Inhimillistä kohtaamista, kasvun ja ammatillisen kehittymisen tukemista – arviossa Markus Ikosen Coachaatko?

Kuvat: Basam Books / Tomi Tähti

Erilaisten ohjausmuotojen merkitys työelämälle ja työskentelylle on ajassamme kasvanut suuresti työelämän ja työurien moninaistumisen seurauksena. Uraohjauksen, mentoroinnin ja työnohjauksen ohella coaching on rantautunut Suomeen 2000-luvun taitteessa, ja se on alkanut vahvasti yleistyä viimeisen vuosikymmenen aikana.

Markus Ikonen on tarttunut aiheeseen oman työnsä ja kiinnostuksensa pohjalta. Suomeksi onkin julkaistu vain muutamia coachingiin liittyviä teoksia, englanniksi niitä on huomattavasti enemmän. Ikonen on sertifioitu business coach ja hänellä on pitkä kokemus erilaisista johtotehtävistä ja esihenkilöiden osaamisen kehittämisestä.

Mutta mitä ihmettä on tämä ”coaching”?  Ja miksi nimitystä käytetään englanniksi? Siksi, että sen suomenkielinen vastine eli valmentaminen tarkoittaa hyvin laveaa kenttää, jossa kuka tahansa voi valmentaa tai kutsua itseään valmentajaksi. Coachingin taustalla on kuitenkin tietty oma traditio ja tutkimusperusta, johon se nojaa. Tosiaalta coach-nimike ei myöskään ole suojattu ammattinimike, ja siksi erotellaan myös nimenomaan työkontekstiin keskittyvä business coach -nimike esimerkiksi ”elämän valmentajista” eli life coacheista.

Coachaatko? Opi, onnistu, hämmästy – Huiput kertovat tarinansa -kirjassa (Basam Books, 2024) on selkeästi esitetty coachingin peruskysymykset ja lähtökohdat, koulutus ja serfiointimallit, sekä eri ohjausmuotojen käsitteiden eroja (valmennus, konsultointi, koulutus, mentorointi, työnohjaus, fasilitointi, sparraus). Yleisesti ottaen coaching on tavoitteellista ja siinä pyritään auttamaan ja tukemaan toisia eteenpäin.

Kirjassa esitetty erottelu käsitteiden performance coaching, transaktionaalinen coaching ja transformatiivinen coaching välillä selkeyttää niiden erilaisia funktioita.

Coachingin alkuvuosina painottui performance coaching, jolla pyrittiin tukemaan ja sparraamaan ohjattavia mahdollisimman hyvään suoritukseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Transaktionaalinen coaching on tavoite- ja ratkaisukeskeistä, siinä pyritään suoraviivaisesti yksittäisten tavoitteiden saavuttamiseen ja käyttäytymisen muuttamiseen. Suomessa yleisemmässä transformatiivisessa coachingissa keskitytään henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun, se on syvällisempää ja koskettaa mm. identiteetti- ja arvokysymyksiä

Ikonen itse määritteleekin näin: ”Minulle coaching tarkoittaa ennen kaikkea itsensä kehittämisen sekä laajempien kokonaisuuksien hahmotusprosessia, joka tukee yksilöiden tai tiimien kasvua ja ammatillista kehittymistä”. Kyseessä on rajattu prosessi, jossa ohjausroolissa toimii koulutettu coach. Coachingin tunnuspiirteiksi kirjassa määritellään luottamus, dialogisuus, kumppanuus, henkilökohtaisen ja ammatillisen potentiaalin täysipainoinen hyödyntäminen. Eri muotoja ovat yksilö-, ryhmä- ja tiimicoaching.

* *

Kirjan kirjoittaja on Markus Ikonen, mutta hänen tekstinsä lisäksi mukana on muutamien coach-asiantuntijoiden kirjoittamia lyhyehköjä artikkeleita, sekä kymmenen Suomen eturivin coachin haastattelutarinat. Artikkeleissa avataan coachingin historiaa Suomessa (Tiina Harmaja) sekä tulevaisuutta (Kaj Hellbom) ja tekoälyn merkitystä (Lauri Paloheimo). Kirjan lopussa on vielä Ikosen kirjoittama, hyvä ja havainnollinen luku tiimicoachingista.

Haastattelut avaavat coachien taustoja ja tarinoita, heidän erilaisia painotuksiaan coachingissa, sekä coachingin merkityksellisyyttä heille itselleen. Näihin eturivin kokeneisiin coacheihin kuuluvat muun muassa Ilona Rauhala, Raija Salomaa, Ria Parppei ja Vesa Ristikangas. He kuvaavat hyvin ja konkreettisesti sitä, mistä coachingissa on heille kysymys ja mitä hyötyä siitä voi olla. Kertomukset ovat myös henkilökohtaisia, jopa intiimejä. Tämä vahvistaa näkemystä siitä, että coachaamisessa ei ole kysymys vain teknisestä suorituksesta, vaan inhimillisestä kohtaamisesta ja hyvinkin henkilökohtaisten asioiden äärelle asettumisesta.

Nämä tarinat myös auttavat lukijaa ymmärtämään, voisiko coaching olla heille hyödyksi yksilönä tai työyhteisönä, tai voisivatko he itse kiinnostua coaching-osaamisensa kehittämisestä. Coaching-osaamista ja ajattelua voi hyödyntää hyvinkin erilaisissa tehtävissä ja toimenkuvissa, ja kirjassa on esimerkkejä siitä, mitä kuka tahansa esimerkiksi tiimin vetäjän tai esihenkilön roolissa toimiva voi tehdä.

Pidän kirjaa tärkeänä lisänä suomenkieliseen coaching-kirjallisuuteen. Kirja on selkeä, ymmärrettävä, hyvä peruskoonti coachingista, ja se soveltuu erinomaisesti joko asiaan ensimmäistä kertaa perehtyvälle tai oman coaching-uransa alussa olevalle, mutta myös asiakkaalle tai kenelle tahansa ihmisten kanssa työtä tekevälle. Kirjassa on monenlaisia tekstejä ja osioita, ja olisinkin toivonut, että sisällysluetteloon olisi kirjoitettu näkyviin luvut, joissa on selkeästi joku muu kirjoittaja kuin Ikonen itse. Lukujen otsikoissa kirjoittaja on mainittu, mutta läpinäkyvyyden ja selkeyden vuoksi olisi tärkeää systemaattisesti kertoa, kenen tekstistä on kulloinkin kysymys.

Jos kirjan aihepiiri kiinnostaa, kannattaa kuunnella myös Markus Ikosen kirjailijahaastattelu YouTubessa.

Terhi Skaniakos

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua