Kuvat: Laura Malmivaara / WSOY
KIRJAT | Käsikirjoittaja-ohjaaja Jenni Toivoniemen esikoisromaani kertoo aikuisuuden kynnyksellä pyristelevistä nuorista, jotka enemmän kuin opiskelevat viettävät aikaa Kallion kuppiloissa ja kotibileissä 1990-luvun lamanjälkeisinä vuosina.
ARVOSTELU
Jenni Toivoniemi: Valtakausi
- WSOY, 2022.
- 426 sivua.
Erilaisista taustoista tulevia nuoria yhdistää Torkkelin kuvataidelukio. Nuoret muodostavat kiinteän jengin, jonka yhdessä pitävä voima on Bambi.
Valtakauden (WSOY, 2022) näkökulma on yhtä kuin yhdeksän kertojan tarina. Jokainen luku on nimetty yhden ”perheen” jäsenen mukaan ja seuraa hänelle tapahtuvia asioita ja kohtaamisia lukuvuoden ajan. Rakenne on kiinnostava, vaikkakin välillä hiukan sekava enkä aina pysynyt perässä kuka kukin on ja kenen kanssa.
Luvut ovat kuitenkin lyhyitä ja napakoita ja Jenni Toivoniemen kerronta luontevaa. Keskiössä on ystävyyden kuvaus, miten kaveriporukan dynamiikkaa toimii ja mikä on kenenkin rooli tässä perheeksi kutsutussa yhteisössä.
Kirjan henkilöt ovat kukin tulleet opiskelukaupunkiinsa, ja harva asuu enää vanhempiensa luona, paitsi pojista Johannes, jonka hulppeassa kodissa voidaan bilettää. Suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuukin baarielämään, viinin juomiseen ja muuhun kuin itse opiskeluun.
Jenni Toivoniemi on parhaimmillaan kuvatessaan aikuistuvien nuorten mielen myllerrystä ja ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Bambi on päähenkilönä se voimakas persoona, joka kokoaa jengin yhteen. Hänen kämppänsä sohvalla useampikin kavereista purkaa tunnemyrskyjään.
Kuvankaunis Helena, joka tulee porukkaan hiukan ulkopuolisena, herättää Bambissa voimakkaan omistamisen halun ja muissa kavereissa valtavaa ihailua ja ehkä kateuttakin. Seksuaalisuus on teoksessa vapautunutta, mutta myös jossain määrin koston väline ja aiheuttaa osalle epävarmuutta omasta asemasta ja kehosta tiiviiksi muodostuneessa jengissä.
Kohderyhmä Valtakaudelle ovat me, jotka pystymme palaamaan omaan opiskeluaikaamme lankapuhelinten ja tupakansavuisten kuppiloiden maailmaan. Tämän päivän nuorille kirja on matka jonnekin riipaisevan hauskaan ja outoon opiskelijaelämään. Hetkeen elämässä, kun kaikki on vasta alussa, tunne-elämä kuohuntavaiheessa ja oma maailmankuva ja oma itse vasta muotoutumassa.
* *
Valtakausi tuntuu välillä pinnalliselta kerronnalta baari-illasta ja viinijuomingeista toiseen. Se on kuitenkin viihdyttävää ja helppoa luettavaa. Toivoniemen luonteva ja uskottava dialogi vie mukanaan. Se herättää halun kulkea niin Bambin, Antin, Helenan, Johanneksen, Kain, Laura, Milan, Petterin kuin Sonian mukana, nähdä miten kaikki päättyy ja mihin he loppujen lopuksi pyrkivät.
Syvemmälle tunteissa päästään vasta kirjan loppupuolella. Yllättävä tragedia muuttaa nuorten elämän suuntaa ja arvomaailmaa. Harppaus aikuisuuteen onkin iso.
Irmeli Heliö
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Emeritusprofessori paljastaa elämän tarkoitukset, ne ikävätkin – arviossa Timo Airaksisen Millaista oli
KIRJAT | Timo Airaksisen omaelämäkerta katsoo lukijaa suoraan silmiin ja kertoo yhtään häpeämättä ja kaunistelematta, millaista yliopistolla oli.
Ranskalainen bestseller-kirjailija osaa huiputtaa lukijaansa – arviossa Guillaume Musson Joku toinen
KIRJAT | Ranskalaisen Guillaume Musson uusimmassa romaanissa kertomus kulkee neljän ihmisen kautta.
Uuden rikossarjan alku – arviossa Harri Virtasen Valaistunut tappaja
KIRJAT | Valaistunut tappaja asettuu nykyaikaan; Suomi on jo Naton jäsen ja itänaapuri pelottaa, Henri Joen erityisala on kansainvälinen terrorismi.
Diktaattorit, totalitarismi, etupiirit, populismi, ääriliikkeet – 1930-luvun kylmäävät kaiut Jussi Pekkarisen kirjassa
KIRJAT | Jussi Pekkarinen jatkaa Kävin ja kuulin 2 -kirjassaan ulkoasiainhallinnon poliittisen raportoinnin kuvaamista ja analysointia terävällä ja elävällä otteella.