pelon labyrintti
KIRJAT | Anna Janssonin 26. Maria Wern -dekkarissa rikostutkija saa hälytyksen Färön rannalle, jossa koira on käynyt pienen tytön kimppuun.
Maria Kallio siirtyy tutkimaan ratkaisemattomia kuolemantapauksia – arviossa Lähtölaukaus
KIRJAT | Perheenäiti on hukkunut Kirkkonummella uima-altaaseen, eikä kaikki välttämättä mennyt niin kuin kerrottiin.