Kuvat: Anna Pölkki / Avain
KIRJAT | Metsien kaukainen sini avaa näkymän punaisen talon elämään maalla kauneuden kaipuusta, puutarhatöistä, sienien poiminnasta, kirjoittamisesta ja päivittäisestä taistelusta sairauden kanssa.
ARVOSTELU
Anna Pölkki: Metsien kaukainen sini
- Avain, 2024.
- 222 sivua.
Anna Pölkki kertoo Kustantamon kuulumisia -blogissa siitä, miten luonto inspiroi häntä kirjoittamaan sairauden keskellä.
”On varmasti monia, joille oman kirjan käsiin saaminen on suuren unelman täyttymys, mutta omaa unelmaani tulkitsen myös varjojani vasten: tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että olen onnistunut toteuttamaan kirjailijaunelmani siitä huolimatta, että olen vakavasti sairas ja virallisesti työkyvytön.”
Metsien kaukainen sini (Avain, 2024) on vaikeasti määriteltävissä olevaa kirjallisuutta. Onko se kaunokirja vai tietokirja? Pölkki aloittaa kirjansa selvittämällä sairauttaan ja siihen liittyvää problematiikkaa. Lukija voi olla ymmällään ja kysyä itseltään, mihin lokeroon tämän kirjan sijoittaisin.
Kunnes sivulla 32 Pölkki alkaa kirjoittaa päiväkirjaa 3.8.2021 siteeraten L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö -kirjaa. Se on ollut Pölkin oppaana kirjoittamisen maailmaan.
Toinen tärkeä kirjailija Pölkille on ollut Anni Swan, joka auttoi häntä sopeutumaan savolaiselämään Kangasniemellä, jonne Swankin ajautui mentyään naimisiin Otto Mannisen kanssa
Metsien kaukainen sini on varmaan miehiselle lukijalle vähän vierasta omaksua, teksti kun on kovin feminiinistä ja vaaleanpunaista, kuten Pölkin kirjoituspöydän väri. Mutta voi se tehdä hyvää ja auttaa miestä ymmärtämään romanttista kauneuden rakastajaa.
Toisaalta kuvaus psykoosista, johon kaksisuuntainen mielialahäiriö Pölkkiä johdattaa, on rankkaa tekstiä. Sitä joutuu pakkohoitoon ja lamauttavien lääkkeiden syövereihin. Eihän kenellekään voi sellaista toivoa.
Kirjailija elää Kangasniemellä puolisonsa E:n kanssa. Askarruttamaan jäi, onko E töissä vai työtön, ja miten tämä pieni perhe tulee toimeen. On autot, moottoriveneet ja muita nykyajan vempeleitä.
Pariskunta pyrkii tekemään vuodenkierron mukaisesti puutarhatöitä. Asiaatuntevaa voi hymyilyttää, että perunoita ”kylvetään” ja porkkanoita ”istutetaan”. Ilmeisesti perunakuokkaa ei ole hoksattu ostaa vaan perunat nostetaan lapiolla.
Psyykkisesti sairasta ihmistä luonto auttaa. Pölkki kuvaa kauniisti metsän vaikutusta, sen antimia (erityisesti kantarelleja ja vadelmia), sekä metsän tunnelmaa, valoa ja ääniä tai hiljaisuutta. Luonto parantaa.
Metsien kaukainen sini on erilainen lukukokemus. Se varmasti puhuttelee enemmän nais- kuin mieslukijaa, jos tällainen väite sallitaan. Tytöt ja naisethan ovat lapsuudessaan, nuoruudessaan ja vieläkin vankkoja L. M Montgomeryn ja Anni Swanin lukijoita, puhumattakaan Jane Austenista tai Charlotte Brontësta…
Jukka Kallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Lapset tappajina – arviossa Anu Kaajan Siluetinleikkaaja
KIRJAT | Anu Kaaja opetteli leikkaamaan siluetteja, jotta ymmärtäisi paremmin teoksensa hahmoja.
Matti Pesolan Horjumaton Varjonen on kunnianosoitus vaikeiden aikojen suunnannäyttäjälle
KIRJAT | Horjumaton Varjonen -kirjan luettu on helppo todeta: tämän kirjan Unto Varjonen on totta vie ansainnut.
Liiankin runsas lukuromaani – arviossa Chris Whitakerin Kaikki pimeän värit
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.