Keksijä Nikola Teslan säkenöivä elämäntarina on kuin tehty menestyselokuvaksi – arviossa Richard Munsonin tietokirja

Kuvat: Amy Tripple / Aula & Co

Nikola Teslan nimi elää sähköautoissa ja magneettivuon tiheyden yksikössä teslassa. Hän on kuitenkin tuntemattomampi kuin esimerkiksi aikalaisensa Thomas Edison. Hehkulampun keksinyt ja General Electricin perustanut Edison kehitti ja kaupallisti muiden keksintöjä. Monet Teslan keksinnöt sen sijaan pystyttiin toteuttamaan vasta vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.

Kroatiassa syntynyt Tesla työskenteli Yhdysvaltoihin muutettuaan Edisonin yrityksessä, mutta lopulta heistä tuli kilpailijoita. Edison pyrki valaisemaan kodit ja kaupungit tasavirralla, mutta Tesla kehitti vaihtovirtaa, jota pystyttiin siirtämään pidempien matkojen päähän. ”Virtojen sodan” voittanut Tesla keskittyi keksintöjensä hyödyntämisen sijaan muuttamaan maailmaa langattomalla sähkön- ja tiedonsiirrolla. Hän ideoi nykymaailman internetin ja älypuhelimet jo sata vuotta sitten.

Teslan 300 patentista monet ehtivät vanhentua ennen kuin keksintöjen valmistaminen oli mahdollista. Teslaa ei koskaan palkittu Nobelilla, mutta hänen tieteelliset löytönsä toivat niiden kehittäjille palkintoja vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Rahoittajien haalimista ja patenttioikeudenkäyntejä

Historia tuntee Leonardo da Vincin kaltaisia neroja, jotka keksivät sellaista, mitä ei heidän aikanaan pystytty toteuttamaan. Aika on vuosisatojen takaiselle keksijälle armollinen, sillä hulluimmat ideat ovat hautautuneet historian tomuun.

Sen sijaan 1900-luvun taitteessa maailmaa muuttaneen Nikola Teslan keksinnöistä muistetaan myös utopistiset ideat, sillä hänen aikansa lehdet seurasivat tarkasti sähköalan kehitystä.

Richard Munson on sovittanut aikalaiskertomuksia ja kirjeenvaihtoa kirjojen ja elämäkerran kertomaan Tesla-tarinaan. Näin syntyy värikäs kertomus erikoisesta keksijästä.

Munson kuvaa ansiokkaasti myös Teslan karua arkea. Keksijänero olisi halunnut uurastaa pajallaan, eikä hajottaa huomiotaan töiden tai rahoittajien etsimiseen.

Tesla tarvitsi apua markkinoidakseen ja hyödyntääkseen keksintöjään. Hän ajautui periamerikkalaisiin oikeustaisteluihin puolustaessaan patenttejaan lakimiesarmeijaa vastaan. Tehtävää hankaloitti erikoinen työtapa: Tesla sivuutti usein luonnos- ja piirrosvaiheet sekä mallikappaleet, sillä hän ideoi ja kehitteli keksintöjä mielessään.

Munsonin Tesla-kirja julkaistiin kolme vuotta sitten. Sen suomennos Tesla – Modernin luoja (Aula & Co, 2021) viivästyi kääntäjävaihdoksen vuoksi. Aki Räsänen onnistuu vaativassa tehtävässä: hän kertoo sähkötekniikan historian ja kehityksen suomalaislukijalle ymmärrettävästi ja kansantajuisesti. Suomentajan huomautukset paljastavat, miten syvällisesti kääntäjä on uppoutunut termeihin, käsitteisiin ja reilun sadan vuoden takaisiin tapahtumiin.

Kuin tehty menestyselokuvaksi

Nikola Teslan kiehtovaa hahmoa ja tarinaa on sivuttu ja hyödynnetty monessa elokuvassa. Ei olisi varsinainen yllätys, jos Munsonin kirjasta muokattaisiin parhaillaan leffakäsikirjoitusta.

