Kuvat: Juha Metso / Docendo / Juha Janhonen
KIRJAT | Entisen poliisin Anneli Aunolan työuralta tutut karut kohtalot maalaavat Kauko Röyhkän käsittelyssä ilottoman kuvan rikospoliisin arjesta.
”Tanssipartnerin lohduttomuus ja valonpilkahdusten puute jättää kirjan päätteeksi jopa fyysisesti huonon olon.”
ARVOSTELU
Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Tanssipartneri
- Crime Time, 2022.
- 304 sivua.
Entinen rikospoliisi Anneli Aunola yhdisti työurastaan jääneet opetukset kirjailijamuusikko Kauko Röyhkän tarinankerronnalliseen osaamiseen kaksikon yhteisellä debyyttidekkarilla Liian lempeä mies (Crime Time. 2021). Röyhkälle ominaisen makaaberisti rikosmaailmaan sukeltava esikoinen esitteli päähenkilönä kolmen lapsen äidin ja poliisin Alisa Aron, jonka parissa jatketaan myös sarjan kakkososassa Tanssipartneri (Crime Time, 2022).
Jos ensimmäisen kirjan keskiössä oli pedofiilirinki, sukelletaan nyt naisiin kohdistuvaan parisuhdeväkivaltaan, alkoholismiin ja rikospoliisin kanta-asiakkaiden yleiseen kurjuuden kierteeseen. Vielä kun resursseja on niukasti, tuntuu etteivät pienetkään voitot tai selvitetyt rikokset muuta vääjäämätöntä lopputulemaa.
Henkilökategoriasta löytyy luksuselämästä rappioalkoholismiin sortunut ex-diplomaatinrouva, koulukodista karkaileva heroinistivanhempien lapsi sekä pariskunta, jonka keskinäinen vihanpito huipentuu murhapolttoyritykseen. Rikospoliisin selvittelemät karut kohtalot eivät vältä päähenkilö Alisaa edes kotioloissa. Kolmen lapsen yksinhuoltaja tuntuu löytävän uuden onnen, mutta kaikki ei olekaan kunnossa ja pinnan alla kuohuu. Ei mitään kevyttä hyvänmielen etsiväntyötä vaan raakaa ja rumaa poliisityön arkea.
Röyhkä ja Aunola osaavat kyllä kuljettaa tarinaa ja luoda odotuksia, jotka saavat tuntemaan, että kohtaa tapahtuu jotain kamalaa. Toisaalta on realistista ajatella, ettei kaikkien poliisien oma arkikaan tuo tervettä vastapainoa työelämän suruille. Välillä kaikki voi olla synkkää.
Alisa Aro onnistuu olemaan hyvin empaattinen poliisi ja sen verran taitava työssään, että jopa umpimieliseltä esimieheltä lipsahtaa välillä kiitosta ja arvostusta. Silti huonosti voi käydä sankarillekin eikä aina mene todellakaan niin kuin Strömsössä.
Tanssipartnerin lohduttomuus ja valonpilkahdusten puute jättää kirjan päätteeksi jopa fyysisesti huonon olon. Se on tietysti kirjailijoilta jo saavutus sinällään, mutta mitenkään herkullinen tai viehättävä dekkari Aunola–Röyhkä-kaksikon uutukainen ei ole.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ystävän menetyksen tuskaa – arviossa Tara Menonin Upoksissa
KIRJAT | Tara Menon on kirjoittanut vaikuttavan esikoisromaanin surusta, josta olisi päästävä irti, kun upottavasta tsunamista on kulunut jo vuosia.
Toisenlainen vaurastumisopas – arviossa Vesa Puttosen Miten miljoona hankitaan ja kulutetaan
KIRJAT | Vesa Puttonen rahoituksen professorina tuskin voi kehottaa ihmisiä tuhlaamaan, mutta teoksessaan hän kertoo, miten hankittu vauraus kulutetaan.
Kohti vastavuoroisuuden aikaa – arviossa Milja Laineen Pieni kaupunkikasvio
KIRJAT | Milja Laine opastaa tunnistamaan lähiluonnon kukkivia kasvej ja auttaa samalla meitä ymmärtämään, miksi lähelle on niin vaikea nähdä.
Kylmä väre selkäpiissä – arviossa Elina Loisan ja Sinikka Vuolan Hämäräeliöitä
KIRJAT | Sinuttelumuotoiset tekstit tempaisevat imuunsa ja pitävät otteessaan vielä kauan kirjan kansien painuttua kiinni.