Kuvat: Teos / John Packman
KIRJAT | Jos mielit menestyskirjailijaksi, lue Rebecca F. Kuangin Yellowface. Vai pitäisikö sittenkin sanoa, älä lue.
”Yellowface pitää lukijaa otteessaan trillerin tavoin.”
ARVOSTELU
Rebecca F. Kuang: Yellowface
- Suomentanut Helene Bützow.
- Teos, 2024.
- 338 sivua.
Jos mielit menestyskirjailijaksi, lue Rebecca F. Kuangin Yellowface (Teos, 2024). Vai pitäisikö sittenkin sanoa, älä lue. Ehkä tulevaa kirjailijaa ei pidä pelotella kustannusmaailman raadollisuudella, vaikka kaiketi kirjabisnes on täällä meillä inhimillisempää kuin rapakon takana.
Yellowface on vetävä ja hirtehinen satiiri, ja kuten satiiriin kuuluukin, kirjassa on totta toinen puoli. Ainakin sosiaalinen media voi olla juuri niin piinaava kuin Kuang kuvaa.
June Hayward on aloitteleva kirjailija, jonka esikoisromaani on kokenut unohduksen, eikä uutta tekstiä tahdo syntyä. Opiskeluaikainen on-off-ystävä, kiinalaisamerikkalainen Athena Liu sen sijaan on painosten kuningatar ja kaikkien lemmikki.
Athena kuolee tapaturmaisesti omassa kodissaan, kun June on läsnä. Athenan kirjoituspöydällä on keskeneräinen romaanikäsikirjoitus kiinalaisista sotilaista ensimmäisessä maailmansodassa. June ei voi vastustaa kiusausta, vaan ottaa käsikirjoituksen mukaansa. Hän kirjoittaa raakileen valmiiksi ja tarjoaa sen omissa nimissään kustannettavaksi. Hän onnistuu vakuuttamaan itselleenkin, että kirja on oikeasti hänen, ja tarinan loppuunsaattaminen on vain kunnianosoitus ystävälle.
Seuraa uskomaton menestys. June saa palkintoehdokkuuksia, hän on bestsellerlistalla ties kuinka kauan ja kutsuja tilaisuuksiin satelee. Kaikki menee hyvin, kunnes sosiaaliseen mediaan ilmestyy AthenaLiusGhost. Kuka on nimimerkin takana? Onko Athena noussut kuolleista, vaikka June itse omin silmin näki tämän kuolevan?
* *
Netin vihakampanja yltyy yltymistään. Kustantaja ja agentti eivät ole huolissaan, sillä somekampanja on vain hyväksi myynnille. Ei väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. June on kuitenkin musertua vihavyöryn alle.
”…en voi keskittyä mihinkään muuhun, makaan vain kippurassa sängyssä, selaan joko läppäriä tai puhelinta, luen uusia ja vanhoja kommentteja viideltä eri alustalta.”
Ei riitä, että June kokee vihaa Athenan tekstin varastamisesta, hänet tuomitaan myös valkoisena kirjailijana, joka ei saisi kirjoittaa kiinalaisista. Valkoihoinen June on yellowface, kulttuurinen omija.
* *
Mutta onko ylistetty Athena lopulta ollut kaiken ylistyksen arvoinen? Kun June alkaa miettiä, mitä kaikkea heidän yhteisiin kokemuksiinsa liittyy, alkaa paljastua myös seikkoja, jotka saavat kyseenalaistamaan Athenan motiiveja. Oliko kaikki vain suunniteltua toisten hyväksikäyttöä?
”Yellowface on pääosin kauhukertomus yksinäisyydestä alalla, jota leimaa vimmaisa kilpailu”, kirjoittaa Rebecca F. Kuang kirjan lopussa osoittaessaan kiitoksia omille tukijoilleen ja läheisilleen.
Yellowface pitää lukijaa otteessaan trillerin tavoin. Kuinka käy Junen, tekikö hän väärin vai onko hän sittenkin sankari? Helene Bützowin suomennos tekee kirjalle oikeutta. Hänen käsittelyssään myös some-kommentit ovat kääntyneet suomeksi hyvin luonteviksi.
Kiintoisa yksityiskohta kirjassa on se, kuinka menestyskirjailijoilta kärtetään kommentteja aloittelevien kirjailijoiden teosten kansiin. Tässä Yellowfacessa suosittelijana on Stephen King, joka muutenkin mainitaan joitakin kertoja kirjassa. Kingin sanat voi kyllä tämäkin lukija allekirjoittaa:
”Vaikea laskea käsistä, vielä vaikeampi unohtaa.”
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.