Johdannossa moitteettomasti pukeutunut vanha höppänä ruokkisi puluja puistossa. Kuva leikkaisi näytökseen, jossa keksijä nuorena hämmästyttää kansaa sähköisillä salamoilla ja käsissään loistavilla putkilla. Hurraavan salin takaosassa Thomas Edison pihisee kiukusta. Hän haluaa rahastaa keksimällään tasavirralla, mutta lavalla kansaa villitsevä Tesla maalailee visiota maailmasta, jossa sähkö ja tieto kulkevat langattomasti.

Hollywood-elokuvassa keksijöiden välille rakennettaisiin Mozartin ja Salierin kaltainen kamppailu. Tesla kuvattaisiin liikemiesten pelinappulana, jonka keksinnöt jäävät pölyttymään sijoittajien ahneuden vuoksi. Päälle liimattaisiin ekologinen sanoma: maailma ajautuu lähes sadaksi vuodeksi savuiselle sivuraiteelle, kunnes Teslan keksintöihin perustuva puhdas teknologia voittaa lopullisesti.

”Tesla käsitti, miten paljon jätettä ja saastetta sähköntuotannossa syntyi, ja hän puhui tehokkuuden puolesta. Hän tunnisti ehtymättömän voiman auringonsäteissä, tuulessa, putouksissa ja Maan sisuksen kuumuudessa etsien jatkuvasti uusia keinoja hyödyntää puhdasta energiaa”, elokuva siteeraisi Munsonin kirjaa.

Tesla uskoi langattomaan sähkönsiirtoon

Teslan vaiheet sisältävät elokuvallisia kohtauksia. Yleisönäytöksissä miehen käsistä sinkoili sähköisiä salamoita. Hullun tiedemiehen verstas välkehti autiomaassa.

”Sininen säteily, tanssahtavat kipinät, kova rätinä ja otsonin pistävä lemu täyttivät laboratorion.”

Lähikaupungin sähköt katkesivat, kun Teslan kokeet aiheuttivat oikosulun sähköä jauhavaan generaattoriin.

”Perhoset parveilivat ja kieppuivat vilkkaan hypnoottisesti tiiveinä piireinä varautuneen maaperän yllä. Lähiniittyjen hevoset, joilla oli rautaiset hevosenkengät, pillastuivat ja nousivat takajaloilleen. Viereisten rakennusten ukkosenjohdattimet välkkyivät, kun Teslan muuntaja purki sähköään, ja vesihanoista sinkoili kipinöitä.”

Tesla kuvitteli, että virtojen sodan jälkeen kilpaillaan siitä, miten sähköä ja viestejä välitetään. Hän uskoi pakkomielteisesti megalomaaniseen maailman sähköistyssuunnitelmaansa, jossa sähköä siirrettäisiin langattomasti maaperää pitkin.

”Tesla arveli voivansa vahvistaa keinosalamansa sähköistä kaikua ja resonanssin avulla ohjata sen takaisin maaperään vielä voimakkaampana. Hän esitti, että kuka tahansa voisi ikään kuin työntää töpselinsä maahan, ja ottaa osansa siitä energiasta, joka oli peräisin Teslan oskillaattoreiden synnyttämistä sykkivistä aalloista, ja sytyttää sillä lamppunsa tai pyörittää tehtaitaan.”

Langattoman sähkönsiirron kehittely ajautui umpikujaan, sillä samaan aikaan rahoittajat vetivät kilpaa sähköjohtoja, jotka Teslan maailmanlaajuinen viestintä- ja sähköverkko olisi tehnyt tarpeettomiksi.

Mestariesiintyjä oli pakkomielteinen erakko

Nikola Tesla oli ristiriitainen hahmo. Hän nautti ylellisestä elämästä, muttei piitannut rahakkaista sopimuksista. Mestariesiintyjä villitsi väkijoukkoja näytöksissä, mutta hakeutui työ- ja yksityiselämässä yksinäisyyteen.

Tesla oli viimeisiä itsenäisiä ja monialaisia teollisen ajan keksijöitä. Työ oli jo siirtymässä tutkimuskeskuksiin, mutta Tesla ei viihtynyt tiimissä, vaan halusi pitää kaikki langat käsissään. Tesla oli haluttua päivällisseuraa, mutta hän uhrasi aikaansa vain muutamille ystäville.

”Ajattelija joutuu kohtaamaan kysymyksen, jatkaako hän ihmisen sukua vai ihmisen viisautta”, Tesla perusteli yksinäisyyttään. Sitä on perusteltu bakteerikammolla. Kolera vei Teslan nuorena kuoleman porteille. Taudista toivuttuaan hän piti etäisyyttä ihmisiin ja käytti hanskoja. Pöytään katettiin monta liinaa, jotta hän sai puhdistettua ruokailuvälineensä.

Nikola Teslan vaiheisiin perehtyneet ovat tulkinneet, että lapsuuden ja nuoruuden tragediat vaikuttivat vahvasti hänen elämäänsä. Hän menetti viisivuotiaana isoveljen, johon vanhemmat olivat ladanneet suuria toiveita. Nikola yritti täyttää isoveljen saappaat, muttei koskaan saanut pappina toimineen isänsä hyväksyntää. Monenlaisia arkea helpottavia välineitä kehitellyt äiti toimi keksijälle eräänlaisena esikuvana.

Jälkikäteen Teslaan voi sovittaa monenlaisia maallikkodiagnooseja. Hänestä voi tunnistaa Aspergerin oireyhtymää ja pakkomielteisyyttä. Kävellessään Tesla laski askeleita, joita piti aina olla kolmella jaollisen määrän. Hotellissa hän asusti huoneessa, jonka numeroiden summa oli kolmella jaollinen.

Teslan persoonallisuudessa oli myös grandioottisuutta. Muiden aikaansaannoksia vähätellyt keksijä uskoi pystyvänsä mahdottomiin. Grandioottisuus liittyy usein kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jonka oireet sopisivat Teslaan. Hän pärjäsi parin tunnin yöunilla, kun päällä oli maaninen työvaihe. Masennukseen vaivuttuaan hän saattoi lojua kuukausitolkulla sängyn pohjalla.

Tesla uskoi aistivansa sellaista, mistä muut olivat tietämättömiä. Hän kertoi saaneensa viestejä toisilta planeetoilta ja pystyvänsä viestimään muiden sivilisaatioiden kanssa. Nykypäivänä Teslaa saatettaisiin pitää skitsofreenikkona, joka vanhuuden päivinään sairasti dementiaa.

Maailmannäyttely ratkaisi virtojen sodan

Nikola Tesla tavoitteli yksinkertaista tehokkuutta. Ilman hänen keksintöjään tasavirtaa rakentaneet monopolit olisivat hallinneet pidempään sähköntuotantoa ja -jakelua.

Lyhyeksi jääneellä tasavirran aikakaudella jokainen sähköyhtiö tuotti omaa virtaa sekä siihen sopivat lamput ja laitteet. Tasavirtaa pystyi siirtämään vain lyhyitä matkoja, ja siksi keskustakatujen yllä kulki sankka johtoviidakko.

Värisevä ja himmeä hehkulamppu edusti 1800-luvun lopulla huipputeknologiaa. Sen ansiosta päästiin savuttavista, hankalista ja vaarallisista kaasu- ja öljyvalaisimista. Kalliita tasavirtaverkkoja rakentaneet yhtiöt halusivat pitää sähkön kaupunkieliitin luksustuotteena, mutta Teslan vaihtovirta sähköisti koko maailman ja hänen vaihtovirtamoottorinsa valjasti sähkön lukemattomien eri laitteiden voimanlähteeksi.

Humpuukinäytösten ja silmänkääntötemppujen kanssa huomiosta ja rahoittajista kilpaillut Tesla hämmästytti aikalaisiaan, kun hän osoitti valosapelia muistuttavilla putkilla, miten sähkö kulki langattomasti ilmassa.

Tasavirtatekniikkaan sijoittaneiden rahoittajien oli vaikea myöntää, että he olivat veikanneet väärää hevosta. Virtojen taistelun ratkaisi lopullisesti Chicagon maailmannäyttely vuonna 1893. Tesla kumppaneineen sähköisti valtavan näyttelyalueen ja järjesti joka ilta näyttävän spektaakkelin: värilliset valokeilat valaisivat yötaivasta, valtavat suihkulähteet kuohuivat ja palatsit loistivat kirkkaissa valoissa. Aluetta valaisi 250 000 lamppua ja vaihtovirtamoottori pyöritti suurta maailmanpyörää.

Maailmannäyttelyn jälkeen Tesla pääsi toteuttamaan unelmansa: Niagara valjastettiin sähkön tuotantoon. Vaihtovirran ansiosta sähköä pystyttiin siirtämään lähikaupunkeihin, jotka saivat merkittävän kehitysbuustin.

Kosmisista voimista profetoinut haihattelija

Keksijä sai kokeissaan sähköiskuja ja joutui sammuttelemaan tulipaloja. Vuonna 1895 hän joutui aloittamaan uudelleen tyhjästä. Työlleen pakkomielteisesti omistautunut Tesla oli palamassa loppuun, mutta ennen häntä paloikin laboratorio ja sen mukana siihenastinen elämäntyö sekä kaikki työvälineet. Tesla antoi keksimällään laitteella itselleen sähköhoitoja ja nousi vähitellen jaloilleen.

Ideoita sinkoilleelle Teslalle riitti, että hän esitteli keksinnölleen jonkun käyttötarkoituksen. Sen jälkeen mielenkiinto oli jo seuraavassa keksinnössä. Hän ideoi muun muassa tutkan, laseraseet ja tekoälyn vuosikymmeniä ennen kuin niiden valmistamisessa tarvittava tekniikka ja materiaalit olivat saatavilla.

Tesla oli idealisti, joka tarvitsi rinnalleen realistin pitämään jalkoja maan pinnalla. Kun sellaista ei enää löytynyt, keksijä alkoi irrota todellisuudesta. Hän ei enää esitellyt uusia keksintöjä, vaan profetoi kosmisten voimien valjastamisesta. Lehdistö alkoi pitää huimia visioita maalaillutta keksijää haihattelijana.

Tesla ei rikastunut keksinnöillään

Nikola Tesla oli jo kolmekymppisenä keksinyt maailman mullistaneen vaihtovirtamoottorin ja suurtaajuusmuuntajan. Hän olisi voinut elää herroiksi keksintöjään hyödyntämällä. Häntä ei kuitenkaan kiinnostanut bisnes, vaan keksijän vapaus. Hän luopui rahakkaasta sopimuksesta pelastaakseen ystävänsä.

Talousvaikeuksista huolimatta Tesla ei luopunut ylellisestä elämäntavasta. Moitteettomasti pukeutunut keksijä asusti hotellin sviitissä ja söi päivällisensä hienostoravintolassa. Lainaamansa rahat hän syyti laboratorion rakentamiseen ja henkilökunnan palkkaamiseen.

Maailmansota sai Teslan kehittelemään muun muassa kauko-ohjattavia veneitä ja torpedoita. Vanhoilla päivillään hän ideoi sodat lopettavaa superasetta, kuoleman sädettä. Vaikka sitä pidettiin vanhan miehen hourailuna, USA:n turvallisuusviranomaiset tutkivat Teslan jäämistön tarkasti.

Viimeiset vuotensa henkisesti epävakaa Tesla ruokki puiston kesykyyhkyjä.

”Teslalla oli toki syytä katkeruuteen. Hän oli keksinyt oikosulkumoottorin, monivaihejärjestelmän vaihtovirran siirtämiseksi, robotit, langattoman tiedonsiirron ja viestien ’yksilöllistämisen’. Samaan aikaan kun joukko liikemiehiä oli käyttänyt hänen oivalluksiaan hyväkseen ja ansainnut miljoonia, hän joutui suremaan, ettei ollut saanut osaansa kunniasta eikä kohtuullista korvausta.”

Tesla ehti ennen kuolemaansa nähdä, miten paljon hänen keksintönsä muuttivat maailmaa.

”1930-luvun loppuun mennessä suurimpaan osaan yhdysvaltalaisista kaupungeista oli vedetty sähköt ja perheet viettivät iltansa valoisissa huoneissa radiolähetyksiä kuunnellen. Ihmisillä oli käytössään työtä säästäviä moottoroituja laitteita, kuten pölynimureita, pesukoneita, liesiä, leivänpaahtimia, silitysrautoja ja lämminvesivaraajia.”

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua