Kuvat: Basam Books
KIRJAT | Henri Hirvenoja antaa äänen vaihto-oppilaille. Monet Nousevan auringon otteessa -teokset tekstit ovat kuin pienoisnovelleja.
”Minimalistinen henkilökuvaus, muutamalla vedolla piirros ympäristöstä, jossa jotain tapahtuu tai ei tapahdu.”
ARVOSTELU
Henri Hirvenoja: Nousevan auringon otteessa
- Basam Books, 2023.
- 115 sivua + kuvaliite.
Henri Hirvenoja (s. 1970) on muun ohessa Bryssel-EU-virkamies-matkaopastaustoilla varustettu runoilija. Monipuolinen tausta heijastuu mainiolla tavalla hänen tuotannossaan, esimerkkinä brysseliläisarjesta ammentanut runokokoelma Pulu huhuili sinua (Monrepoo, 2016). Arjen ilmiöiden tarkkailu, pelkistetty, jopa niukka ilmaisu, kaaren virittäminen ja jännittäminen sekä loppuhuokaus tai -virnistys; tämän rakenteen Hirvenoja saa hyvin toimimaan.
Ja toimii se nytkin, Hirvenojan kahdeksannessa kokoelmassa Nousevan auringon otteessa (Basam, 2023). Kokoelman nimi on paljon puhuva. Hirvenoja on jo lapsuudestaan lähtien ollut koukussa Japaniin ja kyseessä onkin hänen vaihto-oppilasaikana päiväkirjamerkintöihin perustuva proosamuotoinen runoteos. Hyvin autenttinen ja omakohtainen tilitys kouluvuodesta vieraassa maassa ja ennen kaikkea vieraassa kulttuurissa. Autenttisuutta lisää mukaan liitetty kuvaliite, josta nuoren Henrin tunnelmat välittyvät suoraan ilman selityksiä.
Hirvenoja piirtää teräviä ja tarkkoja kuvia ihmisistä, tilanteista ja ympäristöstä. Ennen kaikkea teksti välittää tunteita ja tunnelmia, jotka täyttävät myös rivien välit:
”Kerran koti-ikävä iskee./Haluan ostaa länsimaista musiikkia./ Lämpimät illat korvaavat kaipuun./Kaskaiden tasainen itku, nauru./Tatamimaton tuoksu./ Liian iso tyyny./Ulkomaalaiset tykkäävät kuulemma isoista tyynyistä./ Pääni on kipeä ja niska mutkalla./ Väärinkäsitystä myös se, että tykkäisin kolmiomaisista leväkääryleistä./Saan niitä evääksi joka kerta, koska en osaa sanoa ei.”
Japanilaisia puupiirroksia
Ihmiskuvaajana Hirvenoja on huolellinen ja hienovarainen, sekä ulkoisen havainnoinnin että psykologisen silmän osalta:
Herra Suzuki on:
”Pikeepaitainen mies, jolla kestohymy./ Omanlaistansa charmia, kärsimättömyyttä./ Kesän rippeitä haikeina katselemme./ Mutta hauskaa tästä kummallekin tulee./ Hänellä isot ankeriaankasvattamot./ Hamamatsu erittäin tunnettu ankeriaistaan. /Hänessä jotain hyvin japanilaista./ Paljon ylimääräistä touhotusta. /Toki paljon työtä, ja samalla ripaus sen korostamista, että hän todella tekee työtä. /Tavallaan hellyttävää. Hymyilyttävää./ Myös hieman traagista.”
Monet tekstit ovat kuin pienoisnovelleja. Minimalistinen henkilökuvaus, muutamalla vedolla piirros ympäristöstä, jossa jotain tapahtuu tai ei tapahdu. Ja lopuksi hallittu loppuvinjetti. Kuin japanilaisia puupiirroksia.
Vaihto-oppilaaksi lähtiessään Hirvenoja oli 17-vuotias Japanista innostunut ja suurilla odotuksilla varustettu nuori mies. Sopeutuminen japanilaiseen elämäntyyliin, tapoihin, kulttuuriin, koulumaailmaan ja ihmissuhteisiin ei ollut helppoa, kielestä puhumattakaan. Olla ulkomaalainen, gaijin, tarkoittaa jatkuvaa olemista tarkkailun alaisena, suurennuslasin alla; olemista ulkopuolisena, johon suhtaudutaan näennäisen myönteisesti, kohteliaasti mutta varauksellisesti. Se on rasittavaa, ahdistavaakin. Mutta siihen tottuu, tai siis on totuttava, jos aikoo selvitä.
Toimii myös matkaoppaana
Teos on runokokoelman lisäksi myös opas japanilaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan yleisemminkin. Käytöstavat sisältävät Japanissa runsaasti koodeja, jotka on tunnistettava, jotta selviää päivittäisessä kanssakäymisessä. Kyse ei ole pelkästään kumarruksen kulmakertoimesta vaan sekä sanallisesta että sanattomasta viestinnässä eri tilanteissa. Rituaalit ja seremoniat ovat tärkeitä. Kaiken on oltava ennalta-arvattavaa.
”Intensiteetti läsnä, arjen kanssakäymisissä./ Osa siitä dramatisoitua, vähemmälläkin selviäisi./ Jokainen kohtaaminen, kohteliaisuuden mestariteos.”
Nousevan auringon otteessa kannattaa lukea yhdellä istumalla. Se ei ole vaikeaa, ei pelkästään kohtuullisen sivumäärän takia, vaan tekstin vetävyyden, vaivattoman soljuvuuden ja rytmin takia. Yhdellä lukutempauksella välittyvät parhaiten myös ne Hirvenojan kokemat ja tekstissään tavoittelemat tunnelmat, jotka vain vaihto-oppilas voi kokea.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
