Kolme askelta muutokseen – arviossa Stressiharha sekä Urheilijan ja kuntoliikkujan hengitysopas

Kuvat: Tuuma-kustannus / Nemo

Kevään korvalla monen jaksaminen on kovilla. Kaksi hiljattain julkaistua tietokirjaa tarjoaa työkaluja stressin kanssa luovimiseen sekä hengityksen sujuvoittamiseen.

Kukapa ei olisikaan kiinnostunut olotilaa kohentavista täsmäkeinoista, semminkin kun ne perustuvat tutkittuun tietoon ja esitetään helppotajuisesti. Käytännönläheinen ote valaa uskoa muutoksen mahdollisuuteen.

Laura Sokan Stressiharha – Miksi ajattelutavoilla on väliä? (Tuuma-kustannus, 2026) auttaa asennoitumaan rakentavasti stressiin työelämässä. Camilla Ukkosen ja Milja Markkasen yhteistyönä syntynyt Urheilijan ja kuntoilijan hengitysopas (Nemo, 2026) opastaa hengityshaasteiden kanssa painivia kohti luontevaa ja tehokasta hengitystä.

Teokset puhuvat samasta todellisuudesta samankaltaisella tavalla. Sekä hengitys että stressi ovat fysiologisia toimintoja, joita hengitysvalmennus ja viisas stressin johtaminen uudelleen ohjelmoivat.

Urheilusuoritus on usein paineistettu tilanne, josta voi selvitä harjoitettavissa olevilla taidoilla, muistuttaa Markkanen. Sokan käsitys stressista mukailee ajatusta. Hän näkee stressin kehollisena viestinä, joka käskee ihmistä pysähtymään, ja hengityksen tapana tasata kierroksia.

Hengitysopas raottaa hengitystekniikkaa, jonka kulmakiviä ovat oman kehon kuuntelu, hengityskoordinaatio ja aktiivisuustason mukainen hengitystapa. Toisin kuin joogaperinteiden pranayama-harjoitukset ja muut tarkat hengitysmetodit, Markkasen hengitysohjaus huomioi useita muuttujia hengityksen taustalla. Lähestymistavan valttina onkin mukautua yksilöllisiin tarpeisiin.

Stressiharha esittää, että osa stressin negatiivisista vaikutuksista juontaa kielteisestä suhtautumisesta stressiin. Kuormittavuuden voikin vähentyä omaa suhtautumista muuttamalla. Stressin voi jopa kääntää voimavaraksi. Teos höystää ajatusmallia puhuttelevilla käsitteillä, kuten hyvä ja huono stressi sekä posttraumaattiseen kasvu.

Hengitysopas tarjoilee kattavan mutta tarpeeksi yksinkertaisen sapluunan hengityksen kehittämiseen. Stressiharha on tärkeä puheenvuoro stressipuheen monipuolistamisesta. Stressin aiheuttajia ei kuitenkaan avata riittävästi, jotta lukija voisi itse punnita ehdotetun ajatusmallin hyötyjä ja heikkouksia.

* *

Teoksia voi lukea johdatuksina hengityksen ja stressintutkimuksen syvään päätyyn mutta myös toimintaohjeina.

Stressiharha ammentaa kirjailijan aivotutkimuksen väitöstyöstä ja urasta. Sokka on neuropsykologian erikoispsykologi, psykologian tohtori ja psykoterapeutti. Hengitysoppaan taustalla on Markkasen YAMK-opinnäytetyö, ura hengitysvalmentajana sekä joukko asiantuntijahaastatteluja. Ukkonen on teoksen haamukirjoittaja.

Hengitysopas kuljettaa lukijaa taiten valtavan tietomassan läpi. Stressiharha on rajaukseltaan huomattavasti kapeampi, sillä se perustuu yhden argumentin perinpohjaiseen käsittelemiseen. Siinä on myös hivenen valistava ote, mikä ilmenee tavassa puhutella lukijaa yleistysten ja retoristen kysymysten kautta sekä vetoamalla arkikokemukseen stressiä aiheuttavista tilanteista.

Tietoteoksia yhdistää myös käytännön kulma ja itseapumainen ote. Hengitysoppaan fokus on arjen taitojen päivittämisessä. Stressiharha puolestaan kehystää stressitaidot osaksi henkistä kasvua. Teoksen julkaissut Tuuma-kustannus keskittyy itsensäkehittämiskirjallisuuteen.

Self help -formaatti näkyy myös kerronnassa, joka kulkee ongelman haarukoimisesta tietopohjan laajentamiseen ja ratkaisujen tarjoamiseen. Kolmivaiheisuus kiteyttää myös oppaiden toimintamallin. Tunnista, hyväksy, käytä hyödyksi, opastaa Stressiharha. Tunnista, tiedä, tasapainota, resonoi Hengitysopas.

Molemmat teokset onnistuvat itseapugenrelle tunnusomaisesti puhuttelemaan lukijaa ja esittämään sanomansa yleistajuisesti. Stressiharhassa yksittäisiä tutkimuksia ja testiasetelmia käsitellään paikoin puuduttavan seikkaperäisesti. Toisaalta kunkin luvun lopussa on tiivis yhteenveto, mikä helpottaa, jos kaikkea ei jaksa lukea.

Ukkolan ja Markkasen teoksessa vilisee tosin puhekielisyyttä ja onpa painokseen jäänyt muutama kirjoitusvirhekin. Jäsentämisessä on myös parantamisen varaa, sillä urheilijoiden ja asiantuntijoiden haastattelut poikkeavat tyylillisesti muusta sisällöstä. Anatomiset havainnekuvat lisäävät kuitenkin teoksen ymmärrettävyyttä.

Tieto- ja itseapukirjallisuuden yhtälön ansio on varmasti siinä, että se puhuttelee laajoja yleisöjä. Akateemisesti orientoitunutta lukijaa saattaa kuitenkin häiritä teosten yksinkertaistettu kieli ja kantaaottavuus.

* *

Käytäntöorientaatio ilmenee teoksissa erilaisina harjoitteina, joiden kautta lukija pääsee testaamaan uusia oppeja kokemuksellisesti. Siinä missä stressinkäsittelyn tehtävät liittyvät mielenhallintaan ja muutosjohtamiseen, ovat hengitysoppaan harjoitteet kehollisia.

Stressitaidot ovat ajattelumalleja, joilla stressaava tilanne otetaan haltuun suhtautumalla stressiin rakentavasti. Sokka opastaa kytkemään ne arkeen ns. ankkurihetkien avulla. ”On aika ottaa tulevaisuuden stressitaidot liiketoiminnan ja kasvun keskiöön!” markkinoi kirjailija nettisivuillaan uutuusteostaan.

Hengitysoppaan harjoitteet ovat yksi teoksen helmistä. Ne ovat selkeitä, täsmällisiin tavoitteisiin kytkeytyviä sekä yksinkertaisia. Markkasen mukaan hengitysharjoitteet ovat kuitenkin vain työkalu kohti tasapainoista ja taloudellista hengitystä, johon ei tarvitse kiinnittää huomiota.

Opuksia yhdistää itseapugenrelle ominaisesti myös ajatus yksilön kykyjen optimoinnista.

Hengitysoppaassa hyvä hengitys nähdään siltana parempaan urheilusuoritukseen, nopeampaan palautumiseen sekä vapaampaan hengittämiseen. Hengitys on kilpailuetu, tiivistää Markkanen.

Stressiharhassa on kyse ajattelun optimoinnista. Teoksessa puhutaan kasvun asenteesta, jonka tulisi ohjata rakentavaa suhtautumista stressiin. Stressi nähdään asenneongelmana, josta kärsii paitsi yksilö heikentyneenä työkykynä, myös yritysorganisaatio esimerkiksi mainehaittana sekä latistuneena työkulttuurina.

”Stressi ei ole vihollinen vaan liittolainen” -lähestymistapa tulee kirjaa kärjekkäämmin esille Sokan verkkosivuilla. ”Työelämä ei ole rikki”, sivusto lupaa ja kannustaa luomaan ”kasvukyvykkäämpiä ja elinvoimaisempia yhteisöjä” kanavoimalla stressi ”kohti parempia päätöksiä ja tuloksia”.

Tällaisessa kehystyksessä on vaaransa, sillä se sysää vastuuta muutoksesta yksilölle ja antaa jatkokauden organisaation kestämättömille toimintatavoille. Sokka sivuuttaa kysymyksen siitä, millaista vallankäyttöä uuteen tutkimuspohjaiseen stressikäsityksen soveltamiseen työelämässä voi hyvinkin liittyä.

* *

Kirjailijoilla on yrittäjätaustaa. Markkanen on kehittänyt viimeisten 20 vuoden ajan OxyGoal-menetelmää toiminnallisiin hengityshaasteisiin. Sivustonsa mukaan Sokka konsultoi, kouluttaa ja valmentaa työyhteisöjä stressin, työhyvinvoinnin, työkyvyn ja palautumisen teemoista.

Oppaat voikin nähdä tietokirjallisuuden ohella osana tekijöiden tuoteperheitä. Markkanen on tiivistänyt kehittämänsä hengitysvalmennusmetodin yksiin kansiin. Sokka paketoi kirjan kautta ratkaisulähtöisen lähestymistavan stressiin.

Vaikka yhä useammalla on nykyään monta hattua, saa kirjailijoiden yrittäjätausta pohtimaan, puhuuko teoksissa ensisijaisesti tutkija vai konsultti. Sokka käsittelee teoksessaan stressintutkimuksen moniäänisyyttä, mutta vain lääketieteen valossa. Työelämän stressiä tuottavia rakenteita ei edes käsitellä – ehkä siksi, että teos heijastaa organisaatioiden näkökulmaa.

Viime vuonna ilmestynyt Väsymyksen aika (2025; lue Aila-Liisa Laurilan kirjoittama arvio tästä) lähestyy stressiä toisin. Historiantutkija Mona Mannevuon tietoteos osoittaa, että uupumus on liittynyt kiinteästi modernin yhteiskunnan rakentumiseen. Työlääketiede ja työpsykologia ovat luoneet perustan suomalaiselle tehokkuusajattelulle, jonka kääntöpuolena on krooninen väsymys.

Stressiharhaa onkin vaikea olla katsomatta osana arjen lääketieteellistymistä. Uutuusteoshan lähestyy stressiä yksilön käytöksen ja asennoitumisen ongelmana aivotutkimukseen tukeutuen. Moni voi kuitenkin kokea teoksen ratkaisukeskeisen otteen voimauttavana ja merkityksellisenä. Sikäli on lohdullista, että Sokka pyrkii määrittelemään stressin selviytymiskysymyksenä.

Hengitysopas sopii kaikille liikkujille sekä urheilevia lapsia ja nuoria tukeville aikuisille. Stressiharha on suunnattu erityisesti työelämässä stressiä kohtaaville yksilöille ja organisaatioille. Sitä voinee soveltaa arjen konteksteihin, kuten uusintavaan hoivatyöhön. Jos uusliberaalit lähtöoletukset vieraannuttavat, teos ei kenties ole lukemisen väärti.

Itseapugenreen solahtavina tietokirjoina teokset uponnevat parhaiten niihin, joita suorituskyvyn optimointi motivoi, tutkittu tieto vakuuttaa ja joilla on resursseja testata teosten ehdottamia muutospolkuja.

Suvi Baloch

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua