Kuinka paljon voi itseään rakastaa ja vihata? Lähde Jipun kanssa matkalle mielenterveyden vuoristorataan

Kuvat: Juha Mustonen / WSOY

Laulaja Jippu alkoholisoitui jo teini-ikäisenä (IS)

Jippu päätyi väkivaltaisen suhteen vuoksi mielisairaalaan (MTV3)

Jippu avaa kirjassaan nuoruusvuosiensa mallikulttuuria ja koskettelua (Anna)

Kirjapaljastus: Jippu iski Jussi Parviaisen kirkossa (Seiska)

Laulaja Jippu rakastui tulisesti puolta vanhempaan Jussi Lampeen (Metropoli)

Uutuuskirja: Jippu yritti saada väkivaltaisen miehensä rakastumaan faniinsa (Iltalehti)

Siinä muutama Jipun, eli Meri-Tuuli Elorinteen, 36, elämäkerran julkaisun jälkeisistä otsikoista.

Kun perhonen lakkaa hengittämästä -kirjan (WSOY, 2022) kanssa edetessä tuntuu kuin nousisi sappi kurkkuun. Ei siksi, että kirjan päähenkilöä halveksuisi, vaan myötätunnosta, koska hän on rääkännyt itseään viinalla, miehillä ja itseinholla. Aikanaan bipolaarisen diagnoosin saanut nuori nainen on kulkenut elämänsä miehestä toiseen, kaaoksesta seuraavaan ja kostanut itselleen sen kaiken.

Jippu on hypännyt aina seuraavaan rotkoon. Pahimpana niistä hän valitsi itselleen tarkoituksellisesti miehen, joka hakkasi. ”Jonkun pitää laittaa minut kuriin”, Jippu kiristi itseään. Miehellä ei ole kirjassa nimeä. Hän on Möykky. Nimi toki löytyy helposti netistä, sillä otsikot ovat aina seuranneet Jippua.

Jippu sanoo, ettei hyväksynyt rajoja, eikä kukaan ole voinut häntä pysäyttää. Vaikka Jippu kirjassaan toisin väittää, tuntuu, että kukaan hänen läheisistään ei ole kauheasti yrittänytkään. Jippu on ollut heitteillejätetty lapsesta saakka.

* *

Kirjan perusteella kirjoitettujen otsikoiden takana on sairauskertomus. Sekin on syy, että otsikoiden ja lehtijuttujen lisäksi kannattaa lukea itse kirja. Jipun musiikkiura on kirjassa mukana, mutta siten kuten se Jipun elämässä olikin. Pulpahduksina pinnalle.

Jippu on sairautensa hyväksynyt ja osaa sanoittaa mitä tapahtui. Jos Jippu ei ymmärtäisi tilaansa, olisi hänen elämästään vaikeampi kirjoittaa. Tuntojensa sanoittamista hän on harjoitellut teini-ikäisestä saakka eri terapioissa ja välillä suljetulla osastolla. Hän on kertonut tarinansa monesti ja lohduttanut sillä muita, sillä Jippu ei ole yksin.

Jippu kiittää kirjassaan suomalaista mielenterveyshoitoa. ”Kiitos Kela, kiitos veronmaksajat”, hän sanoo. Olette pitäneet Jipun elossa. Bipolaarisuus eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on hänen diagnoosistaan nyt poistettu. Lopussa Jippu saattaa kirjoittaa diagnoosikseen taitelija, kuten yksi Freud-henkinen terapeutti hänelle kerran sanoi.

Jipun pelastaja on uskonto. Ei se uskonto, joka nuoruudessa vei Jipun vieläkin suurempaan hulluuteen ja helvettiin, vaan Jeesus. Sekään ei estänyt viimeisintä avioeroa, mutta sellaista elämä on. Ei se ole koskaan valmis, eivätkä kriisit koskaan lopu.

Eivät edes uskovaisen ihmiset elämässä.

* *

Kai Kortelainen on hyvä kirjoittaja. Tietyille draaman keinoille täytyy nostaa hattua, vaikka sisältö on karu.

Kuvaus Jipun ja Jussi Parviaisen välisestä psykedeelisestä yöstä päättyy näin:

”En nähnyt eroa amerikanbulldoggien, enkä itseni välillä. Molemmilla on juoksuaika.”

Yöstä ei kerrota lopulta muuta.

Myöhemmin Parviainen paljasti suorassa tv-lähetyksessä harrastaneensa seksiä pop-tähti Jipun kanssa ja vieläpä kuvanneensa sen. Surullista, että tyttö, joka näki itsensäpaljastajan, oli joutua pedofiilin uhriksi, joutui katsomaan kun isäpuoli konttasi humalassa munasillaan ja näki siskonsa väkivaltaisen avioliiton, sai vielä tämänkin kontolleen.

Maailma (tai Suomi) ei vielä silloin ollut valmis kauhistumaan seksin salakuvauksesta. Tuntuu, että häpeän tapahtuneesta sai vain Jippu.

Sivumennen sanoen myös Parviaisen koirien kohtalo jäi surettamaan. Kirjassa Jippu kuvailee kolmen suuren amerikanbulldoggin kaatuneen uikuttaen lattialle, kun Parviainen puhui niille kielillä. Se kuulostaa mielen hämäryyden verhon taakse jääneeltä muistikuvalta, ja Parviainen teki koirille ehkä jotain muuta.

Kirjaan kaipaisi henkilöhakemiston. Samoin lista Jipun tuotannosta kiinnostaisi, vaikka kirja on jotain ihan muuta kuin artisti Jippu, mistä esipuheessa jo varoitetaankin.

Kirjan lukeakseen ei tarvitse olla Jippu-fani. Minä en ole. Hädin tuskin tunnen hänen tuotantoaan suurimpia hittejä lukuun ottamatta, ja menneistä juoru-uutisista muistin vain oudon haastattelun, jossa hän ylisti miestä joka sulki hänet hellan ja nyrkin väliin. Minua kiinnosti ihminen-Jippu.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua