Kuva: Laura Malmivaara
KIRJAT | Kaikki oli heidän on kirja miehisestä tuskasta ja tunne-elämästä ja siitä, miten tietyt asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kirjassa on hetkittäin uuvuttavan paljon sanoja, puhetta, kuvailua, pikkuseikkoja ja tekstitulvaa.
”Itkonen on hyvin taitava luomaan eläviä tuokiokuvia. Pienetkin hetket muuttuvat muutamilla tarkkaan valituilla sanoilla näkyviksi.”
ARVOSTELU
Juha Itkonen: Kaikki oli heidän
- Otava, 2021.
- 394 sivua.
- Äänikirjan lukija: Aarne Linden.
Juha Itkosen Kaikki oli heidän (Otava, 2021) on kirja miehisestä tuskasta ja tunne-elämästä ja siitä, miten tietyt asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Itkonen rakentaa uusimmassaan miesten sukutarinan, jossa naiset ovat enimmäkseen sivujuonne. Isoisälle ja isälle naiset ovat vaimoina huoltajia ja arjen ylläpitäjiä, pojanpojalle lopulta ehkä jotain muutakin – ellei maailmanloppu ehdi väliin.
Päähenkilö on teatteriohjaaja Ilmari, joka vie näyttämölle oman surullisen ja kipeän isäsuhteensa. Isä-Markku oli ahkera työmies ja yrittäjä, mutta ei sodasta palanneen rikkinäisen miehen poikana osannut juurikaan osoittaa omalleen, että tämä oli tärkeä. Jatkoi sitä vähättelyä ja ärhentelyä, mitä itsekin oli saanut osakseen. Tarttui pulloon, kun olisi pitänyt antaa olla ja elää niitä tunteita, joita vastaan tulevat hyvät ja pahat asiat mielessä synnyttivät.
Ilmari ei pääse isäänsä lähelle edes aikuisena, jolloin isä olisi jo itsekin hoivan tarpeessa ja ehkä vastaanottavaisempi uudenlaisille keskusteluille. Sen sijaan pojanpoikansa Vilhon kanssa Markku saa jonkinlaisen yhteyden. Hänestä ei tule kiikkustuolissa myhäilevää tyytyväistä vanhusta, mutta nämä kaksi osaavat viettää molemmille merkityksellistä ja omanlaistaan aikaa yhdessä.
Vasta kirjan loppupuolella käy ilmi, että kyseessä on romaani romaanissa; teos, jota Vilho kirjoittaa nuoruudestaan, isästään ja isoisästään 30 vuotta myöhemmin. Nyt eletään aikaa, jolloin koronaviruksen tuomat elämänmuutokset tuntuvat hyvin pieniltä ja viattomilta: luontokato on totista totta ja poliittiset muutokset kansainvälisestikin mittavia, uusi virus huomattavasti pelottavampi kuin korona konsanaan. Itkosen kuvaukset 30 vuoden päähän ovat kuitenkin (ehkä turhankin?) toivorikkaita; hän maalaa tulevaisuudenkuvia, joiden kanssa voisi kuitenkin elää.
Kaikki oli heidän on teos, jossa on hetkittäin uuvuttavan paljon sanoja, puhetta, kuvailua, pikkuseikkoja ja tekstitulvaa. Välillä kokonaisuus on hyvin sirpaleista ja jotkut henkilöt olemassa vain kadotakseen jälkiä jättämättä. Teos on sivumäärältään ehkä turhankin mittava kolmen sukupolven miehen suhteiden selvittämiseen. Toisaalta nautin Itkosen sanankäytöstä ja siitä, että se tuntuu kulkevan niin kevyesti.
Juha Itkonen on hyvin taitava luomaan eläviä tuokiokuvia. Pienetkin hetket muuttuvat muutamilla tarkkaan valituilla sanoilla näkyviksi. Näen Itkosen kuvauksen ansiosta Markku-isän putkikasseineen ja suren hänen yksinäisyyttään, herkistyn Ilmarin ja pojan yhteiseen automatkaan, hymyilen vanhojen teatterikaverusten ilmapierutehtailulle ja tunnen syvällä sielussani Sonjan mielentilan, kun tämä herää riehakkaaksi ehtineen illan ja yön jälkeisen aamun todellisuuteen ja alistuu teinipoikansa tenttiin.
Kaikki oli heidän on yksi niistä romaaneista, joista saa hyvin erilaisen kokemuksen luettuna ja kuunneltuna. Tein vuoron perään kumpaakin. Luettuna ymmärsin paljon paremmin sen, että romaaniaan kirjoitti Vilho; audiovisuaalisen ajan lapsi, joka ei ollut tottunut sen paremmin lukemaan kuin kirjoittamaankaan. Kuunneltuna sitä ei tajunnut, teksti silmien edessä helpostikin. Tämä teos oli selkeästi nautinnollisempi luettuna.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.