Mari Koppinen (vas.) ja Meiju Suvas. Kuvat: Jouni Harala / Visual Media
KIRJAT | Mouhijärven Markku ja pääkaupunkilainen Meiju eivät ole diivoja, vaan mukavia viihteentekijöitä, jotka arvostavat kuuntelijoitaan.
”Koppisen kirja yltää lähes tutkimuksen tasolle. Erityisen mielenkiintoista siinä on suomirockin ja iskelmän keskinäisen suhteen analysointi.”
ARVOSTELU

Mari Koppinen: Meiju – En tyydy vähempään
- Tammi, 2023.

Tomi Lindblom: Markku Aro – Käyn uudelleen eiliseen
- Visual Media Productions, 2023.
Suomalaisista populaarimusiikin laulajista on laitettu kansien väliin tänä syksynä Markku Aro ja Meiju Suvas. Kummankin ura jatkuu yhä aktiivisena: Meiju keikkailee ja levyttää 64-vuotiaana ja Markku Aro lähes kymmenen vuotta vanhempana. Siinä ei ole nykyään mitään kummallista. Ura jatkuu, jos on uusiutumiskykyä tai vientiä.
Laulajista kirjoitetut elämäkerrat ovat hyvin erilaisia. Tomi Lindblomin Markku Aro – Käyn uudelleen eiliseen (Visual Media, 2023) keskittyy melkein kiiltokuvamaisesti artistin tarinan kertomiseen; kuvia ja lehtileikkeitä eri ajoilta on runsaasti, samoin Markun ihailijoiden ja kollegoiden muistelmia.
Mari Koppinen on työskennellyt kunnianhimoisemmin. Viisisataasivuinen elämäkerta kertoo Meijusta myös osana populaarimusiikin historiaa. Kirjassa on käytetty monipuolisesti lähteitä ja aihetta sivuavaa kirjallisuutta. Koppisen Meiju – En tyydy vähempään (Tammi, 2023) yltää lähes tutkimuksen tasolle. Erityisen mielenkiintoista siinä on suomirockin ja iskelmän keskinäisen suhteen analysointi.
Elämäkertojen perusteella artisteja yhdistää muutama seikka. Heillä on samantyyppinen asenne kuulijoita kohtaan. Mouhijärven Markku ja pääkaupunkilainen Meiju eivät ole diivoja, vaan mukavia viihteentekijöitä, jotka arvostavat kuuntelijoitaan. Heidän on helppo laskeutua lavalta ihailijoidensa keskelle; yleisösuhde on lämmin ja läheinen. Molemmilla on ollut myös pitkä, vakaa artistin ura, mutta kumpikaan ei ole saanut laulajan jättipottia. On oltu Syksyn sävelessä, Euroviisuissa, Midnight Sun Festivalilla, televisio-ohjelmissa, mutta koskaan ei ole tullut voittoa. Tosin vuonna 2017 tuli tunnustusta: Markku Arolle myönnettiin Iskelmä-Finlandia ja Meiju Suvakselle Vantaan kaupungin kulttuuripalkinto.
Meiju Suvaksen esittämä musiikki innosti faneja, mutta etenkin 1980-luvulla hänet lytättiin kritiikeissä pelkäksi koneiskelmätuotannon osaksi. Syntetisaattorit olivat tulleet uudeksi bändijäseneksi, ja Meiju oli innolla mukana uuden äänimaailman mahdollisuuksissa. Kritiikki ei kuitenkaan ”yhden naisen hurrikaania” lannistunut, vaan hän lauloi mitä halusi. Monet hänen kappaleistaan ovat omia löytöjä latinomusiikista ja Välimeren maista.
1990-luvun alku oli Meijulle vedenjakaja, nuoresta diskotanssilaulajasta kuoriutui Pure mua -hitillä iskelmälaulaja aikuiseen makuun. Julkaistuna on kolmetoista albumia sähäkkää tummaäänistä iskelmää. Meijun musiikki ei ole melankolista tai surullista, vaan täynnä kansainvälisiä rytmejä ja hyvää oloa.
Markku Aron ura käynnistyi vuonna 1968 julkaistulla hitaalla valssilla Käyn uudelleen eiliseen, josta tuli välittömästi hitti. Laulaja solahti perinteisen suomalaisen haikean tanssilavakulttuurin jatkumoon. Kaunis poika otettiin muutenkin ajan hengen mukaiseen käyttöön; lehtien paperinuket ja keräilykuvakortit mini vogue -Markku Arosta olivat osa varhaisteinien fanikulttuuria. Vuosikymmenten arkisesta työstä todistavat sen sijaan 22 albumia ja lukuisat kokoelmalevyt.
* *
Kummassakaan kirjassa ei mässäillä artistien yksityiselämän tapahtumilla. Todetaan toki, että rakkauksia ja avioliittoja tulee ja pohditaan, miksi Meiju on se joka kolmas suomalaisnainen, joka kohtaa parisuhdeväkivaltaa. Pääpaino kirjoissa on kuitenkin musiikkiuran kuvaamisessa. Markku Aro on ollut jees-mies, jolle on ollut helppo tehdä lauluja toisensa jälkeen. Meiju taas on ollut kovempi pala nieltäväksi, hän on tiennyt, mitä ja miten haluaa laulaa ja mitä taas ei. Koppisen kirja kertoo myös selkeästi, millä tavalla erilainen ja vaativampi naisen ura on viihdebisneksessä.
Kirjat ovat elämäntarinoidensa ohella mainio ikkuna viihdebisnekseen, levy-yhtiöiden merkitykseen ja levy-yhtiömaailman muutokseen, artistiin työllistäjänä ja tietysti taustabändeihin sekä säveltäjiin ja sanoittajiin. Sillä yksin ei artistinkaan tähti loista.
Marja Mustakallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikä on henkilöhahmo, kuka on kertoja? Arviossa Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin Romaanihenkilön elämä
KIRJAT | Fiktiivisen henkilöhahmon olemusta syväluodataan kahden kirjailijan vuoropuhelun kautta.
Löytölapsen tie ruhtinaiden salien kautta inkvisition käsiin – arviossa Karl Ristikivin Noitarovio
KIRJAT | 1400-luvun Keski-Eurooppaan sijoittuvan virolaisklassikon kuvaus on historiallisesti tarkkaa ja osaavaa myös nykylukijan silmin ja perustiedoin.
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Kuolemaa, elokuvia, runoilijoita – arviossa Niilo Rantalan esseekokoelma Kunnia niille, jotka polttavat itsensä
KIRJAT | Tamperelaisen monipuolisuusmiehen esseissä yhdistyy luontevasti kulttuurin asiantuntijuus, kristillisyys ja kirjoittajan taidot.







