Kuvat: Aviador
KIRJAT | Hannu Luntialan runokokoelmassa kuuluvat meidän kaikkien äänet Spoon River Antologian hengessä.
”Luntialan teksti hengittää vapautuneesti, rauhallisesti, kuin ruuhi hitaassa virrassa.”
ARVOSTELU
Hannu Luntiala: Suonissamme virtaa Spoon River
- Aviador, 2023.
- 122 sivua
- ”Mutta jokin siinä ei täsmännyt.
- Että Rekisterin vangit elävät onnessaan,
- ilman ongelmia, ilman ristiriitoja,
- ilman eilisen murhetta ja huomisen huolta.
- Onko se lopullinen totuus?
- Onko elämä näin yksinkertaista?”
Varatuomari Hannu Luntiala (s. 1952) työskenteli Väestörekisterikeskuksessa 37 vuotta, viimeksi sen ylijohtajana. Runoilijana ja novellistina hän aloitti jo 1980-luvulla. Viime vuosina hän on julkaissut lähinnä romaaneja sekä jazzmuusikko Junnu Aaltosen elämänkerran. Suonissamme virtaa Spoon River (Aviador, 2023) on Luntialan ensimmäinen runokokoelma.
Näillä kirjoittajan henkilötiedoilla on syytä aloittaa tämä kirja-arvio, koska henkilötiedoille Luntialan runokokoelmakin rakentuu. Ihmiset ja heidän elämänsä ovat Rekisterissä. Sieltä he kertovat tarinoitaan kuin Spoon River Antologian vainajat haudoistaan. Kuuntelija – tai oikeammin salakatsoja – työskenteli Rekisterissä ja ryhtyi pakkomielteisesti tutustumaan noihin Rekisterin ääniin, elämiin.
Ääneen pääsevät niin Juuso, 19 vuotta, tehdastyöläinen, Outokumpu ja Eija, 77 vuotta, eläkeläinen, Pöytyä kuin Nacci, 48 vuotta, rikollinen, Sörnäinen ja Erkki, 48 vuotta, komissaari, Bryssel. Kaikki, kaikki he tarinansa kertovat, fragmentteina, virvatulenomaisina leimahduksina, jotka heittävät lukijan eteen rippusen verran ihmisen elämää, hänen itsensä sanoittamana.
Teoksen nimen viittaus Edgar Lee Mastersin mestariteokseen Spoon River Antologia (Tammi, 1947; suom. Arvo Turtiainen) on monella tapaa osuva. Äänen saavat monenlaiset ihmiset, mutta keskiössä on ihmisten muodostama yhteisö, ihmiselämien moninaisuuden prisma. Kuten Arvo Turtiainen suomennoksensa esipuheessa toteaa. ”Mastersin runouden suuri alkulähde on yhteisö, ja sen sankari on tavallisen arkielämän kehässä kiertävät, sen tukaluudessa raskautettu tavallinen ihminen.”
Spoon River– vertaus auttaa lukijaa virittäytymään kuuntelemaan ihmisiä, ei Mastersin ja Luntialan teksteillä sen enempää yhteistä ole. Mastersin suorasanaisissa minielämäntarinoissa puristuvat yhteen patoutuneet tunteet ja yhteiskunnan vääryydet, joita vainajat haudan takaa haluavat kulkijalle kertoa. Luntiala puolestaan tavoittaa ihmiset omissa oloissaan ja ajatuksissaan, juuri sen päällimmäisen pohteen äärellä, oli se sitten se parempi tai huonompi.
* *
”Nämä päivät, nämä yöt,
yön linnut nousevat siivilleen.
Iltaisin menen eri teitä.
Olen niittyjen sankari,
sateen laulua hengitän.”
(Atte, 33 vuotta, yövartija, Nummela)
Rekisterin päällikkö-kertoja johdattelee lukijaa läpi kokoelman kertomalla ihmisten tarinoiden lomassa itsestään ja siitä, mikä hänet sai virkavelvollisuutensa vastaisesti tirkistelemään rekisterissä olevien elämiä ja niistä kertomaan. Tästä kaikesta hän kantaa aluksi syyllisyyttä, mutta kokee sitten valaistuksen ja oivalluksen, uransa ehtoolla.
Ei hän keneltäkään mitään vienyt, vaan pikemminkin jakoi ihmisille palan muitten ihmisten tarinaa.
* *
- ”Ja paljastamani ihmiset saavat olla ylpeitä
- Teoistaan ja sanoistaan, ovatpa ne mitä tahansa.
- Eihän kenenkään elämää pidä väheksyä.
- Koska se ainut, mitä meillä on.”
Luntialan teksti hengittää vapautuneesti, rauhallisesti, kuin ruuhi hitaassa virrassa. Kertojilla ei ole kiire ja myös lukijan pitää kuunnella herkällä korvalla. Viitteenomaisetkin fragmentit saavat kirkkaampia sävyjä, kun ne yhdistyvät kertojan henkilötietoihin. Kuvat nousevat helpon tuntuisesti, usein muutamilla vedoilla: ja kas Luntiala puhaltaa hengen jollekin lähimmäisistämme, jolla on juuri se oma tärkein asiansa kerrottavana.
Kuten ihmisen elämässä usein, ihmettelyn aiheita on enemmän kuin oikopäätä esitettäviä totuuksia. Ja usein ihmettely jää ihmisen ajatuksiin pitkäänkin pyörimään.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä on rento ja intensiivinen kuvaus miesparin matkasta vanhemmiksi
KIRJAT | Todellisiin tapahtumiin perustuva teos imaisee lukijan yhteiselle matkalle miesten kanssa. Finlandia-ehdokkaan kirjalliset ansiot ovat ilmeiset, ja Korkea-aho taitaa tarinankerronnan.
Miika Nousiainen osaa tehdä urheilukentän ympäri juoksemisestakin mielenkiintoista – arviossa Ratakierros
KIRJAT | Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen.
Nainen haluaa kuolla puuna – arviossa Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Han Kangin Vegetaristi
KIRJAT | Han Kangin Booker-palkinnolla vuonna 2016 palkittu romaani kertoo naisesta, jonka kauheat unet pakottavat lopettamaan lihansyönnin.
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.
