Hymyile miss Universum – Jussi K. Niinenmaan esseekokoelma on herkullisen tyylipuhdas pamfletti

Kuvat: Kulttuurivihkot

Kirjan takakansi kertoo, että ”esseisti piirtää synkän kuvan aikamme suurista ongelmista: ympäristö- ja ilmastokriisistä, eriarvoisuudesta, yksityisen pääoman ylivallasta”. Takakansi jatkaa, että ”jotain on tehtävä” ja ihmettelee ”miten pystyisimme luopumaan ahneudestamme ja muuttamaan arvojamme ja asenteitamme”? Lopuksi tulee vielä väite, että teos ”pohjautuu laajaan tietoaineistoon”.

Katsotaanpa. Aivan ensiksi Jussi K. Niinenmaa selittää lukijalle, mitä hän tavoittelee kirjallaan Hymyile miss Universum (Kulttuurivihkot, 2023). Hän sanoo keränneensä kokoelman julkisuudessa näyttävästi esiteltyjä uhkakuvia ja etsineensä ja analysoineensa niiden syitä ja perusteluja. Näytille nostettu lista ei ole kuitenkaan täydellinen, Niinenmaa varoittaa, vaan paremminkin yksi mahdollinen. Jotain jää tai tulee jätetyksi pois, yksi uhka esitellään perusteellisemmin kuin toinen, kolmas ehkä vain mainitaan. Yhteenvetona Niinenmaa sanoo varoittelevansa tilanteen vakavuudesta, välttäen kuitenkin luomasta toivottomuutta.

Uhkien esittely jää kirjassa lopulta tuonnemmaksi. Niinenmaa sukeltaa sitä ennen ihmisen psykopatologiaan, esittelee demokratiaa ja sen puutteita, Suomen hallintojärjestelmää ja julkisen vallan keskittymiä sekä sen virallistamattomia vallankäytön kammareita.

Lopulta käsittelyyn pääsee maailman ja Suomen talousjärjestelmä, kapitalismi. On päästy uhkakuvien ja reaalisten uhkien juurisyyn äärelle.

Niinenmaa avaa uhkaluettelonsa väestönkasvulla, eikä valinnasta ole huomautettavaa. Jo Thomas Malthus murehti asiaa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, vaikka silloin maapallon väkimäärä ei ollut edes kymmenettä osaa nykyisestä. Juuri Malthusin aikakaudella kasvu kuitenkin alkoi kiihtyä, kun sitä tukivat aikakauteen sattunut teollinen vallankumous sekä siihen kytkeytyneet maatalouden tuottavuuden kasvu sekä parantuvat terveydenhuolto-olot.

Väestönkasvu myös tuo hyvin esiin eri globaalien ongelmien yhteenkytkeytyneisyyden. Kun väestö kasvaa, pahenevat ympäristöongelmat, pahenee eriarvoisuuden monitasoisuus ja pahenee kilpailu jäljellä olevista ja kohtuudella hyödynnettävistä resursseista. Samalla eri ympäristöongelmat ovat – tietenkin – nekin kytköksissä toisiinsa. Lajikato ja merten muoviroskat, ilmaston lämpeneminen, kalakantojen hupeneminen, jäätiköiden sulaminen, pölyttäjien väheneminen, pandemiat, hirmumyrskyt. Pelkkä peruslista on kovin pitkä, ja Niinenmaa tekee viisaasti, kun tyytyy muutamaan esimerkkiin. Tekee viisaasti siksikin, että pieni määrä esimerkkejä riittää kirjan painopisteen, kapitalistisen talousjärjestelmän pimeän puolen esittelyyn.

Esimerkiksi Pandemiat-luku keskittyy lääketeollisuuden toimintatapojen voimakkaaseen arvosteluun. Niinenmaan näkemyksen mukaan yksityisomisteinen lääketeollisuus keskittyy voiton maksimoimiseen ja etujensa voimakkaaseen lobbaamiseen tautien nujertamisen ja ihmisten auttamisen sijasta. Ja kaikkea tuota vielä siinä määrin ja sillä röyhkeydellä, että alan ympärillä rehottavia salaliittoteorioita ei juuri pidä ihmetellä.

Pamflettikirjoittaminen on tietysti oma genrensä, ja on totta, että lääketuotantoon liittyy kiistattomia epäkohtia. Joidenkin lääkkeiden tuotanto on liian harvoissa käsissä, jolloin niistä voi olla pahaakin pulaa esimerkiksi logistiikan pätkiessä; kliiniset testaukset ennen lääkkeiden markkinoille laskua ovat toistuvasti enemmän tai vähemmän riittämättömiä; patenttisuojista pitäisi voida irrottautua liukkaammin kuin muun muassa nyt Covidin aikana tapahtui; lääketeollisuuden vahvalla asemalla ja aggressiivisella markkinoinnilla on kiistaton osansa terveydenhuollon läpimedikalisoitumiseen.

