Kuvat: Mikko Rauhala / Osuuskumma
KIRJAT | Hail Eris tuo Eris-jumalattaren Suomeen ja vie hänet lopulta kaukaisiin avaruuksiin asti. Erikoinen teos ei ole aivan tavallista kaunokirjallisuutta, mutta toisaalta diskordianismi ei myöskään ole aivan tavallinen uskonto.
ARVOSTELU
Mikko Rauhala: Hail Eris
- Kuvittanut Jenny Kangasvuo.
- Osuuskumma, 2022.
- 37 sivua.
Mikko Rauhala on aikaisemmin julkaissut spefi-novellien kokoelman Välähdyksiä ajasta (Nysalor-kustannus, 2021). Hänen uusin teoksensa Hail Eris (Osuuskumma, 2022) pohjaa diskordianismiin, jota on kutsuttu myös monimutkaiseksi vitsiksi naamioiduksi uskonnoksi – tai toisinpäin: uskonnoksi naamioiduksi monimutkaiseksi vitsiksi.
Diskordianismilla on juurensa yhdysvalloissa, jossa 1950-luvun lopulla Gregory Hill ja Kerry Wendell Thornley alkoivat kehittää uskontoa kaaoksen jumalattaren Eriksen ympärille. Eris on muinaisen kreikkalaisen mytologian hahmo, joka siirtyi roomalaisille nimellä Discordia. Ilman diskordianismin perustietoja käsillä oleva Rauhalan teos ei juuri aukea.
Teoksessa on 23 yhden, pienikokoisen sivun tarinaa. Väliin mahtuu myös Jenny Kangasvuon kuvitusta. Kertomusten tyyli on lakoninen, vihjaileva. Ensimmäisessä kahdessa kertomuksessa (Peritöykeys, Parisin valinta) kerrataan diskordianismin keskeinen myytti. Kreikkalainen kaaoksen jumalatar Eris kylvää eripuran siemenen tuodessaan jumalten pitoihin kutsumattomana vieraana lahjaksi kultaisen omenan, jossa lukee ”kauneimmalle”, kreikaksi kallisti. Pallas Athena, Hera ja Afrodite pitävät kaikki omenaa omanaan ja tästä riidasta alkaa Troijan sota.
Tarinat etenevät kronologisesti historiassa aina nykyaikaan ja kauas tulevaisuuden tähtiseikkailuihin asti. Eris-jumalatar on kertomuksissa mukana välillä omana itsenään, välillä toisen hahmon lainanneena, mutta useammin ääninä erilaisten henkilöiden päiden sisällä. Hänen tekosensa johtavat joskus pahaan, joskus hyvään.
Mustan surman ajalle sijoittuvassa Rakasta rutosti -nimisessä tarinassa Discordia on tuntematon ylhäisönainen, joka edesauttaa ruton leviämistä. Kertomuksessa Läheltä piti hän taas kuiskuttelee Stanislav Petrovin päähän neuvoja, jotka saavat tämän korkean neuvostoupseerin tulkitsemaan Amerikan ydinasehyökkäyksen havaintovirheeksi ja näin estää ydinsodan alkamisen.
Toisaalla Eris taas kylvää eripuraa koululaisten keskuuteen ja seuraa sitten Heta-nimistä henkilöä aina kuolinvuoteelleen asti tämän elämän varrella eteen tuleviin kiistoihin osallistuen. Hän on siis mukana sekä pienessä, että suuressa omalla agendallaan. Hän vierailee myös Aleister Crowleyn kuolinvuoteella, ihastelee Black Friday -alennusmyyntiä ja surffailee internetissä kylväen someraivoa.
* *
Eripuran ja kaaoksen kylväminen yhdistää kertomuksia, mutta kokonaiskuva Eriksestä jää aika neutraaliksi. Miksi Eristä siis pitäisi palvoa? Principia discordia, diskordianismin perustajien kirjoittama uskonnon arkkiteksti, perustelee Erisin palvontaa järjestyksen palvonnan vastustamisella. Maailmassa on vallalla sairaalloinen järjestyksen kultti, jota edustaa Herra Harmaanaama (Mr. Grayface), joka tuhansia vuosia sitten tahtoi muuttaa koko maailman yhtä ilottomaksi kuin hän itse oli.
Principia discordian perusteella diskordianismi on myös absurdin huumorin ja karnevalismin ilotulitusta. Teos muun muassa käskee syömään hot dogeja perjantaisin, mutta kieltää hot dog -sämpylät – toisaalta se myös kieltää uskomasta mitään lukemaansa. Kiroiluakaan ei tekstissä kaihdeta. Diskordianismin toi suuren yleisön tietoisuuteen 1970-luvulla Robert Shean ja Robert Anton Wilsonin vimmainen Illuminatus!-trilogia, josta ei puutu huumeita ja seksiä. Diskordianismin perinteessä Rauhalan teos vaikuttaa aika seesteiseltä ja kesyltä.
Hail Eris uniikkina tapauksena ansaitsee varmaankin paikkansa suomalaisen diskordianismin harrastajan kirjahyllyssä. Aiheesta on kirjoitettu suomeksi myös ainakin yksi Pro gradu -tutkielma. Se sopinee paremmin ilmiöön tutustumiseen.
Hail Eris elävöittää Eriksen hahmoa, tuo sen uudenlaisiin ympäristöihin ja jopa Suomeen asti. Minun on vaikea antaa näin erikoiselle teokselle arvosanaa osittain siksi, ettei se ei ole puhtaasti kaunokirjallinen teos, vaan myös omassa kontekstissaan uskonnollinen.
Miikka Vuori
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itkeäkö vai huutonauraa? Arviossa Ville Pirisen Yhesti yhes kahennesstoista paikassa
SARJAKUVA | Överitarinoita, absurdeja tositapahtumia ja urbaanilegendoja sarjakuvallisesti läpikäyvä Yhesti yhessä paikassa on täällä jälleen.
Maisema kuin vertauskuva elämälle, jonka ehtoja ei voi sanella itse – arviossa Oksana Vasjakinan Aro
KIRJAT | Oksana Vasjakinan surusävyinen teos kuljettaa lukijaansa rekan kyydissä avaran taivaan alla, mutta samalla myös kirjoittajan muistoihin.
Muistikuvien välähdyksiä poliitikkonaisen elämästä – arviossa Satu Hassin muistelmateos
KIRJAT | Neljään vuosikymmeneen mahtuu uskomattoman paljon tapahtumia politiikan huipulle kohonneen naisen elämässä. Kaikkea ei ole julkisuudessa vielä käyty läpi aiemmin.
Melkein kaikki elämästä ja vähän muustakin – Juha Drufvan kirja Martti Joenpolvesta yltää Nokialta avaruuteen
KIRJAT | Elämän turhuuksien kehä käsittelee Martti Joenpolven vuosien 1956-1982 tuotantoa ja suomalaisen yhteiskunnan muutosta noina vuosina.