Kuvat: Petteri Löppönen / Into
KIRJAT | Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin.
”Valittu tyyli toimii. Lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin.”
ARVOSTELU
Jarmo Stoor: Prässi
- Into Kustannus, 2021.
- 213 sivua.
Lapista kotoisin oleva Jarmo Stoor on nykyisin oululais-helsinkiläinen kirjailija, kustantaja, kirjakahvilanpitäjä ja kilpaurheilija. Laji on kädenvääntö.
Stoor on suorapuheinen kirjojensa henkilöhahmojen myötäeläjä; kenties jopa juuri kirjoittamalla selvittänyt lapsuutensa ja aikuiselämänsä muut murheet. Ainakin esikoisteos Sieluhäkki oli iholle menevän viiltävä kuvaus helvetillisen ankeasta lapsuudesta ja perhe-elämästä, jossa silti näkyy kipuileva toivo, pyrkimys selviytyä ja anteeksianto menneelle.
Ratkiriemukas Motelli oli osaltaan jopa aikaansa edellä oleva tarina maahanmuutosta, sen eri puolista ja tragikoomisesta asuntolahotellin kirjavasta henkilögalleriasta. Molemmista teoksista löytyy omakohtainen ote ja läheltä näkemisen tuntu.
Prässi (Into, 2021) on selvästi osa omaelämäkertaa, autofiktiota: Stoor on nimittäin sekä SM- että MM-tasoinen huippu-urheilija. Hän on noussut lukemattomia kertoja palkintopallille – juuri kädenväännössä. Se ei miehelle vielä riitä, vaan myös rugbyssä hän on pelannut SM-pronssijoukkueessa.
Prässissä kädenväännön MM-kisa ja sen yksi ottelu on venytetty onnistuneesti romaanin mittaiseksi. Kyseessä ovat Bulgarian Sofiassa pidetyt MM-kisat 2018 ja vastassa turkkilainen härkäpää Selim Arsuan. Väliin on leikattu suomalaisen vastustajan, minäkertojan, siis kirjailija-kädenvääntäjä Jarmon elämä, elokuvallisina välähdyksinä, lapsuuteen ja ensi rakastumisiin palaten.
Valittu tyyli toimii – ja siinä sivussa (tai oikeastaan pääluvuissa!) lukija saa oivan oppitunnin niin kädenväännön saloihin kuin kilpailuun valmistautumisen rääkkiin. Rajulla rugby-harjoittelulla lienee osuutensa, juuri kehon fyysisen kestävyyden ja kunnon suhteen. Tosin tuomaripeli, esimerkiksi mahdollinen hylkääminen väärien otteiden suhteen on näköjään kädenväännössä tuiki tavallista eikä tekninen taito tai pelkkä voimaylivoima aina ratkaise mitään.
Jarmo Stoor on selvästi omimmillaan myös kilpailujännityksen ja hikisen rääkin kuvailevana kertojana, kärsimyksen ja riemun, tappion ja voiton kokeneena. Filosofinakin. Harvoinpa olen lukenut yhtä vetävää urheilukirjaa, näin rehellistä autofiktiota. Suosittelen, ja suosittelen muutenkin suhtautumaan Suomen laidoilta, laitapuoleltakin tuleviin kertojiin kaikella vakavuudella. Joskus pitää ihan oikeastikin elää ensin se elämä ennen kuin on mitään kunnollista sanottavaa…
Pentti Stranius
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.