Kuvat: Lari Järnefelt / Tammi
KIRJAT | Kirjailija, toimittaja Liisa Talvitie antaa päähenkilönsä kertoa. Palo-elämäkerta on helppoa luettavaa ja kertomukset antoisia.
”Oman elämän tragediat, lähipiirin alkoholismi, tyttären kohtaama väkivalta ja oma sairastuminen on kerrottu avoimen rehellisesti.”
ARVOSTELU
Liisa Talvitie: Palo – Jukka-Pekka Palon elämä
- Tammi, 2024.
- 302 sivua.
Jukka-Pekka Palo ei ole koskaan jättänyt mainitsematta isäänsä tai äitiään. Liisa Talvitien kirjoittamassa elämäkerrassa hän kertoo kuinka paljon isä Tauno Palo ja äiti Kirsti Ortola hänelle merkitsivät, kaikesta huolimatta.
Palo – Jukka-Pekka Palon elämä (Tammi, 2024) kertoo yllättävän avoimesti ihmisistä, tapahtumista ja asioista, jotka olivat ja ovat päähenkilölleen tärkeitä.
Jukka-Pekka syntyi Helsingissä vuonna 1954, mutta muutti jo pienenä Tampereelle äidin työn vuoksi. Jukka-Pekan syntyessä isä Tauno oli vielä naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa. Tauno vieraili mahdollisuuksien mukaan Tampereella. Parin vuoden jälkeen isän ero oli selvä ja koko perhe asui taas Helsingissä.
J-P Palo ei säästele kertoessaan lapsuutensa ja nuoruutensa tapahtumista. Elämä ei ollut helppoa kahden alkoholistivanhemman kanssa. Hänen pelastusenkelinsä oli Martta, naapuri Merimiehenkadulta, Punavuoresta. Myös isoveli Pertti oli mies paikallaan, kuten myös isoveli Martti.
Teatterikouluun Jukka-Pekka pääsee ensimmäisellä yrityksellä vuonna 1973. Samalla vuosikurssilla ovat Kellariteatterissa tavatut Matti Pellonpää, Kari Väänänen, Mikko Hänninen, Marjut Komulainen, Kari Sorvali ja Eija Ahvo.
Teatterikoulun opettajat ovat hyviä, joskin hiukan ristiriitaisia käytökseltään. Näyttelijätyönopettaja oli Iris-Lilja Lassila, Marja Korhonen opetti improvisaatiota ja Outi Nyytäjä dramaturgiaa. Myös Eeva-Kaarina Volanen oli Jukka-Pekka Palolle tärkeä opettaja.
* *
Palo oli mukana vasemmistolaisessa opiskelijajärjestössä. Hän hylkäsi aatteen vasta koulun jälkeen, Arto af Hällströmin Pete Q -näytelmän aikoihin. Silloin hän ”heräsi” kommunistien sokeudelle Neuvostoliiton suhteen. Vastaava herääminen on nykyisin muotia elämäkerroissa.
Ennen teatterikoulun aloittamista Palo järjesti isänsä ja äitinsä mökillä Kiskossa hernepyssy- ja käpysotaa kolmena kesänä. Velipoika Martti Palo pääsi mukaan sodan valokuvaajana. Mukana olivat Matti Pellonpää, Kari Väänänen, Janne Kuusi, Tom Pöysti, Heikki Timonen ja Kalle Pursiainen. Naisia ei päästetty paikalle.
* *
Isä-Taunon lapsuus ja nuoruus oli työläisten arkea Helsingin Kalliossa. Äiti-Kirstin lapsuus ja nuoruus kului pankinjohtaja Ortolan varakkaassa perheessä Pieksämäellä.
Jukka-Pekka on ottanut vanhempana omakseen muun muassa Jiddu Krishnamurtin oppia ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Häntä kiinnostaa myös uskon, uskontojen ja tieteen välinen dialogi.
Palo avaa oman ja lähimmäistensä elämän tärkeitä tapahtumia. Isä koki surullisen kuoleman vuonna 1982 ja äiti menehtyi syöpään vuonna 1993. Sittemmin Jukka-Pekka Palo on haudannut lähisukulaisia ja tuttavia.
Veljet Martti ja Pertti Palo olivat tärkeitä pikkuveljelleen. Heidän sopuisa yhdessäolonsa oli ennen ja jälkeen isän kuoleman arvostettavaa.
Jukka-Pekka Palon työhistoriaan kuuluvat Kansallisteatteri ja Helsingin kaupunginteatteri, jonka henkilökuntaan hän kuului muutaman vuoden. Elokuvia ja tv-sarjoja on riittänyt, kuten kesäteatteria ympäri Suomen. Kansallisteatterista Palo jäi eläkkeelle vuonna 2023.
* *
Tulevan vaimonsa Riitan Jukka-Pekka tapasi ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana Norssin illanvietossa. Riitta Anttonen oli Tyttönorssin oppilas.
Myöhemmin he tapasivat Jukka-Pekan istuessa Bulevardia-ravintolassa, johon Riitta saapui J-P:n kollegan kanssa.
Riitta opiskeli tuolloin Moskovassa teatteripukusuunnittelua. Palon riiuureissut olivat harvoja ja pitkiä. Naimisiin pari meni vuonna 1981, ja heillä on kaksi nyt jo aikuista tytärtä. Lapsenlapset ovat heille tärkeitä
* *
Palo-elämäkerta on helppoa luettavaa ja kertomukset antoisia, niin yksityiselämän kuin työelämän osalta. Liisa Talvitie on konkari elämäkertakirjojen kirjoittajana ja päästää päähenkilönsä täyteen ääneen.
Oman elämän tragediat, lähipiirin alkoholismi, tyttären kohtaama väkivalta ja oma sairastuminen on kerrottu avoimen rehellisesti. Samalla tulee kerrottua pitkä pätkä Kansallisteatterin historiaa. Mukaan mahtuu omien töiden, ohjaajien ja näyttelijäkollegoiden ansioita ja teatteritaiteen analyysia.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.