Islantilainen Yrsa Sigurðardottir vangitsee lukijat kasvavalla kauhulla – arviossa Muistan sinut

Kuvat: Lilja Birgisdóttir / Otava

On nautinto lukea dekkari, joka paljastaa salaisuutensa vasta viime sivuilla ja sitä ennen kaikki arvailut ovat sumussa kulkemista. Yrsa Sigurðardottirin Muistan sinut (Otava, 2025) on tällainen helmi. Kirja on suosiota saavuttaneen Musta jää -menestyssarjan toinen osa. Viime vuonna suomennettu, ensimmäinen osa Näen sinut oli jättimenestys myös Suomessa.

Muistan sinut on kirjasarjan itsenäinen toinen osa. Sen tarina etenee kahdella aikatasolla, joiden välillä ei ole vuosisatoja, eikä edes kuukausia. Ainoastaan muutama päivä erottaa kaksi tapahtumakulkua toisistaan. Kirjan luvut on nimetty tapahtumapäivien mukaan tyyliin ”1. luku – Päivä yksi, Torstai”, ”2. luku – Päivä viisi, maanantai”. Kolmannessa luvussa hypätään taas tarinassa taaksepäin ensimmäiseen tapahtumaketjuun. Näin kaksi eri aikatasoa vuorottelevat luku luvulta kirjan läpi alusta loppuun.

Romaani alkaa, kun joukko entisiä opiskelukavereita saapuu lautalla Vestmanna-saarille Islannin rannikolle. Heidät on saanut liikkeelle yhteisen opiskelukaverin hautajaiset, mutta reissu muuttuu katastrofaaliseksi sekoiluksi ja painajaismaiseksi menneisyyden pakoiluksi. Vain viina tuntuu helpottavan porukan oloa. Kirjaililja on valinnut keskeiseksi hahmoksi lääketieteen opiskelija Traustin, joka on rehvakkaan porukan ”nynny”.

Toisella tasolla juttua tutkiva oikeuslääkäri Iðunn yrittää viinin lipittämisen lomassa (hänkin) pitää etäisyyttä omaan menneisyyteensä. Toinen toisensa jälkeen esiin putkahtelevat ruumiit ovat hänelle vain työtä, joka ikävällä tavalla estävät häntä palaamaan omaan tuttuun arkeen Reykjavikiin.

Molempia tarinoita yhdistää ihmisten halu unohtaa jotain aiemmasta elämästä. Opiskelijaporukalla vuosien takaisten opiskelubileiden tapahtumat, Iðunnilla saarelle jäänyt perhe-elämä. Vestmanna-saaret työntävät väkevästi menneisyyden pintaan.

Ensin löytyy rannalta kaksi ruumista, myöhemmin Iðunnin ruumiinavauspöydällään alkaa olla ruuhkaa. Enempää ei voi paljastaa viemättä romaanin viehätystä mennessään. Loppuratkaisu on toki vähän tiukkaan ahdettu ja siinä on pieni epäuskottavuuden vivahde, mutta onneksi vain pieni. Pelkäsin suurempaa floppia, kun kirjailija onnistui pitämään lukijan niin hyvin otteessaan pitkin matkaa ja odotukset lopun suhteen kasvoivat sivu sivulta. Nyt päällimmäiseksi jäi tyytyväisyys nautinnollisesta lukukokemuksesta.

Islantilaiset maisemat ja luonto erityisesti antavat kirjalle oman täyteläisen vivahteensa. Sen sijaan islantilaiset nimet tuottivat aika lailla tuskaa. Kun suomen kielessä ei ole sukupuolta paljastavia persoonapronomineja, meni lukiessa hetki selvittää Siggan, Raggan, Guggan ja Leifurin sukupuoli. Puhumattakaan Trustista ja Iðunnista.

Marjakaisa Matthíassonin suomennos on kohtuullinen ja välillä saatoin lukea kymmeniä sivuja ärsyyntymättä ontuvasta käännöksestä. Aivan nappisuoritus käännös ei kuitenkaan ollut, mutta harvoin ne ovatkaan.

Vuonna 1963 syntynyt Yrsa Sigurðardóttir on kirjoittanut suosittujen rikosromaanien lisäksi lasten- ja nuortenkirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle. Minulle hän oli uusi tuttavuus, mutta tämä lukukokemus saa varmasti tarttumaan myös hänen muihin teoksiinsa.

Marja Heinonen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua