Kuvat: Petteri Löppönen / Into
KIRJAT | Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin.
”Valittu tyyli toimii. Lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin.”
ARVOSTELU
Jarmo Stoor: Prässi
- Into Kustannus, 2021.
- 213 sivua.
Lapista kotoisin oleva Jarmo Stoor on nykyisin oululais-helsinkiläinen kirjailija, kustantaja, kirjakahvilanpitäjä ja kilpaurheilija. Laji on kädenvääntö.
Stoor on suorapuheinen kirjojensa henkilöhahmojen myötäeläjä; kenties jopa juuri kirjoittamalla selvittänyt lapsuutensa ja aikuiselämänsä muut murheet. Ainakin esikoisteos Sieluhäkki oli iholle menevän viiltävä kuvaus helvetillisen ankeasta lapsuudesta ja perhe-elämästä, jossa silti näkyy kipuileva toivo, pyrkimys selviytyä ja anteeksianto menneelle.
Ratkiriemukas Motelli oli osaltaan jopa aikaansa edellä oleva tarina maahanmuutosta, sen eri puolista ja tragikoomisesta asuntolahotellin kirjavasta henkilögalleriasta. Molemmista teoksista löytyy omakohtainen ote ja läheltä näkemisen tuntu.
Prässi (Into, 2021) on selvästi osa omaelämäkertaa, autofiktiota: Stoor on nimittäin sekä SM- että MM-tasoinen huippu-urheilija. Hän on noussut lukemattomia kertoja palkintopallille – juuri kädenväännössä. Se ei miehelle vielä riitä, vaan myös rugbyssä hän on pelannut SM-pronssijoukkueessa.
Prässissä kädenväännön MM-kisa ja sen yksi ottelu on venytetty onnistuneesti romaanin mittaiseksi. Kyseessä ovat Bulgarian Sofiassa pidetyt MM-kisat 2018 ja vastassa turkkilainen härkäpää Selim Arsuan. Väliin on leikattu suomalaisen vastustajan, minäkertojan, siis kirjailija-kädenvääntäjä Jarmon elämä, elokuvallisina välähdyksinä, lapsuuteen ja ensi rakastumisiin palaten.
Valittu tyyli toimii – ja siinä sivussa (tai oikeastaan pääluvuissa!) lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin. Rajulla rugby-harjoittelulla lienee osuutensa, juuri kehon fyysisen kestävyyden ja kunnon suhteen. Tosin tuomaripeli, esimerkiksi mahdollinen hylkääminen väärien otteiden suhteen on näköjään kädenväännössä tuiki tavallista eikä tekninen taito tai pelkkä voimaylivoima aina ratkaise mitään.
Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan myös kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin. Harvoinpa olen lukenut yhtä vetävää urheilukirjaa, näin rehellistä autofiktiota. Suosittelen, ja suosittelen muutenkin suhtautumaan Suomen laidoilta, laitapuoleltakin tuleviin kertojiin kaikella vakavuudella. Joskus pitää ihan oikeastikin elää ensin se elämä ennen kuin on mitään kunnollista sanottavaa…
Pentti Stranius
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
