Kuva: Kulttuurivihkot
KIRJAT | Helki Kallio tarkoittaa läsnäolon tietoisen aistilliseksi, ajasta riippumattomaksi. Tietoinen ei hänelle sisällä ajattelua.
”Postuumit oppilaat korostaa kirjoittamisen sosiaalista ulottuvuutta.”
ARVOSTELU
Helki Kallio: Postuumit oppilaat
- Kulttuurivihkot, 2024.
- 109 sivua.
Fragmenttien ja aforismien yhdistäminen on nykyään yleistä. Perinteinen mietelmäteos haastettiin eri muodoissa varsinkin vuosituhannen alussa. Oli niitä, jotka pitivät aforismin perinteistä, tiukkaa muotoa tärkeänä, ja siltä pohjalta julkaistiin Suomen aforismiseuran antologiateos Tiheiden lauseiden kirja (toim. Sami Feiring, 2011).
Esimerkkinä rajoja rikkovasta aforistiikasta ilmestyi samana vuonna Ville Hytösen kaksikielinen Etäisesti lyyrisiä ajatuksia / Distantly lyrical, joka rakentui aforistiikkaa, runoutta ja fragmentteja yhdistämällä, ja jopa tahallaan sekoittamalla, rajapintoja tutkien kirjoittettuna. Painoteknisesti hauska ratkaisu oli teoksen ympärikääntymisellä toteutuva kielenvaihto.
Helki Kallio liittyy uudenaikaisiin, vähemmän genrepieteettisiin kirjoittajiin. Hänen teoksensa Postuumit oppilaat (Kulttuurivihkot, 2024) ei kaihda aiheissa harhailua, vaikka onkin rakennettu näennäisen tiukasti opettamisen teeman ympärille. Sen kaksi osaa Opettajan kuolema ja Sivuaskelia eroavat vain vähän toisistaan. Molemmissa ovat kuolema ja opettaja-oppilas-suhde keskiössä, ja niiden käsittely työntyy monipuolisesti elämän keskeisiin kysymyksiin, kuten aforistiikassa miltei aina.
Postuumit oppilaat korostaa kirjoittamisen sosiaalista ulottuvuutta.
Tyylillisesti vertaus Hytösen kirjaan on sikäli osuva, että sarjamainen eteneminen fragmentein ja aforismein saa myös lyyrisiä sävyjä.
Postuumit oppilaat on siis luettava lähinnä sisällöllisenä elämänfilosofisena pohdiskeluna, ja tällä alueella löytöjä riittääkin. Parhaimmillaan Kallio avaa kysymyksiä ja uusia näköaloja. Kamppailulajien tuntemus näyttää tuovan tekstiin konkreettista kehollisuutta. Pidän erityisesti seuraavan kaltaisesta avauksesta:
”Käsityksemme kokonaisuudesta elää kuin ihmislajin ensimmäistä päivää.”
Lukija miettii, mihin lause viittaa. Yleisimmät tarvehierarkioiden määritelmät ovat rajoittuneita, niissä kun ei oteta huomioon peruselementtejä, lämpöä, valoa, vettä, maata ja ilmaa.
Helki Kallio tarkoittaa läsnäolon tietoisen aistilliseksi, ajasta riippumattomaksi. Tietoinen ei hänelle sisällä ajattelua:
”Perustelut häilyvät, hajoavat päivän selän taakse.”
Kriittisen huomion Kallio kohdistaa sosiaalisuuden aliarvioimiseen.
”Tarvitsemme toisiamme peileiksi.” Kumpuaako kirjoittaminen sinänsä hyväksytyksi tulemisen tarpeesta? Kyllä, sillä eihän meitä ilman toisia edes olisi. Nöyryyteen viittaa Kallio myös: ”Yksilön osa kertomuksessa: elää, kokea ja pyyhkiytyä pois.” Kauniisti on toisten osuus ilmaistu myös seuraavassa: ”Läsnäolomme toistemme mielissä: ajassa muuntuva liike.”
Vahvimmin leviää teoksen sivuilta kuoleman vääjäämätön kummastelu. Menneisyys ja taito eivät ole niin tärkeitä kuin hetki, yhdessä- ja läsnäolo.
Postuumit oppilaat on opettajansa opetuksen jatketta.
Erkki Kiviniemi
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.