Kissa antaa elämälle uuden suunnan – arviossa Shō Ishidan Lääkkeeksi määrätään kissa

Kuvat: Gummerus

Shūta Kagawa hakee apua hieman epämääräiseltä mielenterveysklinikalta. Se ei ole ensimmäinen klinikka, jolla hän käy hakemassa apua, mutta harvat lääkärit tuntuvat olevan kiinnostuneita potilaistaan. Shūtaa vaivaa työ: hän haluaisi irtisanoutua, koska ei kestä työtään. Työpaikka on melkoinen hikipaja. Toisaalta se on iso, mainoksista tunnettu yritys, eikä irtisanoutuminen tunnu mahdolliselta.

Lääkäri määrää Shūtalle hoidoksi kissan. Hänen on huolehdittava kissasta viikon ajan ja tultava sitten takaisin. Shūta luulee kissaa vitsiksi, mutta lääkäri on ilmeisen tosissaan. Muutaman päivän päästä Shūta on taas lääkärillä valittamassa siitä, miten kissa tuotti hänelle potkut: se sattui silppuamaan nipun tärkeitä papereita. Lääkäri on tyytyväinen: Shūtahan nimenomaan halusi irtisanoutua työstään!

Lopulta kissa osoittautuu kuin osoittautuukin tehokkaaksi lääkkeeksi. Kissan saamisesta seuraa joukko yllättäviä käänteitä, joiden myötä Shūta saa elämänsä uuteen järjestykseen. Omituinen klinikka ja sen kummallinen lääkäri todella pystyvät auttamaan.

​Shō Ishidan Lääkkeeksi määrätään kissa (Gummerus, 2026) on episodiromaani, jossa on viisi erillistä kertomusta kissojen parantavasta voimasta. Tarinat kytkeytyvät kepeästi yhteen ja niistä piirtyy yksittäisiä kertomuksia laajempi kokonaisuus. Klinikan ympärillä oleva mysteerin verho raottuu hieman, mutta aivan kaikkia salaisuuksia ei selviä. Se on ymmärrettävää: japaniksi sarjaa on ilmestynyt ainakin viisi osaa. Myöhemmät osat jatkavat ilmeisesti samaa rataa.

Romaanin muoto tuo mieleen Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy (lue arvio), joka sekin on leppoisten hyvänmielen episodiromaanien sarja. Formaatti lienee suosittu Japanissa. Lääkkeeksi määrätään kissa on menestynyt mukavasti ja englanniksi sarjan kirjoista on ilmestynyt jo kolme. Epäilemättä lisäsuomennoksia on odotettavissa, jos sarja on Suomessakin suosittu.

Miksipä tällainen ei menestyisi. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja Raisa Porrasmaan suomennos on totutun hyvää tasoa. Toisinaan suomennosta on mukautettu suomalaiseen kulttuuriin, paikoin Porrasmaa avaa japaninkielisiä merkityksiä kepeästi. Alaviitteitä ja laajempia selostuksia ei tässä kepeässä viihderomaanissa ole, mikä on hyvä.

Kissojen ystävät ilahtuvat varmasti siitä, miten kirjassa kissoja kuvaillaan, olkoonkin että kirjan viides episodi ihastelee kovin scottish fold -kissoja. Tämän rodun kasvattamista pidetään epäeettisenä, koska kaikilla rodun kissoilla on kivulias geenimuunnos. Suomennokseen on lisätty perusteltu huomautus asiasta. Ylipäänsä toki kirjan tapaa suhtautua kissojen hoitoon asiana, jonka voi lykätä kenen tahansa klinikalle tulevan hoidettavaksi, voi pitää vähän epäilyttävänä, mutta se menkööt kirjallisen vapauden piikkiin.

Hieman vieroksun kirjan markkinointimateriaalien hehkutusta kirjan ”japanilaisesta mystiikasta”. Se haiskahtaa vähän orientalismilta. Japanilaiset ovat ihanan kummallisia ja siksi japanilaiset kirjat ovat niin kiinnostavia ja mystisiä – onko tällainen ajattelu ihan tätä päivää? Totta kai Lääkkeeksi määrätään kissa -kirjassa on omat japanilaisen kulttuurin ominaispiirteensä, mutta ei sen mystiikassa ole mitään erityisen japanilaista. Suomalaisen kirjallisuuden kentällä kirjoitetaan ihan yhtä lailla ihastuttavaa, mystistä ja outoa kirjallisuutta, jos vain kääntää katsettaan hieman valtavirrasta sivuun.

Lääkkeeksi määrätään kissa on hyväntuulinen kirja, jossa kissat saavat ihmiset pohtimaan elämänvalintojaan uudessa valossa. Sellaisena se oli oikein kelpo viihdettä. Vetikö kirjan maailma niin hyvin mukaansa, että haluaisin jatkaa jatko-osien parissa? Siitä en olekaan sitten yhtä varma.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua