Irrotetut kädet ja muita oikeuslääketieteellisiä tekniikoita – arviossa Richard Shepherdin Epäluonnolliset syyt

Kuva: C. M. Shepherd / WSOY

Richard Shepherd kertoo elämästään oikeuspatologina, hän selvittää kuolinsyitä tekemällä ruumiinavauksia. Hän käy läpi myös perhe-elämäänsä lähtien äitinsä varhaisesta kuolemasta, isä-suhteestaan ja avioliitostaan; siitä miten hän oli sekä töiden jälkeen kotiin kiirehtivä perheenisä että intohimoisesti työhönsä suhtautuva kuolemansyyntutkija, jonka vaimo turhautui kun työ kutsui vuorokauden ajasta ja juhlapäivistä riippumatta.

Epäluonnolliset syyt – oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat -kirjaa (WSOY, 2020) lukiessa tulee havainneeksi, miten kaukana ajatuksistamme niinkin oleellisesti elämään liittyvä asia kuin kuolema on. Niinpä idea kirjasta, jossa käydään läpi eri syistä kuolleita ihmisiä, usein rikoksen uhreja ja heistä ruumiinavauksissa tehtyjä huomioita, on ajatuksena jotain kammottavan ja vastenmielisen väliltä.

Shepherd onnistuu kuitenkin herättämään mielenkiinnon. Lukija saattaa huomata kykenevänsä suhtautumaan toinen toistaan seuraaviin kauhutarinoihin tavalla, joka lienee sukua patologin suhtautumiselle pöydällä makaavaan kuolleeseen. Lukijan ajatuksissa eivät pääasiassa viivy kauhun tai inhon suuret tunteet, vaan hän keskittyy viileän asiallisesti yksityiskohtiin, joita kirjassa riittää.

Lain mukaan kuolemansyy täytyy selvittää, mikäli terveeksi oletettu ihminen kuolee äkillisesti. Se selvitetään myös silloin, jos on syytä epäillä, että kuoleman on aiheuttanut tapaturma, henkirikos, itsemurha, hoitotoimenpide, myrkytys tai ammattitauti.

On melko helppo ymmärtää miten tärkeä tämä tieto on. Omaisten ja yhteiskunnan kannalta on ensinnäkin tiedettävä, oliko kuolema luonnollinen vai joutuiko kuollut rikoksen uhriksi.

Shepherd käy perusteellisesti läpi kätkytkuolemia, joista on vaikea päätellä onko vauvan kuolema ollut luonnollinen vai esimerkiksi ravistelun aiheuttama. Oleellista olisi kuitenkin tietää, jotta voidaan toimia oikealla tavalla, mikäli kenties väkivaltaisille vanhemmille syntyy uusi lapsi. Diagnoosina kätkytkuolema oli tervetullut, sillä saatiin selitys selittämättömille kuolemille ja se suojeli lasten vanhempia ja hoitajia joutumasta epäilyksen alaisiksi.

Kuitenkin myös diagnoosien suosiossa on vaihtelua. Tietyn ilmiön diagnosointi yleistyy ja vähenee sen mukaan miten tietoisia siitä ollaan. 1990-luvun jälkeen kätkytkuolemat ovat vähentyneet siksi, että vanhempia on neuvottu olemaan nukuttamatta vauvoja vatsallaan. Toisaalta ne vähenivät myös siksi, että käsitys niistä muuttui, kun monet kätkytkuolemat paljastuivat vanhempien aiheuttamiksi.

Kirjoittaja osoittaa ymmärrystä vanhempia kohtaan ja kertoo, miten hänen itsensä oli vaikea kestää öisin huutavaa esikoistaan, ja miten hänen oli toisinaan vain jätettävä karjuva lapsi yksin huoneeseen ja poistuttava kahden oven taakse rauhoittumaan. Mikäli hänen elämäntilanteensa olisi ollut huonompi, mikäli hän esimerkiksi olisi ollut taloudellisten huolten painama yksinhuoltaja, mikäli hänellä ei olisi ollut tuota pientä soppea jonne vetäytyä rauhoittumaan, hän olisi voinut hyvin ajautua tekemään jotain lapselleen saadakseen tämän hiljenemään.

Shepherd kertoo tapauksesta, jossa avioparilta kuoli vauva. Sitten syntyi toinen ja sekin kuoli. Alettiin epäillä mahtoivatko kuolemat olla luonnollisia, kaksi kätkytkuolemaa samassa perheessä ei tuntunut todennäköiseltä.

Yksi lääkäri erehtyi vannomaan, että mahdollisuus sellaiseen olisi yhden suhde 73 miljoonaan. Äiti sai tuomion, kun kuolinsyyntutkijat asettuivat lopulta sen kannalle, että hän oli aiheuttanut lasten kuoleman. Vuosien päästä tultiin kuitenkin toisiin aatoksiin; lääkärin havaittiin piilottaneen tutkimustuloksia, joiden mukaan toisen lapsen kuoleman oli saattanut aiheuttaa bakteeritulehdus. Äiti vapautettiin, mutta hän kuoli neljä vuotta sen jälkeen.

* *

Shepherd käy läpi vuonna 1989 tapahtunutta onnettomuutta, jossa ruoppaaja törmäsi laivaan, joka oli täynnä juhlivia nuoria ja jossa hukkui 51 henkeä. Huvialuksella oli noin 130 ihmistä, joista neljä oli miehistön ja baarin henkilökuntaa.

Aluksella ollut kertoi:

”On the dancefloor the disco was coming alive with people singing along to The Hues Corporation. ’Rock the boat, don’t tip the boat over,’ they yelled, without a care in the world.

Unbelievable, but true. As I leaned back against the rail, I let my thoughts drift. Had I turned, I would have seen a fast approaching wall of iron, cloaked in silent darkness.”

Shepherd kertoo syntyneestä kohusta, joka liittyi hänen ammattiinsa, vaikka päähuomio keskittyikin onnettomuuden syiden selvittämiseen.

Toisinaan hukkuneilta ei voitu saada sormenjälkiä ruumishuoneella, joten sen sijaan että olisi kuljetettu koko ruumis laboratorioon sormenjäljen selvittämistä varten, irrotettiin ja kuljetettiin vain kädet. Kun sormenjäljet oli saatu, kädet palautettiin ja ommeltiin paikoilleen.

Vuosia tapahtuneen jälkeen uhrien omaiset saivat tietää tämän. Syntyi kohu.

”Murtuneille ja läheisensä menettäneille ei auttanut sanoa, että niissä olosuhteissa käsien irrottaminen oli rutiinia”, Shepherd kertoo. “Oli hirvittävää joutua sellaisen leiskuvan raivon kohteeksi.”

Käsien irrottaminen ei kuitenkaan liittynyt mitenkään häneen, se oli yleinen käytäntö, hän vain sattui olemaan vastaava oikeuslääkäri.

Osittain kohu johtui muusta sähläyksestä. Eräälle perheelle oli esimerkiksi näytetty väärä ruumis. Sitten oli löytynyt oikea ruumis, mutta tällä ei ollut käsiä. Asiaa pahoiteltiin ja pyydettiin, ettei asiasta kerrottaisi julkisuuteen, sillä kyseessä oli kertaluontoinen virhe.

Etsinnöissä Thames-joesta löytyi kaikkiaan 56 ruumista. Koska jokeen hukkui kuitenkin koko ajan ihmisiä, oli todennäköistä etteivät kaikki olleet peräisin uponneesta aluksesta. Lopulta viiden ihmisen todettiin joutuneen jokeen muista syistä ja uhrien lopulliseksi lukumääräksi todettiin 51.

* *

Shepherd pääsi mukaan tutustumaan prinsessa Dianan kuolemaan johtaneeseen kolariin tutkimuksessa, joka tehtiin vuosia kolarin jälkeen tapauksesta liikkuvien salaliittoteorioiden hillitsemiseksi.

Kun on nähnyt kuvia autosta, on ollut helppoa kuvitella Dianan loukkaantuneen vakavasti. Siksi on yllättävää lukea hänen ulkoisten vammojensa olleen melko vaarattomia; Diana oli ollut elossa ja puhekykyinen, mutta menettänyt tajuntansa matkalla sairaalaan. Hänen kohtalokseen koitui sisäinen verenvuoto, jota ei huomattu, ja se, ettei hän käyttänyt turvavyötä.

Vaikka Shepherd oli mestari pitämään tunteet pois työasioista, alkoivat kaikki kuolemat ja surulliset tarinat puskea hänen panssarinsa läpi. Elämää helpottamaan tuli uusi harrastus, lentäminen.

”En tiedä miksi se, että minulla oli allani, yläpuolellani, joka suuntaan pelkkää ilmaa, tuntui vapahtavan minut työni karuudelta.”

Richard Shepherd on Iso-Britannian tunnetuimpia oikeuslääkäreitä. Hän on suorittanut uransa aikana yli 23 000 ruumiinavausta ja toiminut todistajana useissa korkean profiilin oikeusjutuissa.

Jukka Halttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua