Kansa taisteli, kotirintama ratkaisi koronasodan – arviossa Teemu Laajasalon Uusi alku

25.04.2022
LaajasaloKansi

Kuvat: Kirjapaja

KIRJAT | Piispa Teemu Laajasalo esitti kahdelletoista vaikuttajalle viisi kysymystä korona-ajasta. Kirjoittajien mielestä pandemia toi esiin suomalaisten sinnikkyyden, sopeutumiskyvyn ja auttamishalun.

”Uusi alku on toivon mukaan muistelmateos poikkeusajasta, mutta koronasta ei voi kirjoittaa imperfektissä. Leviämisvaiheesta on siirrytty sietämisvaiheeseen.”

ARVOSTELU

3 out of 5 stars

Teemu Laajasalo (toim.): Uusi alku – Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa

  • Kirjapaja, 2022.
  • 96 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Piispa Teemu Laajasalo esitti kahdelletoista vaikuttajalle viisi kysymystä korona-ajasta. Kirjoittajien mielestä pandemia toi esiin suomalaisten sinnikkyyden, sopeutumiskyvyn ja auttamishalun. Turvallinen oikeusvaltio selviää poikkeusoloista, koska luottamus toisiin kansalaisiin, päättäjiin ja ammattilaisiin on vahvaa.

Lähi-idän asiantuntija Seida Sohrabi muistuttaa Uusi alku -kirjassa (Kirjapaja, 2022), että koronapandemia ei ole poikkeusaikaa. Eikä edes kirjaa kirjoitettaessa lietsottu Ukrainan sota tai sen poikima nälänhätä.

”Olisi poikkeuksellista, jos ihminen ei elämänsä aikana kohtaisi edes yhtä sotaa, kriisiä tai tappavaa epidemiaa”, Seida Sohrabi kirjoittaa.

Kun laajentaa hieman kuvakulmaa, huomaa ettei Suomi ole koskaan ollut yhtä tasa-arvoinen, demokraattinen ja turvallinen maa kuin 2000-luvulla. Sellainen oikeusvaltio kestää myös poikkeusolot vähin kolhuin.

Uusi alku on koronakirja, jossa ei mainita kertaakaan Mika Salmista. Hallituksen ja viranomaisten sijaan kirjoittaja toisensa jälkeen keskittyy tavallisen suomalaisen luottamukseen, kuuliaisuuteen ja sinnikkyyteen poikkeustilanteessa.

Tähän ohjaavat piispa Teemu Laajasalon kahdelletoista eri alan vaikuttajalle esittämät kysymykset: Mitä et halua unohtaa tästä ajasta? Mikä aiheutti eniten huolta? Minkä asian tekisit toisin? Mikä yksittäinen tilanne on jäänyt mieleen? Minkä odottaminen on tuonut eniten toivoa?

Korona koetteli rankimmin vähäosaisia

Teemu Laajasalo pohjustaa koronateemaa omasta kuvakulmastaan. Kirkon tehtävänä poikkeusoloissa on tuoda toivoa ja kriisinkestävyyttä. Toisaalta tuomiokapituli päättää kirkon rajoituksista.

”Kuinka monta ihmistä voidaan hautajaisiin ottaa? Lasketaanko lapset tai leski kiintiöön? Entä kantajat? Kuinka pitkää turvaväliä edellytetään arkun äärellä? Kuka saa kuivata surevan kyyneleitä?”

Vaikeina aikoina kirkko toimii etulinjassa. Kun tuntematon uhka vyöryi maailmalta, kirkkoherrat katselivat paikkoja joukkohaudoille ja ruumiskonteille.

Kirkon idea on koota väkeä yhteen, mutta yhtäkkiä kohtaaminen ja läheisyys muuttui vaaralliseksi. Seurakunnat toteuttivat muun yhteiskunnan tapaan digiloikan, joka mahdollisti osallistumisen etäyhteyksin.

Pandemia sai hyväosaiset vetäytymään mökkirannoille etätyöhön ja tilaamaan ruokakassinsa markettien lastauslaitureille, mutta pienipalkkaisessa palveluammatissa tai ruokajonoissa oli vaikea pitää turvavälejä. Yksinäiset olivat entistä yksinäisempiä. Seurakuntien ja muiden auttajien puhelin- ja ruokakassiringit pyrkivät tavoittamaan heidät.

Näyttelijä Iina Kuustonen muistuttaa, että myös maailmanlaajuisesti pandemia on kurittanut rankimmin heikko-osaisimpia. Lapsikuolleisuus on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ja köyhyydessä elää yli sata miljoonaa lasta enemmän kuin ennen koronaa.

Vanhuksia suojeltiin, lapset kärsivät

Maailman koronatoimissa keskityttiin suojelemaan hauraimpia riskiryhmäläisiä. Yli 70-vuotiaat komennettiin koteihinsa ja eristettiin lasin taakse hyvästelemään puolisot tai juhlimaan lastenlasten merkkipäiviä.

Vastaantulijat väistelivät roskia vienyttä ikäihmistä kuin spitaalista. Myllypuron elintarvikeavun toiminnanjohtaja Sinikka Backman kirjoittaa, ettei enää suostuisi ikään perustuviin rajoituksiin. Hän joutui kärvistelemään kotonaan, vaikka samanikäiset herrat jatkoivat työtään.

Teemu Laajasalo varoittaa, että poikkeusolojen vaikutukset tulevat näkymään pitkään lapsissa ja nuorissa.

Kasvaminen on reviirin laajentamista, mutta parin vuoden ajan elämänpiiriä pienennettiin. Koronan jäljiltä on pieniä lapsia, jotka eivät ole koskaan viettäneet synttärijuhlia tai osallistuneet harrastuksiin. Kakkosluokkalaiset ovat eläneet neljäsosan elämästään poikkeusoloissa, joissa opettajat ovat kätkeneet kasvonsa maskin alle. Lukiolaiset ovat suorittaneet suuren osan opinnoistaan etänä.

Laajasalo muistuttaa, että lapsen elämänkaaressa pari vuotta on suuri sektori. Aikuisilla kuvakulmaa löytyy pidemmältä ajalta. Heidän tehtävänsä on tuoda lohtua ja toivoa: tästäkin selvitään.

Nuorten lisääntyvän ahdistuksen ja toivottomuuden ymmärtääkseen pitää nähdä, millaisessa todellisuudessa he ovat eläneet. Korona-aikaa edelsi ympäristötuhoa ja ilmastonmuutosta koskeva maailmanlopun kuvasto. Koronan päälle vyöryi sota.

”Mieleen jäi alku ja lopun alku”

”Kulkutautikaudelta jää mieleen kaksi vaihetta. Alku ja lopun alku. Alussa tapahtui ihmisten hämmentävä yhdistyminen ja lopuksi yhtä hämmentävä ihmisten jakautuminen”, Teemu Laajasalo kirjoittaa.

Yhteinen uhka yhdisti ja toi esiin ihmisten parhaat puolet. Talvisodan henki keskeytti hetkeksi 2010-luvulla Suomeen rantautuneen kulttuurisodan, joka jakaa ihmisiä toisiaan vastaan taisteleviin kupliin. Epätietoisuuden keskellä ei ollut tilaa vihalle. Mutta kun akuutti vaara väistyi, rajoitustoimet ja rokotteet poikivat entistä repivämmän taistelun. Yhteishengen haastoi itsekkyys, jota perusteltiin perusoikeuksilla ja vapauksilla.

Jari Sarasvuo ruoskii rankalla kädellä rokotefoobikoita, jotka kuormittavat terveydenhoitoa niin, että syöpädiagnoosit viivästyvät, eivätkä ihmiset saa hoitoa. Hänen mielestään rokotepassi olisi pitänyt ottaa nopeammin käyttöön, koska sen avulla rokotekriittiset painostettiin ottamaan sairaalajärjestelmää suojaavat annoksensa. Perusteettoman pelon ja vihan levittämisestä hän syyttää ennen kaikkea sosiaalista mediaa.

Viestintä ei ole oheistoiminto, vaan strategian ydintä

Filosofian tohtori Pekka Sauri korostaa, että kriisitilanteessa viestintä ei ole oheistoiminto, vaan strategian ydintä. ”Ihmiset sopeutuvat mihin tahansa määräyksiin tai muuttuneisiin olosuhteisiin, jos kokevat ne riittävän hyvin perustelluiksi ja oikeutetuiksi.”

Dramaattisin rajoitustoimi oli Uudenmaan sulku.

”Uudenmaan liikennettä ei vähentänyt poliisi, vaan ihmisten vastuullinen toiminta”, poliisijohtaja Lasse Aapio kiittää. ”Turvallisuus tehdään yhdessä.”

Kiusallisempaan tilanteeseen poliisi joutui tasapainoillessaan perusoikeuksien ja rajoitusten kanssa korona-ajan mielenosoituksissa, joiden aiheet olivat kansaa jakavia. Niistä hän kirjoittaa ”Minkä asiat tekisit toisin” -otsikon alla.

”Olemme pyrkineet ottamaan opiksi parhaan mukaan.”

Sodat levittävät tauteja ja taudit sotia

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola ehti pohtia korona-ajan opetuksia ennen kuin muutti televisiostudioille kommentoimaan Ukrainan sotaa. Teksti on karu profetia.

”Vitsaukset, kuten nälkä, tauti ja sota, ilmenevät usein samassa vuosien tai vuosikymmenien ikkunassa”, Aaltola kirjoittaa.

Hän nostaa vuosisatojen varrelta esimerkkejä, joissa sota on levittänyt tauteja ja nälänhätää. Toisaalta kulkutaudit kiihdyttävät olemassa olevia jännitteitä kylvämällä riitoja. Ne myös tarjoavat katvealueen, jonka turvin voi vaientaa oppositiota ja keskittää valtaa, koska rajut toimet eivät nostata normaaleja reaktioita.

”Tartuntataudit sotkevat asioita ja kiihdyttävät kasaantuneiden hallinta- ja konfliktipatoutumien purkautumista. Ne laukaisevat itseensä liittymättömiä asioita. Koronan vanavedessä kannattaa olla valppaana.”

Globaalissa maailmassa kulkutaudit leviävät nopeammin kuin koskaan. Heikko terveydenhuolto missä tahansa matkan varrella aiheuttaa riskejä kaikille verkostoon kuuluville.

Toisaalta koronapandemia osoitti, että taudinaiheuttajat havaitaan nopeasti. Yhteistyön ansiosta rokote kehitettiin ennätysajassa.

Mika Aaltola vahvistaisi maailman terveysjärjestö WHO:ta, jotta se pystyisi koordinoimaan toimintaa paremmin seuraavassa pandemiassa. Taudin alkumetreillä Suomi ja moni muu maa vähätteli flunssaa ja seurasi Kiinan rajuja sulkutoimia. Ylimielisyys kumpuaa taipumuksesta korostaa oman yhteisön tehokkuutta, puhtautta ja erinomaisuutta. Ajateltiin, ettei meillä terveydenhuolto ja huoltovarmuus ovat kunnossa.

Korona tarjosi tilaisuuden elämänsiivoukseen

Kirjoittajat kuvaavat pandemian aiheuttamia pelkoja. Mitä jos vien taudin läheisille, jotka eivät sitä kestä?

Toisaalta etätyöhön vetäytyminen rauhoitti ja sai huomaamaan yksinkertaisemman elämän hyvät puolet. Kulkeminen korvautui etäyhteyksillä ja kulutus väheni. Korona vauhditti digitalisoitumista ja monipaikkaistumista.

Iina Kuustonen ryhtyi pölyttyvän juhlalaukkuhyllyn äärellä elämänsiivoukseen, johon aktivistimummo Seija Kurunmäki kannustaa muitakin: poista turha henkinen ja materiaalinen roina elämästä ja etsi yksinkertaisempaa, selkeämpää elämää.

Koronakriisin aiheuttama pikajarrutus toi tilaa lukemiselle, itsensä sivistämiselle ja luontoelämyksille. Aktivistimummot muistuttavat, että myös eko- ja ilmastokatastrofin torjuminen vaatii rankkoja toimia, mutta mahdollistaa vastaavanlaista hyvää.

Seesteisen sulkuajan kääntöpuoli oli monotonisuus. Elämä muuttui harmaaksi, kun siitä puuttuivat satunnaiset kohtaamiset, arjen yllätykset ja nostattavat joukkokohtaamiset. Moni kirjoittaja sanoo kantaneensa huolta tapahtuma-alan ammattilaisista ja saaneensa toivoa kulttuurielämysten aukeamisesta.

Muusikko Antti Tuisku huomasi, että vaikeinta kulttuurialan puolustaminen on alan ammattilaisille, koska heidän ajatellaan ajavan vain omaa etuaan.

Leviämisvaiheesta siirryttiin sietämisvaiheeseen

Harva kirjoittaja innostuu kritisoimaan omia tai päättäjien ratkaisuja, koska ne tehtiin sekavassa tilanteessa silloisen tiedon perusteella. Maskisuosituksien ja -hankintojen sekoilua pidetään kokonaisuuden kannalta pikkuvirheinä.

Mika Aaltolan, Lasse Aapion, Sinikka Backmanin, Seija Kurunmäen, Iina Kuustosen, Jari Sarasvuon, Pekka Saurin, Seida Sohrabin ja Antti Tuiskun lisäksi koronan poikkeusajasta kirjoittavat Illusian Group Oy:n vaikuttamisen päällikkö Katariina Helaniemi, HYKS-sairaanhoitoalueen johtaja Matti Holi ja Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Pantzar.

Viranomaiset ja ammattilaiset kirjoittavat kieli keskellä suuta, kun haastattelija ei haasta heitä menemään syvemmälle. Vähemmän vastuullinen asema mahdollistaa rohkeammat kannanotot.

Jari Sarasvuon mielestä pääministerin olisi pitänyt keskittää valta koronanyrkille. Hän kirjoittaa, että koronatoimissa ajauduttiin valtataisteluun, sooloiluun ja eripuraan sen vuoksi että vallan annettiin valua vasalleille. Sarasvuon yllätti maailmanlaajuinen ja täysin pidäkkeetön elvytys, jolla estettiin konkurssiaallot ja massatyöttömyys.

Uusi alku on toivon mukaan muistelmateos poikkeusajasta, mutta koronasta ei voi kirjoittaa imperfektissä. Leviämisvaiheesta on siirrytty sietämisvaiheeseen, jossa selviytymiskeinona on eräänlainen turtumisen realismi.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua