Kuvat: Jouni Harala / CrimeTime
KIRJAT | Marja Aarnipuron luoma Kaarina Riikonen tuo eräällä tavalla mieleen Agatha Christien Jane Marplen. Kumpikin on herttainen ja terävä, ja heidän ympärillään nyt vain sattuu murhia.
”Kaarinan tavallisuus on kirjasarjan valtti.”
ARVOSTELU
Marja Aarnipuro: Kuolema catwalkilla – Kaarina Riikonen ratkaisee, osa 7
- CrimeTime, 2024.
- 315 sivua.
Kun Agatha Christie kirjoitti Neiti Marplet, cosy crime -nimitystä ei ollut vielä edes olemassa. Nimitys sopii hyvin Marja Aarnipuron luomaan Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjaan. Murhista huolimatta tarinoiden yleissävy on leppoisa.
Tällä kertaa toimittaja Riikonen kutsutaan muotinäytökseen, jonka päätösnumeron esittäjä rojahtaa lattialle catwalkilla. Kirja toimii hyvin itsenäisenä osanaan, joskin ihmissuhdekuvioista lukemisen seitsemännestä osasta aloittava huomaa, että tulee hypänneeksi keskelle tarinaa. Se ei kuitenkaan sanottavasti häiritse, sillä hahmot selostavat kyllä tärkeimmät käänteet ja antavat mielipiteensä niistä.
Kaarinan tavallisuus on kirjasarjan valtti. Yleensä rikossarjoissa päähenkilöllä on taustalla jokin trauma tai riitaisa ihmissuhde, joka tuo sarjaan ankean vireen. Kaarinalla on pitkä ja tavallisen onnellinen avioliitto, kaksi aikuistuvaa lasta ja asiat suhteellisen hyvin. Hänellä on pysyvä työpaikka Viikko-lehden viihdetoimittajana.
Kuolema catwalkilla -kirjaa (CrimeTime, 2024) on mitä ilmeisimmin haudottu huolella, sillä alkusivuilla eletään kevättalvea 2020 ja maailmalta leviää uutisia koronaviruksesta.
Kirjailija Marja Aarnipuro, 64, on Avun päätoimittaja ja lienee kirjoittanut Kaarinaan paljon itseään. Kaarina on ihanan samaistuttava. Minäkin tunnistan Kaarinassa paljon tuttua. Kaarinakin on toimittaja, joka harrastaa juoksua ja herkuttelua sekä pitää eläimistä.
Kaarina Riikonen ratkaisee -sarja on siitä erilainen, että lukijalle tarjotaan päähenkilön kautta katsaus kypsässä iässä olevan naisen elämään. Vaihdevuodet, rintasyöpä ja muu aikuisen naisen elämä ovat aiheita, joita ei kovin usein käsitellä rikoskirjallisuuden sankarien kautta.
Naisen elämään kuuluu sekin, että vaikka onkin onnellisesti naimisissa, tietynlaiset miehet nyt vain saavat sukat pyörimään jaloissa. Kaarinan kohdalla se on komea poliisi, jota hän pääsee näkemään aina murhien yhteydessä.
Elina Talvio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.