Kuvat: Mikko Rauhala / Osuuskumma
KIRJAT | Hail Eris tuo Eris-jumalattaren Suomeen ja vie hänet lopulta kaukaisiin avaruuksiin asti. Erikoinen teos ei ole aivan tavallista kaunokirjallisuutta, mutta toisaalta diskordianismi ei myöskään ole aivan tavallinen uskonto.
ARVOSTELU
Mikko Rauhala: Hail Eris
- Kuvittanut Jenny Kangasvuo.
- Osuuskumma, 2022.
- 37 sivua.
Mikko Rauhala on aikaisemmin julkaissut spefi-novellien kokoelman Välähdyksiä ajasta (Nysalor-kustannus, 2021). Hänen uusin teoksensa Hail Eris (Osuuskumma, 2022) pohjaa diskordianismiin, jota on kutsuttu myös monimutkaiseksi vitsiksi naamioiduksi uskonnoksi – tai toisinpäin: uskonnoksi naamioiduksi monimutkaiseksi vitsiksi.
Diskordianismilla on juurensa yhdysvalloissa, jossa 1950-luvun lopulla Gregory Hill ja Kerry Wendell Thornley alkoivat kehittää uskontoa kaaoksen jumalattaren Eriksen ympärille. Eris on muinaisen kreikkalaisen mytologian hahmo, joka siirtyi roomalaisille nimellä Discordia. Ilman diskordianismin perustietoja käsillä oleva Rauhalan teos ei juuri aukea.
Teoksessa on 23 yhden, pienikokoisen sivun tarinaa. Väliin mahtuu myös Jenny Kangasvuon kuvitusta. Kertomusten tyyli on lakoninen, vihjaileva. Ensimmäisessä kahdessa kertomuksessa (Peritöykeys, Parisin valinta) kerrataan diskordianismin keskeinen myytti. Kreikkalainen kaaoksen jumalatar Eris kylvää eripuran siemenen tuodessaan jumalten pitoihin kutsumattomana vieraana lahjaksi kultaisen omenan, jossa lukee ”kauneimmalle”, kreikaksi kallisti. Pallas Athena, Hera ja Afrodite pitävät kaikki omenaa omanaan ja tästä riidasta alkaa Troijan sota.
Tarinat etenevät kronologisesti historiassa aina nykyaikaan ja kauas tulevaisuuden tähtiseikkailuihin asti. Eris-jumalatar on kertomuksissa mukana välillä omana itsenään, välillä toisen hahmon lainanneena, mutta useammin ääninä erilaisten henkilöiden päiden sisällä. Hänen tekosensa johtavat joskus pahaan, joskus hyvään.
Mustan surman ajalle sijoittuvassa Rakasta rutosti -nimisessä tarinassa Discordia on tuntematon ylhäisönainen, joka edesauttaa ruton leviämistä. Kertomuksessa Läheltä piti hän taas kuiskuttelee Stanislav Petrovin päähän neuvoja, jotka saavat tämän korkean neuvostoupseerin tulkitsemaan Amerikan ydinasehyökkäyksen havaintovirheeksi ja näin estää ydinsodan alkamisen.
Toisaalla Eris taas kylvää eripuraa koululaisten keskuuteen ja seuraa sitten Heta-nimistä henkilöä aina kuolinvuoteelleen asti tämän elämän varrella eteen tuleviin kiistoihin osallistuen. Hän on siis mukana sekä pienessä, että suuressa omalla agendallaan. Hän vierailee myös Aleister Crowleyn kuolinvuoteella, ihastelee Black Friday -alennusmyyntiä ja surffailee internetissä kylväen someraivoa.
* *
Eripuran ja kaaoksen kylväminen yhdistää kertomuksia, mutta kokonaiskuva Eriksestä jää aika neutraaliksi. Miksi Eristä siis pitäisi palvoa? Principia discordia, diskordianismin perustajien kirjoittama uskonnon arkkiteksti, perustelee Erisin palvontaa järjestyksen palvonnan vastustamisella. Maailmassa on vallalla sairaalloinen järjestyksen kultti, jota edustaa Herra Harmaanaama (Mr. Grayface), joka tuhansia vuosia sitten tahtoi muuttaa koko maailman yhtä ilottomaksi kuin hän itse oli.
Principia discordian perusteella diskordianismi on myös absurdin huumorin ja karnevalismin ilotulitusta. Teos muun muassa käskee syömään hot dogeja perjantaisin, mutta kieltää hot dog -sämpylät – toisaalta se myös kieltää uskomasta mitään lukemaansa. Kiroiluakaan ei tekstissä kaihdeta. Diskordianismin toi suuren yleisön tietoisuuteen 1970-luvulla Robert Shean ja Robert Anton Wilsonin vimmainen Illuminatus!-trilogia, josta ei puutu huumeita ja seksiä. Diskordianismin perinteessä Rauhalan teos vaikuttaa aika seesteiseltä ja kesyltä.
Hail Eris uniikkina tapauksena ansaitsee varmaankin paikkansa suomalaisen diskordianismin harrastajan kirjahyllyssä. Aiheesta on kirjoitettu suomeksi myös ainakin yksi Pro gradu -tutkielma. Se sopinee paremmin ilmiöön tutustumiseen.
Hail Eris elävöittää Eriksen hahmoa, tuo sen uudenlaisiin ympäristöihin ja jopa Suomeen asti. Minun on vaikea antaa näin erikoiselle teokselle arvosanaa osittain siksi, ettei se ei ole puhtaasti kaunokirjallinen teos, vaan myös omassa kontekstissaan uskonnollinen.
Miikka Vuori
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.