Kuva: Universal
KIRJAT | Jos Taylor Swift kiinnostuu jonakin päivänä aidosti politiikasta, Yhdysvalloilla voi olla toivoa. Laululiikkeillä on tunnetusti tehty vallankumouksia.
”Hyvä itsetunto oli murentua koulukavereiden kiusaamiseen.”
ARVOSTELU
Chas Newkey-Burden: Taylor Swift – Elämä ja musiikki
- Suomentanut Jere Saarainen.
- Docendo, 2025.
- 299 sivua.
Maailman varakkain naismuusikko. Maailman eniten musiikkipalkintoja kahminut alle nelikymppinen muusikko.
Maailmantähti, jonka viimeisin kiertue, Eras Tour 2023–2024, tuotti 1,9 miljardia euroa ja käsitti 149 konserttia 53 kaupungissa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa.
Luulisi Trumpinkin hurraavan.
Taylor Swift (s. 1989) on kahden pennsylvanialaisen rahoitus-ammattilaisen Scott ja Andrea Swiftin tytär.
Taylor sai äitinsä toiveesta etunimen, jonka perusteella ei voinut heti päätellä, kumpaa sukupuolta hän oli.
Andrea oli muutenkin edistyksellinen. Hän oli se, jonka päätöksestä perhe jätti Pennsylvanian uuden avaran kodin kuusine makuuhuoneineen ja läheisen joulukuusimetsän, jossa kasvatettiin perheelle sivutuloja ja jossa pieni Taylor eli ikuisessa joulunodotuksessa varhaislapsuutensa.
Yksitoistavuotias Taylor kun oli saanut päähänsä, että Nashvillessä oli hänen tulevaisuutensa.
Countryn kehto veti baseball-kisoissa alkulaulajana ja kansallishymnin pontevasti vetäisseenä pikkujulkkiksena tiedettyä Tayloria kehittymään oikeiden levytuottajien ja viisunikkareiden seuraan.
Taylor vain tiesi, ettei ollut muuta tietä toteuttaa unelmaansa.
Hän halusi laulaa ja kirjoittaa omat kappaleensa. Siihen tarvittiin kitara, hyvä itsetunto ja mielikuvitusta. Ja muutama ymmärtäväinen ihminen.
Laulajan sielun hän oli perinyt äidinäidiltään, oopperalaulajana menestyneeltä Marjorie Finlayltä, hauskalta tyypiltä, joka lumosi kaikki huoneeseen astuessaan.
Ja kirjoittamista hän rakasti. Kun kahdeksanvuotias sai ensimmäisen sähkökitaran, kaksitoistavuotias tahtoi jo 12-kielisen akustisen kitaran, ”koska siinä oli riittävästi haastetta”.
Sormet teipattuina nuori neiti käytti kaiken vapaa-aikansa sen opetteluun. Kun koulukaverit bilettivät, Taylor soitti.
* *
Hyvä itsetunto oli murentua koulukavereiden kiusaamiseen. Kun varhaisteinistä ja tämän country-innostuksesta alettiin kirjoittaa lehdissä, kaverit sulkivat Taylorin pois piiristään.
Lahjakkuus on varhaismurrosikäisille kirous, väärä musiikkimaku nyt ainakin.
Kun äiti Andrea huomasi, että tytär alkoi eristäytyä koulunkäynnin hankaloituessa, päätös Nashvilleen muuttamisesta vahvistui.
Sijoitusalan ammattilaisille asuinpaikalla ei ollut niin väliä, vaikka vähän tietysti silloin, kun Scott Swift löysi purjeveneelleen hyvän sataman uudesta kotikaupungista.
Mutta huomionarvoista Taylorin kehityksessä ammattimuusikoksi on se, että vanhemmat tukivat tyttären peräänantamattomuutta. He tukivat ennen kaikkea asennetta ja halua kehittyä.
Scotilla ja Andrealla ei kuitenkaan ollut vaatimuksia tämän menestymisen suhteen.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin koko perhe on mukana yrityksessä nimeltä Taylor Swift.
Amerikkalainen unelma kävi toteen.

Kuvat: Docendo / Chas Newkey-Burden
* *
Taylor Swiftin työelämäkertaa lukiessa tulee toistuvasti esiin se, kuinka tämä nuoresta iästään huolimatta tiesi tarkalleen, että biisit syntyvät oikeastaan annettuina.
Maailmanmenestykseen johtanut alkio on kuoriutunut parhaimmillaan hyvässä flow’ssa parissakymmenessä minuutissa jalostettavaksi.
Siitä alkaa jakso, jossa kappaletta kehitellään, varioidaan, täytetään ja sovitetaan, kehitetään omaperäinen soundi ja lopulta luodaan siitä musiikkivideo.
Koska Taylor Swiftillä on skenografista näkemystä ja pieni tarkka kohtaus tai tunnekuva jostakin elämänhetkestä sanoituksena, biisin visualisoinnille on parempi pohja kuin auringonpaisteelle omistetuissa shalla-la-la-la-la-lurituksissa.
Taylor Swiftin metodi on sama kuin liedintekijällä: kerro tarina ja nouki kuulija rattaille.
* *
Työelämäkerta? Sitä Taylor Swift – Elämä ja musiikki (suom. Jere Saarainen; Docendo, 2025) on. Monien kuuluisuuksien, kuten Michael Jacksonin ja Angelina Jolien elämäkerturi Chas Newkey-Burden siteeraa ahkeraan musiikkialan julkaisuja ja valtalehtiä Sunday Timesistä The Guardianiin pannakseen kriitikkojen suulla Swiftin albumit järjestykseen Taylor Swiftistä (2006) The Tortured Poets Departmentiin (2024).
Mitään erityisen omaperäistä sanottavaa Burkenilla itsellään ei Swiftin kehityksestä ole.
Mutta totuus on myös, että Swift näyttää onnistuneen suurelta osin kaikilla albumeillaan.
Tyylinmuutos oli suurin vuonna 2014 countryn jäädessä taakse ja popin paukkuessa päälle. Mutta millä sarananväännöllä Swift sen tekikään?
Shake It Off ja Blank Space merkitsivät myös eurooppalaisille nuorille hetkeä tutustua ilmiöön Taylor Swift.
Itsekin ällistyin 1989-albumin (2014) herättämää innostusta aiemmin lähinnä Turmion Kätilöistä lämmenneissä lähipiirin nuorissa naisissa.
Nämähän väänsivät Shake It Offista flashmobia ja opettelivat koreografiat ulkoa.
Swiftin naisasia yhtyneenä avoimen romanttiseen elämännäkemykseen, vähemmistöjen puolustaminen, oikeudentuntoisen koulutytön maine ja halu lahjoittaa osa päälle satavasta mannasta hyväntekeväisyyteen ja syöpälasten hoidon edistämiseen tuntuivat varmasti monista nuorista selkeältä eetokselta monivalintojen sekavassa maailmassa.
Taylor sanoitti myös taajaan vaihtuvia poikaystäviään kappaleisiinsa. Oli hauska bongata, mistä löytäisi Jake Gyllenhaalin, Harry Stylesin tai Joe Alwynin.
Swift tarjosi omat valintansa ja pettymyksensä ”sinkut paljaina” -megashow’ssaan.
Kirjaa lukiessa tulee kyllä usein mieleen, että megatähden suhteissa on vahva syöttö fantasiapeliin, jossa peilataan omakuvaa hetki julkisuudessa ja vaihdetaan toinen linssi tilalle.
Syvästi koetut ihmissuhteet tunnetusti satuttavat pahastikin.
Taylor Swiftin vauhdilla naisenergian uusintaminen, tunteiden keruu ja maskuliinisilta rock-piireiltä kopioitu egotestailu lienee ollut suhteissa päällimmäisenä.
Ja nyt amerikkalaisen jalkapallon tähti Travis Kelce on ystävyysrannekkeineen Swiftin pyörteissä jo toista vuotta. Moni hurraa urheilu- ja musiikkimaailman romanttisimmalle liitolle.
Mikä ettei. Jos ylipainosta kärsivä nuori nainen saa tästä potkua omiin muuveihinsa ja alkaa liikuntaharrastuksen, aina parempi.
* *
Swiftin giganttinen suosio eri ikäisten naisten keskuudessa on häkellyttävä.
Vilpittömältä tuntuvat lausunnot ja halu tukea tyttöjen maailmaa tuomalla sanoituksillaan samastumispintaa on toiminut menestysreseptinä jo kaksikymmentä vuotta.
Swift on itse pohtinut jatkoa uralleen biisinkirjoittajana countrytähdille. Teiniangstin sijaan hän voi hyvin palata kypsyyttä korostavan countryn tarinoihin.
Entä country-musiikki ja konservatiiviset, republikaanien suosimat arvot, heteroseksuaalinen perhe, uskonto ja isänmaa sekä oikeus puolustaa itseään asein, miten ne istuvat Swiftiin?
Vuonna 2020 julkaistussa, Swiftin vuosien 2018–2019 kiertueelta kuvatussa Miss Americana -dokumentissa laulaja laukoi suorat sanat Trumpista ennen presidentinvaaleja: ”Minun täytyy olla historian oikealla puolella. Jos saan huonoa medianäkyvyyttä sanomalla, ettei homofobista rasistia pitäisi päästää virkaan, olkoon sitten niin. En oikeasti välitä.”
Tätä ennen Swift halusi pysytellä politiikan ulkopuolella. Mutta kuppi selvästi täyttyi Trumpin pyrkiessä uudestaan presidentiksi.
Swift tuki sekä Joe Bideniä että Kamala Harrisia. Loppukiri ei ihan riittänyt, vaikka Swiftin uumoiltiin vaikuttavan mielipiteillään kiistatta lopputulokseen.
Trumpkin pelkäsi ja pelkää edelleen. Hän ei hurraa.
Hänen propagandassaan Swift on hahmo, jonka olisi syytä pelätä.
Siksi hän valjasti myös tekoälyn pelleilemään puolestaan. Laajasti julkisuutta saaneessa postauksessa tekoälyllä luodut Swift-hahmot kehottavat äänestämään Trumpia.
Jos Swift kiinnostuu jonakin päivänä aidosti politiikasta, Yhdysvalloilla voi olla toivoa. Laululiikkeillä on tunnetusti tehty vallankumouksia.
Anne Välinoro
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elämä on parasta alkoholia – arviossa Apollinairen Alcools
KIRJAT | Ranskalaisen 1900-luvun runouden merkkipaaluihin kuuluva Guillaume Apollinairen runoteos Alcools on nyt suomennettu ensimmäistä kertaa kokonaan.
Veljineen Hannu Väisäsen kertoja kokee olevansa välillä yksi suuri ruumis – arviossa Viisikko
KIRJAT | Vanikan palat ja Toiset kengät -romaanit lukeneille Viisikko täydentää poikaparven ja ukkokodin ainoan pysyvän naisen eli siskon kohtalot.
Jonna Järnefeltin luonteva dialogi saa arvoisensa tulkinnan – esikoisteos Casablancan rauniot vain äänikirjana
KIRJAT | Jonna Järnefeltin esikoisteos osoittaa, että tunnettu näyttelijä osaa luoda tarinaa kuljettavaa dialogia. Kahden naisen ystävyyttä hän kuvaa lämmöllä.
Terävä satiiri taiteen ja rahan suhteesta – arviossa Hanna Arvelan Safe Space
KIRJAT | Taiteilijamaailmaan sijoittuva satiiri kuvaa kulissien taakse kätkeytyvää vallankäyttöä. Arvelan satiiri osuu ennen kaikkea miestaiteilijoihin.