Kuvat: Annika Marklund / Salomonsson Agency
KIRJAT | Liza Marklundin uusin dekkari sijoittuu pohjoiseen Ruotsiin ja kertoo ihmisistä, jotka ovat kirjailijan itsensä lailla eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa siellä.
”Marklund on taitava punomaan tarinaansa ja puhaltamaan hengen ja sielun kuvaamiinsa ihmisiin.”
ARVOSTELU
Liza Marklund: Napapiiri
- Otava, 2021.
- 363 sivua.
- Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn.
Liza Marklund oli aikanaan uudistaja, joka toi ruotsalaiseen dekkarikirjallisuuteen aivan uusia tuulia ja nousi oman aikansa dekkarikuningattareksi. Marklundin luomus 1990-luvun lopulla oli nuori ja uutisnälkäinen rikostoimittaja Annika Bengtzon, jonka uraa seurattiin voitosta toiseen.
Enemmän kuin ruotsalaisessa rikoskirjallisuudessa yleensä Marklundin dekkareissa seurattiin myös päähenkilön yksityiselämää. Annika Bengtzon rakastui, meni naimisiin, eli ruuhkavuosia, erosi, mutta myös eteni urallaan ja ratkoi siinä sivussa vakavia rikoksia.
Bengtzon oli sitä vanhan liiton toimittajakuntaa, joka käytti myöskin pakkasella toimintakykynsä säilyttävää lyijykynää, oli työnarkomaani ja toisinaan myös puskutraktori. Bengtzon oli niin sanottu hyvä tyyppi ja uudenlainen esikuva nuorille naistoimittajille ja varmaankin myös aloitteleville naispuolisille dekkarikirjailijoille.
Marklundin uusin dekkari Napapiiri (Otava, 2021) sijoittuu pohjoiseen Ruotsiin ja kertoo ihmisistä, jotka ovat kirjailijan itsensä lailla eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa siellä. Pohjoisen tuttuus on voimakkaasti läsnä Marklundin tekstissä ja niissä varmoissa otteissa, joilla hän kuvaa luonnon kiertokulkua pohjoisilla leveyspiireillä. Hän kuvaa myös hyvin elävästi pienten paikkakuntien ihmisten kanssakäymistä, yhteisön salaisuuksia ja keskinäisiä suhteita.
Romaani alkaa vuodesta 2019 ja siitä, miten eteläisessä Lapissa Stenträskin kylässä löydetään sillan rakenteista nuoren naisen mestattu ruumis. Selviää, että 40 vuoden takainen mysteeri on lopulta ratkennut: vainaja on tuolloin jäljettömiin kadonnut Sofia Hellsten. Sofian katoaminen oli jättänyt parantumattoman haavan kyläyhteisöön ja nyt tragedia tulee uudelleen pintaan.
Sofia oli ollut mukana viiden teinitytön lukupiirissä, jonka nimi oli Napapiiri. Sofian kuolema tuo lukupiiriläiset yhteen nyt aikuisina naisina, ja romaanissa palataan takaisin kunkin nuoruuteen vuosikymmenien taakse. Käy ilmi, että pinnan alla hiljaisessa kyläyhteisössä oli tapahtunut paljonkin ja nuorten tyttöjen kainous oli paljolti silmän lumetta.
Liza Marklund on taitava punomaan tarinaansa ja puhaltamaan hengen ja sielun kuvaamiinsa ihmisiin. Välistä huomaan kuitenkin meneväni hieman sekaisin siitä, kuka kukin oli, vaikka henkilögalleria ei kovin suuri olekaan. Asiat ja tapahtumat tulevat kovin tiheään toinen toisensa päälle, hengähdystaukoja ei juuri ole.
Napapiirin salaisuus pitää aivan loppuun asti. Ja viimeisessä lauseessa tulee lupaus jatko-osasta; Napapiiri on trilogian ensimmäinen osa.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