Samalla on kuitenkin totta, että terveyden- ja sairaanhoito, lääkehoito siinä mukana, ovat kehittyneet 1900-ja 2000-luvuilla ennennäkemättömin jättiharppauksin. Se on vielä kiistämättömämpi tosiasia kuin monet Niinenmaan esiin nostamat talousjärjestelmäongelmat. Parjattu rokottaminenkin on todennettavasti pelastanut miljoonia ihmishenkiä ja hävittänyt tai lähes hävittänyt maailmasta tai ainakin Suomen kaltaisista maista useita hengenvaarallisia tauteja.

Itse asiassa tehostunut terveydenhuolto on osaltaan vauhdittanut Niinenmaan ongelmana – toki kiistattomana sellaisena – esittelemää nopeaa väestönkasvua. Yhä useampi meistä selviää elämämme alkuvaiheista ja elää entistä vanhemmaksi kuluttaen samalla maapallon resursseja edeltäjiään enemmän. Suo siellä, vetelä täällä?

Ihmisiä pitää tietenkin joka tapauksessa auttaa ja pyrkiä samalla ymmärtämään, mikä kaikki muu kuin välitön terveysapu on tarpeen. Niinenmaalle tie parempaan kulkee ahneudesta (kapitalismista) luopumisen kautta. Valitettavasti vain lienee niin, että ahneus on meissä kovin tiukassa, siellä jossain biologisissa munaskuissamme. Ei kapitalismi ahneutta synnyttänyt, vaan ahneus kapitalismin, jos nyt ylipäätään haluaa tästä kytkennästä kiinni pitää. Ahneita ja ahneutta on ollut aina ja kaikkialla missä ihmisiäkin, juuri niinkuin hyvyyttä ja anteliaisuutta.

Asenne- ja luonnekasvatus on aina kovin tehoton ja hidas tie. Siitä meillä on runsaasti empiiristä näyttöä. Ei ole valistus karsinut kaahailua teiltä, ei rattijuoppoutta kaduilta, ei juurruttanut nettietikettiä kansalaisten – edes kansanedustajien – kaaliin. Ja ympäristöasioissahan meillä on kiire, kuten Niinenmaakin toteaa. On siis oltava ovela ja laitettava kapitalismi (markkinatalous) viemään asioita oikeaan suuntaan. Vihreä (tai Suomen hallituksen mukaan puhdas) siirtymä on yksi vähintään potentiaali, ehkä jo toteutumassakin oleva mahdollisuus: markkinat tekevät työtä ihmiselle ja muulle elonkehälle kelpoisen maapallon puolesta sijoittajien osinkopottia, ja toki myös valtion tuloja, kasvattaessaan. Ahneus ei sammu, muttei ehkä elämäkään.

* *

Vaikka Niinenmaan esseekokoelma on suorastaan herkullisen tyylipuhdas perinteinen pamfletti, jossa yksipuolisuus ja liioittelu kukkivat ja niiden pitääkin kukkia – samaan aikaan kun kaikkea esiin tuotua vain hipaistaan – on siitä helppo löytää myös paljon hyvää.

Ensinnäkin, ympäristöongelmat ovat vakavalla tolalla, ja ne ovat moninaisia ja monin tavoin toisiinsa linkittyneitä. Siinä mielessä ”synkän kuvan piirtäminen” on oikeutettua, ja samoin on oikeutettua ja tarpeellista synkästä kuvasta yhä uudelleen muistuttaa, vaikka kirja ei juurikaan sisällä sellaisia faktoja, joita vähänkään mediaa ja aikaansa seuraava lukija ei jo tietäisi.

Hyvää tai oikeutettua on myös kytkeä ympäristöasiat ja -ongelmat muuhun arkipäivämme todellisuuteen, vallankäyttöön, rahaan, arvostuksiin, omiin päätöksiimme ja pyrkimyksiimme. Siihen liittyen voi kehaista myös kirjan kansanomaista otetta: sivistyssanoilla ei briljeerata, sanonta on selkeää, tosin paikoin vähän toisteista, ja omaa maailmankuvaa ei peitellä.

Hienoa, että näitäkin vielä löytää luettavakseen.

Miss Universumko? No, Hän on alkuaan syntynyt Jarkko Laineen kynästä ja elänyt majoittuneena Rauli Badding Somerjoen albumille Muotokuva 1.

Kari Heino

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua